Kuukausi: helmikuu 2010

ÄLKÄÄ MOITTIKO HÄNTÄ

Muistuu mieleeni tapaus vuosien takaa. Baariin saapui pariskunta liki aikamiespoikansa kanssa. Poika käyttäytyi silmään pistävän laiskasti, suorastaan vetelästi.

Kolmikon istuutuessa isältä loppui vieteri ja hän kirosanalla vauhdittaen moitti poikaansa ja käski häntä käyttäytymään reippaammin. Silloin rouva puuttui peliin sanoen miehelleen: ” Älä moiti häntä vaan kannusta häntä.”

Sama on tilanne tähän asti surkeasti suoriutuneen Suomen olympiajoukkueen kanssa. Ei tilanne moittimalla ryhdisty. Kisojen jälkeen tarvitaan seikkaperäinen analyysi siitä,  missä mentiin metsään ja mitä mahdollisesti tehtiin oikein. Senjälkeen on rakentavalla ja eteenpäin suuntaavilla toimilla ryhdyttävä luomaan parempaa menestystä.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö olympiakisojen jälkeen saisi  henkilövaihdoksista puhua. Päävalmentaja Magnar Dalen ja hiihtoliiton puheenjohtaja Matti Sundberg voisivat hyvinkin siirtyä muihin hommiin.

JUNALIIKENNE TAKKUILEE

Todelliset talvisäät runsaine lumisateineen ja pitkäkestoisine pakkasineen ovat aiheuttaneet liikenteelle pulmia. Erityisesti junaliikenne on ollut paineen alaisena. On selvää, ettei monen tunnin odotukset kylmissä aseman odotustiloissa herkkua ole.

On kuitenkin syytä muistaa, ettei vielä ole onneksi sattunut pahempia junaonnettomuuksia. Kun aikataulut pettävät ja rautateitten kaluston ja vaihteitten toiminta on lumen ja pakkasen takia vaikeuksissa, niin turvallisuusuhat ovat todellisia. Siksi VR:n henkilöstön on pidettävä pää kylmänä ja kuunnneltava matkustajien kritiikkiä vain soveltuvin osin.

Matkustajien armoton kritiikki ei saa johtaa paniikin omaisiin toimiin. Kaikissa olosuhteissa turvallisuus on tärkeintä. Junien on pysyttävä raiteillaan. Riskeihin ei ole varaa.

Läntisessä naapurissamme Ruotsissa on aivan samat ongelmat. Junat ovat olleet jopa 10 tuntia myöhässä ja junavuoroja on peruttu. Jos tämä meitä lohduttaa.

HEIKOSTI MENEE

Ne, jotka ovat käyneet Vancouverissa sanovat, että se on yksi maailman kauneimmista kaupungeista. Tämä välittyy myös kisaruuduista kotikatsomoihin. Puitteet tämän vuotisille talviolympialaisille ovat joulukorttimaiset.

Näihin upeisiin maisemiin valitettavasti ovat suomalaisten ilonhetket pysähtyneet. Suomalaisurheilijoitten valmistautuminen nelivuotiskauden tärkeimpiin kisoihin on pahasti epäonnistunut. Kun vielä onnetarkin on meidät hylännyt, niin korutonta on ollut tähän astinen kisakertomus.

Perinteiset suomalaislajit maastohiihto, mäenlasku ja ampumahiihto ovat menneet odotuksiin nähden penkin alle. Eikä näistä lajeista enää voi kovin paljon odottaa tulevinakaan kisapäivinä. Tähän kun lisätään mäenlaskijoitten ihmeelliset pukusotkut, niin ei voi kun ihmetellä.

Oli onnetonta, kun Suomen hiihtoliitto kiirehti jatkamaan hiihdon päävalmentaja Magnar Dalenin sopimusta ennen kisoja. Kyllä Dalenin on tästä vaikea jatkaa. Hiihtoliiton uudelle johdolle toimikauden alkutaival on ollut surkeaa räpiköintiä.

Olen sitä mieltä, että hiihtoliiton toppatakkiosaston ylin johtajakin voisi olla todellinen urheilumies. Herraskainen vuorineuvos Matti Sundberg on vähintäänkin outo lintu oksallaan.

