KESKUSTAN ON JATKETTAVA UUDISTUSTYÖTÄ

On totta, että Matti Vanhasen johtama Keskusta menestyi vaisusti äsken käydyissä paikallisvaaleissa kautta maan. Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei pidä kuitenkaan tehdä. Kannatuksemme oli edelleen yli 20 prosenttia.

On vaadittu puheenjohtaja Vanhasen eroa ja keskustaministereiden kierrätystä. Nyt ei pidä vetää hätäjarrusta. Pääministeriä emme voi vaihtaa. Hän jatkaa ainakin seuraavaan puoluekokoukseen asti. Perusteetonta on myös vetää kuntaministeri Mari Kiviniemen päätä pölkylle. Hän jatkaa ministerinä Hannes Mannisen alulle panemaa työtä.

Ministeri Kiviniemi on vihdoin vaivoin saatu Helsingissä ykköstykiksemme. Hän sai taas mukavan äänisaaliin pääkaupungista. Myös Espooseen ja Vantaalle pitäisi saada Marin kaltainen vetovoimainen keskustaedustaja. Ministeri Kiviniemeä pitää tukea eikä horjuttaa. Hän saa helsinkiläisenä ministerinä sanansa pääkaupunkiseudun ihmisille perille. Häntä ei ole varaa kierrättää.

Puoluesihteeri Korhonen on ollut pettymys. Hän on hoitanut varsinaisen sihteerin ja vaalipäällikön työnsä huonosti. Hänen aktiviteettinsa on kohdistunut poltikointiin ja hihasta vedettyihin lausuntoihin. Esimerkiksi Korhosen lausunnot juuri ennen kunnallisvaaleja palkkojen jäädyttämisistä olivat huonosti harkittuja. Liian usein puoluesihteeri joutuu sulkemaan kännykkänsä  ja lähtemään Seinäjoelle maanpakoon. 

Kyllä kansa uskoo, jos puoluesihteeri käy maakunnissa moittimassa hallituksen päätöksiä ja kertomassa, että Kokoomus jyrää meitä. Pääministeri Vanhasen arvostelussa ansioituneitten Kari Hokkasen ja Jarmo Korhosen kotikaupungissa Seinäjoella Keskusta koki murskatappion ja Kokoomus jyräsi suurimmaksi puolueeksi ohi Keskustan.  

Keskustan pitää parantaa juoksuaan. Se on selvä. Mutta vaarallista on puhua tosissaan, että puolue lopettaisi uudistustyönsä ja ottaisi peruutusvaihteen käyttöönsä. Arvovaltaiset keskustatahot ovat sitä vaatineet, mutta se tarkoittaisi, että olisimme pian 15-16 prosentin puolue.

Emme voi hirttäytyä asioihin. Varoittavina esimerkkeinä tästä ovat pohjoismaiset veljespuolueemme, jotka ovat kuihtuneet minipuolueiksi. Puolueen edun mukaista on, että puheenjohtaja Vanhanen jatkaa. Puoluesihteeri Korhosen on ryhdyttävä tekemään varsinaista työtänsä ja lopetettava puoluetta hajottavat lausuntonsa. Keskustalaista järjestötyötä on tehostettava, siihen on saatava lisää virtaa. Onko puoluesihteeri Korhosesta siihen? 

Edessä voivat olla sellaiset ajat, että tarvitaan osaavaa ja vahvaa pääministeriä ja toimintatarmoista hallitusta. Onneksi Suomella on tällä hetkellä sellaiset.

KUNTALAISET OVAT PUHUNEET

Äänet on laskettu ja vaalitulos julistettu. Valtakunnallinen vaalitulos noudatteli etukäteislaskelmia. Kokoomuksesta tuli suurin kuntapuolue ja Perussuomalaiset ottivat puheenjohtajansa Timo Soinin johdolla komean voiton. Keskusta jäi kolmen suuren taistelussa pronssitilalle.

Kokkolassa oli etukäteen ottaen mielenkiintoinen tilanne. Liittyvissä kunnissa tehtiin tuloksellista vaalityötä. Kälviältä pääsi uuteen kaupunginvaltuustoon seitsemän, Lohtajalta viisi ja Ullavasta kaksi. Se oli hyvä saavutus.

Oma äänisaaliini 119 oli aivan hyvä. Se ei tällä kertaa riittänyt valtuustopaikkaan. Seitsemän ääntä olisi pitänyt saada enemmän, niin valtuuston ovi olisi auennut. Jossiteltavaa ei jäänyt. Tähän on oltava tyytyväinen.

