Arvoisa selkärankareuma! Olemme pian kävelleet liki 40 vuotta yhteistä taivalta. Olen valinnut sellaisen kulkutavan, että puhun sinusta mahdollisimman vähän ja yritän muutenkin viettää normaalia, sinusta riippumatonta elämää.
Nyt on aika sinua kiittää. Olen hengissä ja kohtuullisessa kunnossa. Olet ollut minulle armollisen pitkämielinen. Tulen pitämään sinulle juhlat ensi vuonna. Ne eivät tule olemaan mitkään tavalliset kalaasit vaan arvosi mukaiset.
Onhan tuossa matkan varrella ollut sinussa monenlaista kestämistä. Väliin olet tehnyt minut niin kipeäksi että olen ollut melkein huutovarana. Elämäni varsitiellä olen saanut kuulla erilaisia kommentteja. Muutama esimerkki niistä: ”Oletpa mennyt todella kumaraan ja miten saadaan arkkusi kansi kiinni.” Yleensä en ole niitä kommentoinut. Joskus huonoina päivinä olen saattanut vastata sanomalla, että teettepä erinomaisia havaintoja.
Huippuhiihtäjä Sami Jauhojärvi totesi kyllästyneenä niukkoihin loppukiritappioihinsa ja neljänsiin sijoihinsa elämään jäävällä tavalla: ” Leuka vasten rintaa ja kohti uusia pettymyksiä.” Mustin sanomassa on sellaista filosofiaa, joka minuun kolahti. Elämä ei ole yhtä voiton tanssia mutta mukavaa se on.
Onneksi harvoin tapaa sellaisia ihmisiä, jotka narisevat liki kaikesta. En viihdy sellaisten tallaajien parissa. Olen joutunut matkani varrella olemaan paljon terveydenhuollon kanssa tekemisissä. Vilpittömästi sanon, että aina olen saanut hyvän kohtelun ja palvelun. Jos jotain erikoista on ollut, niin olen sen selvittänyt eikä mitään ole jäänyt hampaan koloon. Sairauteen ei pidä alistua mutta tosiasiat pitää tunnistaa ja hyväksyä.
Tässä taannoin yli 100-vuotias englantilainen mies sanoi pitkän ikänsä salaisuudeksi tunnetun laulajan tavoin tupakan, viinin ja villit naiset. Nämä elämänohjeet eivät toimi sellaisenaan selkärankareumaiselle. Kyllä säännöllinen lenkkeily ja virikkeelliset harrastukset ovat ainakin minun pelastukseni olleet.
Arvoisa selkärankareuma! Ensi vuonna on yhteisen taipaleemme merkkivuosi ja silloin juhlimme ystäviemme kanssa. Myös kävelemme julkeasti Kälviän raitilla, jos hengissä olemme ja jos Kokkolan kaupungin julkisivulautakunta antaa meille siihen luvan.