HUIPPUASIANTUNTIJA EI KELVANNUT

En ole huomannut, että millään foorumilla olisi purettu kaikilta osin viime EU-vaalien tulosta. Teen sen nyt yhdestä näkökulmasta tällä kanavalla. En ymmärtänyt enkä ymmärrä vieläkään, ettei maa- ja metsätalousalan asiantuntija Esa Härmälä kelvannut suomalaisille maataloustuottajille. Se oli mielestäni tämän vuosituhannen suurin töppäys tällä rintamalohkolla.

Esa Härmälä on huippuammattilainen, joka tuntee suomalaisen maatalouden läpikotoisin sekä vielä kaupan päälle Brysselin kiemurat. Hän olisi ollut kiven kova edustaja valvomaan ja ajamaan suomalaisen maaseudun etuja Euroopan unionissa. Mutta valveutunut ja järjestäytynyt maatalousväki nukkui  ja kuunteli kaiken karvaisia kuiskaajia.

Outoon valoon joutuvat maatalousväestön mielipiteet siitä, ettei heitä kuunnella ja ymmärretä Brysselissä. Jos on varaa jättää rannalle Esa Härmälän kaltainen osaaja, niin asiat ovat silloin niin hyvässä ”timmissä”, että heikommatkin edustajat kykynevät niitä hoitamaan. 

NOUSEVAT PIIPUT RATKAISEVAT

Pohjoiseen vai etelään? Tätä kysymystä on vatkattu kyllästymiseeen asti. Mutta kyllä toki tästä soutamisesta ja huopaamisesta tosiasiat pitää tunnistaa. On tultu tilanteeseen, jossa asiat ovat sotketut tavalla, joiden selvittämiseen tarvitaan taikuri Harry Houdinin kaltaista velhoa.

On vaarassa, että Keski-Pohjanmaa jää sille kuuluvista rahavirroista paitsi. Ei kukaan tiedä, mihin suuntaan hakemukset pitää lähettää ja mistä perätä saataviaan. Näin kertovat käytännön toimijat. Pitäisi myös muistaa, että hallinnon varaan suunnitellut työpaikat ovat lentohiekalle rakennettuja unelmia.

Seuraavien vuosien myötä julkisesta hallinnosta lähtee kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Siitä pitää huolen koko yhteiskuntaa vaivaava rahan puute. Ylösnousevat yritysten piiput ja todelliset työpaikat tulevat ratkaisemaan alueitten menestyksen.

Jos poliitikot kääntävät suuntaa vielä kerran, niin sen jälkeen tilanne on maakuntamme osalta niin solmussa että sen vyyhdin selvittämiseen tarvitaan vähintään valtakunnan sovittelijaa. 

TURHAA HAIKAILUA

On paikallaan muistella aikoja entisiä ja antaa arvo menneille ja oppia niistä. Mutta menneisyyden vangiksi ei kannata jäädä. Entisen haikailu on turhaa. Turhaan haikailuun syyllistyvät kaikki, niin myös me keskustalaiset.

Keskipohjalainen keskustaväki kyselee aina silloin tällöin oman maakuntalehtemme Keskipohjanmaan nykyisen linjan perään. Esitetään tiukkoja mielipiteitä miten ja mitä lehti saisi kirjoittaa. Minuakin on pyydetty, että pitäisi kirjoittaa ja kyseenalaistaa Keparin  toimituspolitiikkaa. En ole yhtynyt näihin arvioihin enkä näe tänäänkään, että olisi aihetta ripityksiin.

Ei tämän päivän maakuntalehti voi olla enää minkään yksittäisen puolueen tai yhteisön sanansaattaja. Kyllä maakuntalehden tehtävänä on kertoa asiat niinkuin ne ovat. Salaaminen ja tiedon panttaaminen eivät kuulu tähän päivään. 

Oli meille onneksi, että saatiin maakuntalehden päätoimittajaksi satakuntalainen Lassi Jaakkola. Hän toi uutta raikasta otetta keskipohjalaiseen keskusteluilmastoon. Päätoimittaja Jaakkola on puolustanut sanan vapautta ja lehden riippumattomuutta ansiokkaasti. 

Mielestäni tämän päivän Keskipohjanmaa täyttää hyvän maakuntalehden vaatimukset.

