Kouluväkivalta on saanut huolestuttavat mittasuhteet erityisesti ruuhka Suomessa. Vakavat väkivaltatapaukset eivät ole enää yksittäisiä tapahtumia vaan surullinen ilmiö. Koulukiusaamisista on siirrytty astetta pahempiin koulurauhaa horjuttaviin tekoihin.

Isoissa kaupungeissa on tultu tilanteeseen jossa vanhempia pelottaa jättää lapsiaan kouluun. Ongelmat eivät ole enää kuntien eikä kaupunkien hallinnassa. Korona vielä lisää lasten ja nuorten pahoinvointia.

Nyt ei enää pitäisi pelkästään säästösyistä lopettaa kyläkouluja. Ne voivat olla vielä arvokkaita opinahjoja. Etätyö mahdollistaa monelle työskentelyn maaseudulla vähän sivussa hulinasta ja hälinästä. Turvalliset koulut tullevat määräämään yhä useammalle asuinpaikan valinnan.

Kun tulevina vuosina kouluja suunnitellaan ja rakennetaan, niin voisi harkita muitakin ratkaisuja kuin erityisesti sosialidemokraattien hellimiä yhtenäiskouluja. Ne ovat isoja ja vaikeasti hallittavia yksiköitä.

Rakkaassa kotoisessa Suomessamme on ajauduttu tilanteeseen, jossa tarvittaisiin kipeästi Kokkotyösäätiön kaltaisia erikoisjoukkoja ohjaamaan sekä huolehtimaan vaikeuksissa olevista nuorista.

Täältä löysin elämäni

kaiken mitä tarvitsen:

kauneutta, hiljaisuutta,

sopusoinnun sydämen.

Täällä kotipaikka on,

paras paikka isänmaata.

Vaikka aika tekee työtä,

muuttuu mäki vuotten myötä,

omana sen tunnistan,

paikaks jota rakastan.

Tämä Raija Ridan kaunis KOTIMÄKI runo tuli tänä vuonna entistä läheisemmäksi, sillä

koronavirus käänsi katseen lähelle ja muutti vuoden toiminnan toisenlaiseksi.

Alkuvuosi sujui normaaliin tapaan kuntoillen sekä kokouksissa ja seminaareissa käyden. Maaliskuussa saapui koronavirus maahamme ja muutti elämän menoa niin meillä Kälviällä kuin joka maailman kolkassa.

Lastenlapset joutuivat etäkouluun samoin kuin heidän vanhempansa etätöihin. Minunkin päiväohjelmaan tuli uusia juttuja. Kokouksissa istuttiin etänä kotoa käsin teams-yhteyden varassa.

Lasten ja lastenlasten tapaamiset jäivät vähiin. Yhteyksiä toki pidettiin etupäässä WhatsAppin välityksellä eikä sukulaisiakaan tavattu entiseen tapaan.

Minua koetteli suuresti, kun urheilutapahtumat ja lähetykset olivat pitkään poissa. Sanaristikot ja päivän autoretket tulivat entistä tärkeämmiksi.

Vaimon kanssa tehtiin useita päivän mittaisia kotiseuturetkiä. Pesäkivet, Karhukorvenjärvi ja muut lähitienoot on retkeilty ja tutkittu. Paljon on nähtävää ihan kotikulmillakin. Usein on ollut kahvit ja makkarat ja tulentekovälineet mukana. Marjavuosi oli mainio, joten loppukesästä marjastettiin ahkerasti.

Yhtenä myöhäisenä kesäiltana lähdin yksin autolla Satokosken tielle katsomaan vieläkö siellä tienpäässä rakennukset ovat pystyssä. Eteen tuli sen verran huteran ja lahonneen näköinen silta, etten uskaltanut ajaa siitä yli. Peruutin ja jäin pehmeälle pellolle kiinni. No, kännykkä ja Salon Mauri pelastivat. Mauri kävi ystävällisesti pakettiautollaan nykäisemässä minut ja auton takaisin kantavalle tielle.

Kulttuuritilaisuudet ovat ilahduttaneet monella tapaa tänä vuonna. Kesällä järjestettiin Silimälystiä- kuvataidenäyttely Kälviän Kirkonkylän koululla. Korkeatasoisia töitä näyttelyyn toivat kälviäläistaiteilijat Kaija Kontulainen, Jaakko Pernu, Riku Riippa ja Esa Riippa. Näyttelyssä kävi runsaasti vierailijoita.

