OLEMME KALTEVALLA TIELLÄ

Valitettavasti kaikki merkit viittaavat siihen, että Suomella on edessään laihat vuodet. Perusteollisuudella menee huonosti. Kilpailukykymme aina vaan heikkenee eikä vienti  vedä.

En usko kokoomuksen johtamaan talouspolitiikkaan. Yhtenä esimerkkinä siitä oli Harri Holkerin johtama hallitus, joka ajoi 1990-luvun alkupuolella Suomen todella syvälle surun suolle. Holkeri nojasi itsepäisesti vahvan markan politiikkaan.

Kun olemme luovuttaneet euron myötä finanssipolitiikkamme muiden käsiin, niin taloudelliset ratkaisumahdollisuudet ovat vähissä. Nyt kilpailuun vaikuttavien tekijöitten pitäisi joustaa. Mutta Suomessa ei jousta muut kuin ylimmän johdon palkat sekä eläkkeet. Nekin ylöspäin.

Vahva euro haittaa vientiämme. Nyt pitäisi devalvoida kovaa kyytiä. Mutta sehän on mahdotonta kun ohjakset ovat muilla.

Lisäksi maatamme johtaa umpikujaan itsensä ajanut hallitus. Kataisen hallitus on käytännössä toimintakyvyttömässä tilassa.

Keskusta on vaatinut tämän hallitustaipaleen aikana moneen otteeseen sote-ja kuntarakenneuudistusta parlamentaariseen valmisteluun. Mutta turhaan. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä peräänkuulutti taannoin talouden Korpilampea. Sekin pyyntö kaikui kuuroille korville.

Nyt kokemattomat ja kopeasti hallitusta johtaneet Katainen ja Urpilainen pyytävät sitten oppositiota apuun hädässään. Kaiken huippuna tämä epäonnistunut hallitus kattaa jo seuraavankin hallituksen pöytää määräämällä ”vakstuukin” laadun ja värin.

Jos presidentti Niinistöä ei olisi riisuttu vallattomaksi, niin olen varma siitä, että hän ei kauan enää katselisi tällaista saamattomuutta.

Suomi on kaltevalla tiellä.

 

 

 

LYHYTTÄ MATEMATIIKKAA

Aina tärkeän ottelun jälkeen pelataan jälkipeliä vaikka se ani harvoin ottelutulosta toiseksi muuttaa. Kokkolan lukiouudistus oli niin tärkeä ottelu, että sitäkin on syytä vielä vähän ”pekuleerata”.

Tärkein argumentti Lucina Hagmanin lukion lahtaajien mielestä oli sen kalleus. Päätöksen perustelut olivat siis pitkälle taloudellisia.

On syytä tätä taloudellista puolta tarkastella lähemmin. Seuraavia tosiasioita päätös ei muuttanut mihinkään suuntaan. Kokkolan lukiolaisten määrä pysyy (toivottavasti) entisellään. Yhtään opettajaa ei päätöksen seurauksena vähennetä. Myöskään rehtoreitten määrää päätös ei harvenna. Mistä säästöt sitten tulevat? En minä ainakaan osaa sanoa. Siitäkö, että pannaan oppilaat maantielle? Siirretään toiseen paikkaan.

Tulevien vuosien tilakysymyksistäkään ei ole kenelläkään pitävää otetta eikä tietoa. Tasaiseen tahtiin home- ja sisäilmaongelmat valtaavat julkisen sektorin toimitiloja ja aivan erityisesti koulutiloja.

Lukiotyöryhmässä ei ollut yhtään todellista LH:N puolustajaa. Laskelmat perustuivat paljon puhuttuihin ”kuponkien alustaviin laskelmiin.” Myös lukiokoulutuksen kehitysnäkymät ovat vielä hämärän peitossa. Onko niiden yleissivistävä rooli historiaa? Toivottavasti ei.

Pienten lukioitten erityislisästä annettiin päättäjille epävarmaa ennakkotietoa. Se on selvää, että lukiokoulutuksen määrärahat supistuvat mutta poistetaanko pienten lukioitten erityislisä? Se ei ole ollenkaan varmaa.

Tämä tehty lukiopäätös ei aiheuta henkseleitten paukuttelua. Ei se ollut kummoinenkaan rakenteellinen uudistus. Mentiin siitä mistä aita oli matalin.

Päätöksellä tapettiin valtakunnallisesti korkealle noteerattu tehokas huipputulosta tehnyt koulutusyksikkö.