SEKAVAA JA SEESTEISTÄ PERHONJOKILAAKSOSSA

Sain jokin aika sitten kaustislaisilta maakuntalehden palstoilla palautetta, että olisi syytä pitää näpit irti heidän asioistaan. Olin kirjoittanut kansanmusiikkijuhlien säilyttämisen puolesta. He ovat luultavasti oikeassa. Ei ole viisasta ryhtyä naapurikuntien neuvonantajaksi, mutta teen sen silti.

Maakuntamatka Kälviältä Halsualle on näihin aikoihin monella tapaa mielenkiintoinen. Kun ensin ajaa kuuluisaan musiikkipitäjään Kaustiselle, niin ei tahdo millään uskoa, että täällä kauniisti soiva kansanmusiikki on pannut koko pitäjän asiat sekaisin. Kansanmusiikkisäätiö kiemurtelee ylipääsemättömältä tuntuvan velkataakan kanssa, eikä kunnallakaan mene juuri paremmin. Asiat näyttävät satunnaisesta matkailijasta Kaustisella olevan vähintäänkin sekavassa vyyhdessä.

Kun Kaustisen ongelmista selviää eteenpäin niin tullaan Halsualle. Pieni mutta virkeä Halsua antaa itsestään seesteisen kuvan. Legendaarisen istuvan kunnanjohtaja Kalevi Lindforsin mukaan Halsua on valmis. Kun olen käynyt useamman kerran vanhainkoti Kannelmassa, niin voi todeta, että valtakunnassa nykyään kriittisessä valokeilassa oleva vanhustenhoito on täällä toimivaa, turvallista ja kotoista. Käy mielessä, että kun rahikainenkin Halsuan vävynä tulee siihen ikään, niin miksi ei sitten Halsualle? 

Olin viime kesänä Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla kuuntelemassa halsualaista iltapäivän konserttia. Siellä soi halsualaisten toimesta kansanmusiikki monipuolisesti ja kauniisti. Täysi salillinen yleisöä antoi raikuvat suosionosoitukset ohjelmansuorittajille eikä ainoassakaan esityksessä havainnut vivahdustakaan kaustislaisista riitasoinnuista. Tunnelma oli kerrassaan upea. Uskallan väittää, että jos taidokas Raila Järvelä olisi kaustislainen, niin hän olisi saanut jo kaikki sertifikaatit mitä maastamme löytyy. 

Valitettavasti Kaustisen asiat ovat menneet moneen  solmuun. Kunnan luottamushenkilöiltä ovat joutuneet navigaattorit hukkaan. Syvempi yhteistyö naapurikuntien kanssa tyrmättiin kaustislaisten toimesta kummallisin ja äkkitekaistuin perustein. Kaustisen poliittiset päättäjät yrittävät nyt noukkia irtopisteitä negatiivisistä asioista, raunioilta. Ei tällainen toiminta vie mihinkään.

Annan ilman maksua neuvon. Arvoisat kaustislaiset kaivakaa esiin hiiltyneet nuotionne jäänteet niinkauan kuin niihin on vielä mahdollisuus yhdessä puhaltaa hehku. Kaustislaisten maankuulu kansanmusiikki kaipaa nyt uutta viritystä. Pitää löytyä yhteinen sävel. Muuten käy kalpaten sekä juhlien että kunnan. 

TOTUUDEN VASTAISTA UUTISOINTIA

Tiistainen puhemiesvaali, jossa Sauli Niinistö sai vain 89 ääntä on kirvoittanut kaikkitietävän median paasaamaan, että eduskunta käyttäytyi lapsellisesti ja että eduskunta menetti arvovaltaansa.

Kansanedustajat toimivat täysin oikein, kun antoivat selkeän viestin kukkopoika Niinistölle. On huvittavaa, että lehdistön ihannepoikaa kohdellaan mediassa silkkihansikkain. Kaikki asioita vähänkin seuraavat tietävät, että Niinistö on ollut työpaikallaan eduskunnassa mielivaltainen esimies. Ei tämä protesti suinkaan kohdistunut kulujen karsintaan vaan puhemiehen muita kansanedustajia vähätteleviin lausuntoihin ja ylimieliseen käytökseen.

