Kiitos kuluneesta vuodesta. Huomenna eletään jo uutta vuotta. Talouden syvän matalan uhatessa tarvitsemme jokainen positiivisia virtauksia. Elämänohjeeksi ojennan Helen Kellerin viisautta:
” Kun yksi onnen ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Me vain tuijotamme niin kauan sulkeutuvaa, ettemme näe sitä toista, joka on meille auennut.”
Hyvää Uutta Vuotta!
On syytä muistaa joulun vietossa:
Joulun paras pakkaus on Rauha sekä Rakkaus.
Hyvää ja rauhallista joulun aikaa!
Päivän maakuntalehdessä oli uutinen, ettei Kokkolaan rakenneta jalkapallostadionia. Hankerahat on karsittu kaupungin budjetista. Se on täysin ymmärrettävää. Tässä taloustilanteessa ei voida kyseistä hanketta toteuttaa.
Kun taas esitys, että nykyinen Keskuskenttä peruskorjattaisiin vaiheittain liigatasoiseksi areenaksi ei ole mielestäni perusteltua eikä järkevää. Keskuskenttään ei kannata enää satsata. Vain sen verran, että siinä pystytään pakolliset sarjapelit pelaamaan. Kun taloustilanne elpyy, niin Keskuskenttä on syytä ottaa asuntojen rakentamisen kohteeksi. Se on sijainniltaan kaupungin parasta kerrostaloaluetta.
Ei lama oikeuta sijoittelemaan infraa hajakylvön tavoin. Kyllä logistisesti toimivia ratkaisuja tulee etsiä. Jalkapallostadionin suunnittelu Keskuspuistoon pitää viedä loppuun ja ottaa suunnitelmat mapista sitten kun hanke on mahdollista toteuttaa ja rahoituskuviot ovat selvät.
Toivottavasti asiasta käydään laajaa ja rakentavaa keskustelua, ennenkuin liinat lyödään kiinni.
Monet taputtivat innoissaan, kun maan hallinnon aluekehityksen ministeriryhmä esitti pari viikkoa sitten Keski-Pohjanmaan suunnaksi valtionhallinnon palveluissa pohjoisen. Vaikka kysymyksessä on vain hallinnollinen reformi jolla ihmisten arkipäivän asioihin ei juuri ole merkitystä, niin asia on saanut suuret mittasuhteet.
Kuuntelin radiosta Kalajokilaakson kunnallisjohtajien kommentteja päätösesityksen jälkeen. Ne olivat välinpitämättömän yhdentekeviä. Tuli käsitys, että ei meitä siellä kaivata. He ovat suuntautuneet Ouluun ja sillä selvä. Jos asiaa ajattelee Keski-Pohjanmaan liiton kannalta, niin ei pohjoisesta tämän päivän tilanteeseen verrattuna juurikaan lisäarvoa tule.
Kiinteää suhdetta on vaikea yksipuolisesti saada aikaiseksi mihinkään suuntaan. Kun K-P liiton pelastusrengas on heitetty pohjoiseen pitkälti yhden puolueen voimin, niin tulee väistämättä siihen tulokseen, että maakuntamme liitto ajautuu haaksirikkoon. Projektin hartioille pitäisi ehdottomasti saada lisää leveyttä, jos mieli tällä tiellä eteenpäin.
Mielestäni pitäisi hakea muitakin vaihtoehtoja, kun ministeriryhmä kerran jätti vielä portin auki. Jos heitetään kielipoliittiset ja muut poliittiset intohimot sekä vanhat luutuneet asenteet syrjään ja katsotaan vain ja ainoastaan Kokkolan seudun kehitysnäkymiä tuleville vuosille, niin onko mitään järkeä aidata uutta hallinnollista rajaa Pietarsaaren ja Kokkolan työssäkäyntialueen välille? Tällä tiellä on jo nyt riittämiin hidasteita.
On syytä tiedostaa, että kilpailu alueitten välillä kovenee ja sitä vielä tulee korostamaan valitettavasti edessä oleva talouden syvä matala. Se tulee koskettamaan myös meitä ja pelkään että taantuma kestää muutamia vuosia. Se pannee julkisen sektorin budjetit uusiksi. Tulopohjat talousarvioissa eivät tule toteutumaan.
Työ- ja leipäkysymykset nousevat uuden Kokkolankin suureksi haasteeksi. Siinä tarkastelussa ei kannata hirttäytyä yhteen suuntaan. Kokkola ja Pietarsaari muodostavat lähialueineen noin 80.000 asukkaan talouskeskittymän hallintonikkareista huolimatta. Ei sitä kannata väheksyä.
Nyt pitäisi maakuntapolitiikkaan saada lisää väljyyttä. Onneksi pohjoisesta lääninraja poistuu kaikissa tapauksissa. Jos asioita hoidetaan jääräpäisesti ja yksisilmäisesti, niin huonosti meidän käy. Korpelan Voiman ympärillä pyörivät parasta aikaa Kokkola pelon ja asenteellisuuden tuulet. Kyynisesti voisi todeta, että on ollut onni, etteivät kotoiset aitojen rakentajat ole päässeet maailman kohtaloista päättämään. Berliinin muuri seisoisi vielä jämerästi sijoillansa.
Kolmatta linjaa kannattaisi nyt etsiä tosi tarkoituksella ja saada sille ennakkoluulottomia kulkijoita.
Kun kuulen jonkun huokaavan että ”elämä on kovaa”, tekee mieleni aina kysäistä ”Niin mihin verrattuna?” Sydney Harris
Kunnioituksella sodan veteraaneille. Äideillemme ja isillemme. Hyvää itsenäisyyspäivää.
Valeri Popovits valkeakoskelaistunut huippujalkapallolija sai viime viikolla omalta seuraltaan käsittämätöntä kohtelua. Hänelle ilmoitettiin nyt joulun alla ettei sopimusta uusita. Ravintoloitsija Sedu Koskinen FC Hakan uusi pääomistaja vielä saatteli lehtien palstoilla Popovitsin tylyin sanoin ulos joukkueesta. Upealle kunniakkaasti seuraa palvelleelle jalkapalloilijalle ei annettu mahdollisuutta hyvästellä asiaan kuuluvasti yleisöään. Hänet häädettiin ulos talosta kuten torppari. Raha ja järki saatikka sivistys eivät kyllä kulje käsi kädessä.
Valeri ”Tsaari” Popovits on minun ja monien muidenkin mielestä paras ja taidokkain ulkomainen jalkapalloilija, joka on kotimaisessa sarjassa pelannut. Saavutukset puhuvat puolestaan. Hänet on valittu neljä kertaa Veikkausliigan parhaaksi pelaajaksi ja hän on tehnyt sarjassa eniten maaleja yhteensä 163. Hän pelasi Hakassa 15 kautta yhteensä 378 ottelua. Hän jakaa Kimmo Tarkkion kanssa yhden kauden maaliennätyksen 23 maalia 29 ottelussa. Hakan riveissä Popovits saavutti 5 Suomen mestaruutta ja kolme Suomen cupin mestaruutta.
Perinteikäs jalkapalloseura Valkeakosken Haka on joutunut sivistymättömiin käsiin. Voi Haka parkaa.