Kiitän äänestäjiäni ja toivotan onnea kaikilla valituille.

SUNNUNTAI-ILTANA OLLAAN VIISAAMPIA

Ensi sunnuntaina 26.10 on varsinainen vaalipäivä. Toivottavasti äänestäjät ovat silloin liikkeellä. Äänestysprosentti mittaa aina demokratian tilaa. Uskon, että kansalaiset käyvät vaaliuurnilla vilkkaammin kuin neljä vuotta sitten.

Minultakin ovat monet kysyneet, kuinka näissä vaaleissa Kokkolan osalta oikein menee? On hyvin vaikea arvioida, miten puolueet pärjäävät ja miten puolueitten sisällä ehdokkaat menestyvät. 

Täällä käydään tiukka kisa, sillä mukana ovat kolmen puolueen valtakunnalliset johtohenkilöt. Demareilla puheenjohtajansa Jutta Urpilainen, Keskustalla varapuheenjohtaja Tuomo Puumala ja KD:llä heidän vahva miehensä Bjarne Kallis. Heidän äänimääriinsä kohdistuu valtakunnallinen mielenkiinto.

Keskustan osalta uskon, että läpi menee 16-17 eniten ääniä saanutta ehdokasta. Heidän joukkoonsa pitää mahtua, jos mieli kaupunginvaltuustoon. Se vaatii ehkä noin 130 ääntä. Tuohon joukkoon yritän ängetä. Kampanjani on sujunut hyvin ja palaute on ollut myönteistä.

Arvoisat äänestäjät! Tulevana sunnuntaina vielä ehditte käydä äänestämässä. Toivon valintanne olevan numero 57. Se on minun numeroni.

Sunnuntai-iltana tulokset selviävät nopeasti. Yhdeksän tienoilla ovat pienempien kuntien osalta tulokset jo selvillä. Kymmenen tienoilla varmaan koko maan tilanne. Tuloksia tulee joka tuutista.  Katsotaan miten äijän käy? 

KORPELAN VOIMA MIERON TIELLE

Korpelan Voima kuntayhtymän yhtymäkokouksen viime lauantainen päätösehdotus jäsenkuntiensa valtuustoille evätä uuden Kokkolan mukaanpääsy Korpelan voimayhtiön jäseneksi oli käsittämätön.

Päätösehdotus typistäisi Korpelan kahdeksan kunnan yhtiöksi. Kun otetaan vielä huomioon, että kuntakentässä tapahtuu kaikella todennäköisyydellä vielä lähivuosina harvennusta, niin tämä joittenkin mielestä todellinen maakunnan kultakimpale on joutumassa mieron tielle.

Erokorvausta Kokkolalle se joutuisi pulittamaan arvioiden mukaan 27-50 miljoonaa euroa.  Lopullinen erokorvaus selviäisi kaikella todennäköisyydellä vasta lakituvassa.

Lopullisen päätöksen Kokkolan mukaantulosta Korpelan Voimaan tekevät yhtymän yksitoista kunnanvaltuustoa. Kokkolan jäsenhakemuksen hyväksyminen vaatisi tuen kahdelta kolmasosalta valtuustoista. Toivottavasti kunnat vielä perusteellisesti harkitsevat onko maakunnan kannalta viisasta panna energiayhteistyö Kokkolan kanssa jäihin. Sitähän kielteinen päätös tarkoittaisi. 

Voimayhtiön toimitusjohtaja Tuula Loikkasen lehdessä olleet perustelut olivat samaa tasoa kuin menneisyyden vangeiksi jääneiden Korpelan luottamushenkilöitten. Hänen mukaansa yhtymästä pois ajettavien kuntien erokorvaus on kuin koroton laina, jonka inflaatio syö ajan mittaan pois. Lisäksi hän tulkitsi, että valtaosa myynnistä pysyy Korpelalla jatkossakin. Uskooko Loikkanen  todella näin?

Tälläisella päätöksellä sanottaisiin jäähyväiset yhteiselle maakunnalliselle energiapolitiikalle ja monelle muullekin maakunnallisen yhteistyön muodolle. 

TULEVAN VALTUUSTOKAUDEN HAASTEITA

Aina vaalien alla annetut lupaukset tahtovat ottaa ehdokkaista yliotteen. Mielestäni pian alkava uusi valtuustokausi Kokkolassa ja muuallakin Suomessa tulee olemaan  sopeuttamisen aikaa.