Monet muistavat Niinistön lausunnon eduskuntalon henkilökunnasta ja omista kolleegoistaan: ” Kyllä meillä täällä näitä veijareita piisaa.” Sama millä työpaikalla johtaja käyttäytyisi Niinistön tavalla, niin takapuolta penkkiin pantaisiin varmasti ja istuttaisiin pomo muihin tehtäviin. Ei tässä lehdistön mielestä lapsellisessa tapahtumassa olleet mukana yksin kansanedustajat vaan tällä episodilla oli myös henkilökunnan vaitelias tuki.

Eikä se mikään salaisuus ole, että lehdistön kultapoika Niinistö ollessaan valtiovarainministerinä itketti naisministereitä ja kohteli heitä ja heidän budjettejaan todella inhottavan ylimielisesti ja käytti punakynää itsevaltiaan tavoin.

Miksi ei vahtikoiran tavoin lautakasoja tutkinut valtamedia anna totuuden mukaista kuvaa eduskunnan puhemiehestä? Turha on myös luulla, että käyty puhemiesvaali olisi ollut opposition operaatio. Kyllä tässä olivat vastakkain kansanedustajat ja toivottavasti  käyttäytymistään muuttava Niinistö.

KUNTIEN ROOLILLA ON EDELLEEN MERKITYSTÄ

Usein kuulee mielipiteitä, että kuntien pitäisi pysyä roolissaan. Tällä näin ajattelevat tarkoittavat, että kuntien tehtävänä on turvata peruspalvelut eikä kuntien pitäisi lähteä muille marjamaille. Nämä käsitykset tuodaan takuuvarmasti julki silloin, kun kunnat suunnittelevat  yritysten kanssa yhteisiä investointeja tai päättävät rakentaa yrityksille toimitiloja. Tällaiselle kielteiselle kannalle löytyy varmasti hyvät perustelut. Annetaan ymmärtää, että markkinavoimat hoitavat kyllä tämän sorttiset hankkeet.

Mutta on toki sanottava, että ilman kuntien mukanaoloa näissä projekteissa ei varsinkaan täällä maakunnissa tapahtuisi mitään. Esimerkiksi omalla kotiseudullani kunta on ollut mukana tavalla tai toisella liki kaikissa paikkakunnan yritysten hankkeissa. On tosi tärkeätä, että kuntien asialistoilla on korostetusti edelleen elinkeinoelämän edistäminen. Useimmiten tämä tarkoittaa sitä, että luodaan edellytyksiä uusille investoinneille.

Helsingin seudulla on ollut koelaboratorio, jossa hampaaton kunnallinen päätöksenteko on antanut markkinavoimien mellastaa vuosikymmenet esimerkiksi asuntorakentamisessa. Vähäisiä voimattomia yrityksiä on toki vuosien saatossa ollut aikaansaada kohtuuhintaisia koteja ruuhkasuomalaisille. Hitas-asunto kokeilu oli yksi tällainen yritys. 

Kokoomus ja demarit ovat vuosikymmenet antaneet kohteliaasti markkinavoimien jyllätä suvereenisti ruuhka-Suomen asuntomarkkinoilla. Nyt on tultu siihen tilanteeseen, että Helsingissä asuntojen neliöhinnat ovat puolta kallimpia kuin monessa Euroopan metropolissa. Eikä tässä vielä kaikki. Viimeiset tiedot kertovat, että asuntojen hinnat ovat pääkaupunkiseudulla taas huimassa nousussa. Oma kukkaro on ollut ja on monelle päättäjälle tärkeämpi kuin kansalaisen kukkaro.

Elleivät kunnat satsaisi myös elinkeinoelämän kehittämiseen, niin ei tulisi kuntiin kipeästi kaivattuja veroeuroja, joilla lapset, sairaat ja vanhukset hoidetaan. On myös kyseenalainen kunnia, jos pääkaupunkiseutumme on ajettu tilanteeseen, jossa asuntojen hinnat ovat karanneet pilviin. Näillä kuumenneilla markkinoilla on mukana liian monta ahnetta kättä. 

Kyllä kuntien rooleilla ja kunnallisella päätöksenteolla on yhä edelleen merkitystä.