Kuukausi: tammikuu 2011

RAIMO SUMMANEN SIPERIASSA OPETTAMASSA

”Siperia opettaa” sanonta tarkoittaa kantapään kautta oppimista tai jotakin epämieluisaa kokemusta. Mutta jos löytyy tarpeeksi osaamista, niin kyllä suomalainenkin kykenee Siperiassa opettamaan.

Tämän viikon Veikkaaja-lehdessä on hyvä artikkeli jääkiekkovalmentaja Raimo Summasesta. Häntä kehui esimerkiksi Jaromir Jagr uransa parhaaksi valmentajaksi. Se on tällaiselta maailman tähdeltä paljon sanottu.

Summanen on saanut päävalmentajana timantinkovan KHL:n kärkijoukkueen Avangard Omskin liekkeihin. Seura on voittanut 11 viimeistä otteluaan.

Muutama vuosi sitten Summanen liputettiin Kalervo Kummolan ja kumppaneitten toimesta ulos Suomen jäiltä. Se oli suomalaiselle jääkiekolle vahingoksi mutta Summaselle onneksi.

Maailmalla onneksi ymmärretään minkälainen valmentaja voi tuoda tosimenestystä. Huippuvalmentaja Summanen on Venäjällä näyttänyt minkälainen osaaja hän on.

Meillä nyky-Suomessa suositaan fiksusti käyttäytyviä mutta mitäänsanomattomia leipäpappeja, jotka kiertävät joukkueesta toiseen eivätkä sytytä enää ketään.

IHMEELLISTÄ TUTKINTAA

Pohjoismaiden suurimmalla pankilla Nordealla on ollut viime vuosina useita riitoja asiakkaittensa kanssa.

Kuuluisa suomalainen tanssiopettajapariskunta Åke ja Leena Blomqvist haastoi Nordean säästöhenkivakuutuskiistassaan aina korkeimpaan oikeuteen asti. Blomqvistit hävisivät tämän riidan pankille ja samalla kärsivät reilun miljoonan euron tappiot. Oikeudenkäyntikulut myös Nordean osalta määrättiin tanssiopettajapariskunnan maksettavaksi.   

Nyt suomalainen rakennusyhtiö Palkkiyhtymä vaatii Nordealta kokonaisuudessaan menettämäänsä 20 miljoonan euron pääomapottia, joka oli sijoitettu Nordean tytäryhtiön Kalmarin liikkeelle laskemaan lainaan. Sinne haihtui Palkkiyhtymän sijoitus kuin tuhka tuuleen. Tämäkin asiaa etenee oikeuteen.

Nämä Nordean toimet eivät Blomqvistin tapausta lukuunottamatta ole kiinnostaneet mediaa. Tällaiset huijaukset julkinen sana painaa villaisella eikä niistä paljon hiiskuta. Keskusrikospoliisi ei vaivaudu niitä tutkimaan. Nämä pannaan kylmästi asiakkaitten tyhmyyden piikkiin.

Näitä taustoja vasten tuntuu käsittämättömältä, että Nuorisosäätiön tapauksesta on saatu aikaiseksi 6500 sivua tutkimusmateriaalia ja viikosta toiseen sivukaupalla tekstiä. Tuntuu, että tällaisessa valtavassa panostuksessa on selkeä Keskusta lisä. Kieltämättä tässä tapauksessa nimeltä mainitut keskustapoliitikot ovat olleet varomattomia ja toimineet hyväuskoisesti väärin. Mutta ei kysymyksessä ole kavallus eivätkä nämä kovan onnen soturit ole kenellekään yksityiselle kansalaiselle tai yritykselle vahinkoa tuottaneet kuten Nordean sijoitusmyyjät. Kuvaan kuuluu, että tätä Nuorisosäätiön syyteharkintaa vatvotaan yli vaalien.

Tämän päivän Hesarista löysin suurennuslasia apuna käyttäen seuraavanlaisen jutun: SDP-taustaisen Urheiluopistosäätiön varoja epäillään käytetyn sen sääntöjen vastaiseen tarkoitukseen. Nimike on luottamusaseman väärinkäyttö. Esitutkinta käynnissä. Pikku uutisesta kävi myös ilmi, että asiaan palataan vaalien jälkeen.

Ovatko kaikki yhdenvertaisia lain edessä? Sen verran olen kansalaismielipidettä kartoittanut, että monet vastaavat: Eivät ole.

PARHAALLA MIEHISTÖLLÄ

Moni jalkapallovalmentaja on karvaasti kokenut miten voi käydä, kun lähtee kakkos- tai kolmosporukalla tosi taistoon. Siinä voi tulla turpiin nimekkäällekin joukkueelle.

Samoin on kunnalliselämässä. Erityisesti kaupunginhallitus on paikka, jossa pitäisi olla pallonkäsittelytaitoa, strategista silmää ja ennenkaikkea osaamista.

Kun katseli Keskustan valintoja kaupunginhallitukseen, niin on pakko todeta, että joukkueenjohtaja on rohkea mies, kun panee tuleen  tällaisen miehistön. Vähimmäisvaatimuksena pelitaidolle pitäisi olla, että pelisuunnat ovat selvillä. Kokemattomuus ei ole niin vaarallista, sitä tulee joka päivä lisää. Mutta ellei pelaaja tiedä mihin maaliin pelataan, niin mahdotonta on joukkueen pärjätä.