Uuden kaupunginkaan varat eivät riitä kaikkeen hyvään. Toimintoja on järkeistettävä ja turhia päällekkäisyyksiä on purettava. Palvelujen tuotannossa on katsottava, millä tavalla ne toteutetaan. Mikä on edullisin vaihtoehto. Entisellä menolla ei ole joka rintamalohkolla järkevää jatkaa.

Meidän on myös myönnettävä, ettei pelkällä perusturvalla eletä, vaikka sen toimivuus ja palvelut ovat kuntapalveluista tärkeimpiä. On huolehdittava myös, että kaupungin savupiipusta nousee kehityksen savu. Työstä ja toimeentulosta ne varat yhteiseen hyvinvointiin ja perusturvankin rahoittamiseen tulevat. 

Kokkolan kokonaiskehitys on ollut myönteistä. Asukasluku on ollut jo pitkään kasvussa, uusia työpaikkoja on saatu kiitettävästi syntymään. Elinkeinorakenteen monipuolisuus on vahva valtti, se pehmentää tulevan todennäköisen taantuman vaikutuksia Kokkolanseudulla.  

Meillä ovat monet asiat tällä hetkellä hyvin. Tulevaisuuden haasteista yksi keskeisimpiä on vakauttaa kaupungin talous. Tätä ehdottoman tärkeää haastetta ei pysty yksi valtuutettu eikä yksi puolue toteuttamaan. Kaupungin talouden kunnossa pitäminen vaatii vastuullisuutta ja poliittista yhteistyötä. Virkamiesjohdon ja luottamushenkilöitten välinen yhteistyö on myös myönteisten uudistusten eteenpäin viemisen edellytys. 

ENNAKKOÄÄNESTYS ALKAA

Huomenna alkaa kunnallisvaalien ennakkoäänestys. Ennakkoon voi äänestää 15.10.-21.10  eli huomisesta keskiviikosta ensi viikon tiistaihin saakka. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 26.10.2008. Samana iltana tiedetään jo miten vaalit ovat menneet puolueitten ja ehdokkaitten osalta.

Kunnallisvaaleista tulee todella mielenkiintoiset. Keskusta, Kokoomus ja SDP ovat viimeisten galluppien mukaan melkein rinta rinnan. Valtakunnalliset mitalisijat ratkeavat vasta kalkkiviivoilla.

Myös alueellisesti käydään tiukkaa kisaa sekä puolueitten välillä että puolueitten sisällä. Erityisesti uuden Kokkolan kaupunginvaltuuston paikoista kamppaillaan. Mitään kiintiöitä ei ole olemassa. Äänestäjät ja vain äänestäjät ratkaisevat läpimenijät.

Äänestäkää ja vaikuttakaa! 

STUBBILLA JA HÄKÄMIEHELLÄ VAUHTISOKEUTTA

Kunnnallisvaalien alla pitäisi puhua kuntien ja kotien asioista. Näyttää kuitenkin siltä, että vauhdikas ulkoministerimme Alexander Stubb täyttää lehtien otsikot ja vie väkisinkin keskustelun ulkopolitiikan alueelle.  

Avoimuutta korostava ulkoministerimme julkaisutti suurlähettiläiltämme pyytämiään raportteja Helsingin Sanomissa. Se oli varsin kyseenalainen manööveri. Kuka tämän jälkeen uskaltaa raportoida avoimesti ja totuudenmukaisesti asemamaansa tilanteista, kun raportit saattavat joutua mihin tahansa julkisuuteen.

Ulkoministeri Stubb nimesi Georgian ja 08.08.2008 käänteentekeväksi tapahtumaksi maailmassa ja Euroopassa. Nyt eivät enää hänen mukaansa vanhat totuudet auta vaan turvallisuusasioita on katsottava kokonaan uudesta näkökulmasta. Yhä useampi kysyy, mikä on muuttunut? Tällainen vouhottaminen ei ole enää Suomen etujen mukaista.

Ei Suomen turvallisuuspolitiikan perustotuuksia tarvitse joka kuukausi linjata, kuten kokoomuslaiset juppipoliitikot Stubb ja puolustusministeri Jyrki Häkämies vaativat. Eikä meidän kannata pullistella.

Geopolitiikan tärkeä merkitys tulee tiedostaa turvallispoliittisessa ajattelussamme. Tuntuu siltä, että turvallisuusasiamme ovat liian nuorten  ja hätäisten miesten käsissä. Lisää happea ja malttia ajatteluunne ja toimintaanne ministerit Stubb ja Häkämies.