Mika Myllylän patsas paljastettiin Haapajärvellä. Murtunut latu – patsas on vaimoni serkun, halsualaisen kuvanveistäjä Seppo Kalliokosken vaikuttava taideteos. Päivään liittyi myös Mikan haudalla käynti.

​Kesän ohjelmaan kuului käynti Kyösti ja Kalervo Kallion museossa Nivalassa. Siellä on upeita maalauksia ja veistoksia, joista opas elävästi kertoi. Kannattaa vierailla museossa. Samoin Veikko Vionojan taidetta kävimme ihailemassa Ullavan Haapalassa.

Puolihengelliset kotiseuturetket kuuluivat pyhäpäivien ohjelmistoon. Merijärvellä satuimme vaimon kanssa kirkkopihaan juuri, kun jumalanpalvelus oli loppumassa. Suntio huomasi satunnaiset matkaajat ja pyysi meitä kirkkokahveille. Kirkossa oli niin mukavaa väkeä ja leppoisa tunnelma, että joimme toisetkin kupposet.

Olemme noudattaneet koronaohjeita melko kuuliaisesti. Isoja yleisötilaisuuksia olemme vältelleet. Tosin minä olen poikennut jonkin kerran viitoitetulta polulta. Kävin muutamassa KPV:n ottelussa.

Koronalla on ollut myös positiivisia vaikutuksia. Monet ihmiset ovat löytäneet luonnon. Retkipoluilla ja -reiteillä on riittänyt ennätysmäärin kävijöitä. Retkitulilla on syntynyt mukavia keskusteluhetkiä niin tuttujen kuin ventovieraiden kanssa. Mikä parasta, myös nuoret ja lapsiperheet ovat retkeilleet lähiseutujen maastoissa. Koronan varjossa on kasvanut myös vastuu lähimmäisistä. On tarjottu apua asioinnissa ikäihmisille ja kannettu huolta jaksamisesta.

Keväällä ja kesällä korona ei paljoa keskipohjalaisia sairastuttanut. Toivottavasti loppuvuosi ja tuleva talvikin menee onnellisesti mahdollisimman vähin tartunnoin.

Vuosi 2020 on osoittanut, että me suomalaiset taivumme muutokseen, kun on pakko.

Vaimoni ja minä toivotamme kaikille tämän lehden lukijoille terveyttä ja onnellista joulun aikaa sekä menestystä uudelle vuodelle.

TapanI Hankaniemi

Kokkolan kaupunki alensi tuloveroa tälle ja ensi vuodelle 0,25 %:lla eli 21.50%:iin. Mielestäni mitkään talouden tunnusluvut tai ennusmerkit eivät tällaista ratkaisua puoltaneet. Näistä kahdesta vuodesta koostuu kaupungille liki neljän miljoonan euron menetykset. Kaupungin veronmaksajille tämä tietää muutaman kymmenen euron lovea. Isotuloisille vähän enemmän ja pienituloisille vähemmän. Kaupungin velkaantuva talous ei puoltanut tätä päätöstä.

Toinen ihmettelyn kohde on kaupungin ylimmän johdon suhtautuminen Kokkotyösäätiöön. He antavat sellaisen kuvan, että on olemassa tai tulemassa joku taho, joka hoitaa tämän tärkeän toiminnan paremmin ja edullisemmin. En usko, että tällaista hyväntekijää ilmestyy.

Kokkotyösäätiö ei ole liikeyritys. Nyt annetaan ymmärtää, että ne rahat joita tähän hyvää työtä tekevään toimijaan on sijoitettu ovat olleet hukkaan heitettyä. Kokkotyösäätiö on toiminut pitkäaikaistyöttömien, vaikeasti työllistyvien ja huumenuorten parissa mielestäni hyvin. Tulokset tästä työstä tulevat nimenomaan kaupungin ja omistajien hyväksi pienempinä sakkomaksuina ja säästettyinä laitoslaskuina.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että yhä enemmän tarvitaan taloudellista tukea tälle elämisen alueelle. Tekeepä tätä työtä sitten Kokkotyösäätiö tai jokin toinen organisaatio. Yhä useampi tulee putoamaan yhteiskunnan rattailta ja yhä useampi joutuu ahdinkoon koronan ja muiden yhteiskuntaa vaivaavien syiden takia.