VANHAN KALLEN VIISAUTTA

Tämän vuoden Vanha Kalle Aatto Ainali kirjoitti erinomaisen asiantuntevasti maanantain Keparissa ruotsalaisuudesta, ruotsinkielisistä ja pakkoruotsista. Olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä.

Minua kummastuttaa meissä suomenkielisissä se jyrkkyys ja asenteellisuus vähemmistöjä kohtaan. Kyllä se on heikkoa itsetuntoa. Olkoonkin, että ruotsinkielisillä ovat monet asiat hyvin. Mutta turha meidän on heitä kadehtia.

On kaikeksi onneksi meille suomalaisille, että täällä pohjan perillä asuu erilaista murretta puhuvia. Ellei näin olisi, niin tunkkaista ja ahdasta olisi näillä lakeuksilla.

Olen Vanhan Kallen kanssa samoilla aalloilla.

Sivistykseen kuuluu suvaitsevaisuus.

KAKSI HIIHTOLEGENDAA ON POISSA

Vuodenvaihteen tienoilla poistui joukostamme kaksi suomalaisillekin tuttua mestarihiihtäjää; ruotsalainen Assar Rönnlund ja Neuvostoliittoa edustanut Pavel Koltsin.

Assar Rönnlund kuului 1960-luvun menestyjiin. Maailmanmestaruus Zakopanessa ja olympiavoitto Innsbruckin talvikisojen viestissä olivat Rönnlundin huippuhetket. Neljätoista Ruotsin mestaruutta kertovat hänen tasostaan.

Assar Rönnlund oli naimisissa suomalaissyntyisen huippuhiihtäjä Toini Gustafssonin (syntyjään Karvonen) kanssa. Rönnlundit viettivät eläkepäiviään Uumajassa.

Pavel Koltsinin ansiolista hiihtäjänä on kunnioitusta herättävä. Päällimmäisenä olympiavoitto Cortinan viestissä. Pavel Koltsin oli naimisissa mestarihiihtäjä Alevtina Koltsinan kanssa.

Koltsinit muuttivat Neuvosto-Viroon urheilijapoikansa Fjodorin luokse ja he saivat Viron kansalaisuuden vuonna 1996. Suomalainen hiihtäjäsuuruus Siiri ”Äitee” Rantanen kävi Koltsineilla kylässä. Vierailu näytettiin Suomen TV:ssä. Koltsinit olivat vaatimattomia ja sympaattisia. He saivat ohjelman myötä paljon uusia ystäviä. Vierailuohjelma pitäisi nähdä vielä uusintana.

JUSSI KIVELÄLLE

Tervehdys,

kysyit plogillani, että miten pääsee jonkun kustannuksella reissaamaan? Sitä en tiedä. Jos tarkoitat meidän jalkapallomatkaa Saksaan ja sieltä tehtyä vierailua Luxemburgiin, niin maksoimme matkamme itse. Se oli omatoimimatka. Jalkapallomatkoja olemme tehneet jo monet vuodet milloin Englantiin ja joskus muualle. Eikä niitä kukaan sponsoroi.

Nykyään netistä itse järjestäen tällaiset matkat eivät ole kovinkaan kalliita. Esimerkiksi Tampereelta Lontooseen on joskus lennetty edestakaisinkin alle 100 euron. Tämän Frankfurtin matkan lennot maksoivat muistaakseni noin 150 euroa. Neljä yötä huippuhotellissa erinomaisine aamupaloineen  maksoivat samat 150 euroa.

Miten sitten pääsee esimerkiksi Brysseliin jonkun mepin kutsumana? En osaa antaa siihen muuta neuvoa kuin esittää suoraan heille toivomus. Itse olen ollut kerran liki kymmenen vuotta sitten tällaisella matkalla Kyösti Virrankosken kutsumana.

Harrastukset maksavat. Kuuluisalta jalkapalloilija George Bestiltä kysyttiin, että mihin hänen rahansa ovat menneet? Best vastasi, että hän on sijoittanut varansa naisiin, viinaan ja autoihin ja loput hän on tuhlannut.

Itse olen sitä mieltä, että matkailuun menevät rahat eivät mene hukkaan. Joskus sitten on mukava kiikkustuolista kommentoida. että olenhan siellä minäkin käynyt.

PUOLUSTUSMINISTERI HÄKÄMIEHEN UUDEN VUODEN TOIVOMUS

Nyt meillä Suomessa on puolustusministerinä ihka aito sotapäällikkö. Jyrki Häkämies toivoi illan uutisissa hyvin aseistetulle ja varustulle joukolleen lisää tosihommia. Häkämiehen mukaan on veronmaksajien kannalta tuhlausta, jos joukot makaavat toimettomina.

Mitä jos kuntien palopäällikötkin toivoisivat lisää torjuntatehtäviä. Kuntien palotoimeen on myös sijoitettu paljon yhteiskunnan rahaa, joka makaa laiskana pääomana paloasemilla.

Kokoomuslainen puolustusministeri jatkaa outojen lausuntojen sarjaa.