KOKKOLAN JALKAPALLOSTADION

Kokkolalla on pitkät ja kunniakkaat perinteet jalkapallossa. Kaupunki kuuluisi ehdottomasti pääsarjatasolle. Jalkapallosta tulee tehdä yksi Kokkolan vetovoimatekijöistä. Se on hieno laji. Sitä harrastetaan kaikkialla maailmassa. Sillä on myös joukkuelajina kasvattava merkitys. Elämässäkin pitää osata syötellä.

Minulta kysyttiin, että pitäisikö jalkapallostadion rakentaa Kokkolaan ja mihin? Vastasin, että Keskuspuisto on paras paikka.  Keskuskentälle ei kannata enää paljon investoida. Kun sanoin olevani Keskuspuisto vaihtoehdon takana tarkoitin, että kaavallisesti pitää tilanteeseen varautua ja suunnitelmat, joita en ole vielä edes nähnyt, pitää viedä lopulliseen muotoonsa.

Milloin sitten päästään rakentamaan? Se on kova kysymys. Olemme todennäköisesti menossa jonkin asteista taloudellista taantumaa kohden. Kaupungin talousnäkymät eivät ole kovinkaan suotuisat. Varsinaiseen rakentamispäätökseen voi vastata, että silloin vasta voi aloittaa, kun rahoitus on kunnossa. Siihen voi mennä aikaa.

KUNTOILLA KANNATTAA AINA

Istuin kotikuntani kutsuntalautakunnassa 12 vuotta. Pakostakin jouduin seuraamaan nuorten miesten fyysistä kuntoa. Valitettavasti on sanottava, että yksikolmasosa liki jokaisesta ikäluokasta on huonokuntoisia. Se on kansanterveyden kannalta kehno juttu.

Suomalaiset pitäisi saada liikkumaan entistä laajemmin. On todettava, että monet liikuntajärjestöt, urheiluseurat ja monet muut liikunnan parissa toimijat tekevät  pitkäjännitteistä ja tuloksellista työtä kansalaisten liikkumistottumusten edistämiseksi. Heille vain pitää saada vielä lisää voimavaroja.

Säännöllisen kuntoilun merkitystä ei painoteta koskaan liikaa. Se on tehokasta terveydenhoitoa. Kouluihin erityisesti yläasteille pitää saada liikuntatunteja lisää. Nuoret tulee saada  näyttöpäätteidensä ääreltä muutaman kerran viikossa kävely- tai juoksulenkille. Liikuntamyönteisyyttä toivoisi lisää kaikille nuorten parissa työskenteleville.

Henkinen ja fyysinen kunto kävelevät käsi kädessä. Liikunta on täsmälääkettä kumpaankin.

MAHDOTON VOI OLLA MAHDOLLISTA KUNNALLISPOLITIIKASSAKIN

Eilen iltaisessa Kokkolan yliopistokeskus Chydenian ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun järjestämässä Kampus-iltamassa Kokkolassa piti vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson mielenkiintoisen esitelmän. Hän kiteytti ajatuksensa siihen, että mahdottomasta voi tehdä mahdollisen. Pitkäjännitteinen määrätietoinen työ ja oikea asenne vievät päämäärään. Mahdottoman ja mahdollisen rajan selvittäminen onnistuu vain lähtemällä ennakkoluulottomasti liikkeelle.

Mukaansa tempaava illan pääesiintyjä Gustafsson vei meidät kuvakavalkadinsa myötä huikealle viime kesän retkelleen Himalajalle. Hän on valloittanut maailman 14:sta yli kasitonnisesta vuoresta 13. Ensi kesänä on vuorossa Pakistanin ja Kiinan rajalla oleva Gasherbrum I, joka on se neljästoista. Huimaava esitys ja huimaava mies.

Kunnalliselämässäkin olisi viisasta ottaa oppia Gustafssonista. Rajoja ja asioita pitää kyseenalaistaa ja selvittää ennakkoluulottomasti uusia yhteistyön ja kehityksen edellytyksiä. Uusille ajatuksille täytyy olla sijaa kunnallisessa ”majatalossa”.

Vapaasti siteeraten runoilija Aaro Hellaakoskea ” kulkija on tiensä vanki – vapaata on vain umpihanki.” Nyt mahdottomalta tuntuva voi olla muutaman vuoden päästä hyvinkin mahdollista.