Elämäni varsitiellä on ollut monta merkittävää pitkäaikaista ajanjaksoa ja tapahtumaa.
Tärkein niistä on ollut, kun löysin 54 vuotta sitten Halsualta viisaan ja kauniin Irma Kalliokosken. Se oli todellinen onnenpotku. Yhdessä on taivallettu nämä reilut viisi vuosikymmentä. Vieläkin yhteiselo sujuu tahdilleen. Minulla on ollut kotiliesi lämmin lähtiessä ja palatessa. Hyvä on ollut kokoustaa ja harrastaa. Kiitos Irma.
Suuri rikkauden aihe on ollut myös kolmen lapsen ja kuuden lapsenlapsen saaminen perheyhteisöön. He ovat tuoneet iloa elämäämme ja heille ovat mummolan ovet aina avoinna.
Toinen merkittävä viisikymppinen on ollut yhteiskävely ensin hankalan sittemmin tutuksi tulleen kaverin kanssa. Seitsemän vuotta sitä tutkittiin eikä saatu kaverin nimeä selville. Kunnes jouduin silmälääkäriin, joka oitis sanoi, että poika sinulla on selkärankareuma ja passitti minut Heinolan reumasairaalaan. Silmiini tuli iriitti eli värikalvon tulehdus, joka kuuluu läheisesti tähän sairauteen.
Näissäkin asioissa on menty huimasti eteenpäin. Nykyään selkärankareuma todetaan aikaisessa vaiheessa magneettikuvantamisella ja muilla kehittyneillä tavoilla. No, reuma on ollut minulle armollinen, kun se on jäykistänyt minut tällaiseen eteenpäin menevään asentoon. Takanojassa olisi paljon vaikeampi hoidella päivittäisiä askareita.
Kolmas tärkeä viisikymppinen on ollut luottamustehtävät. Liki 50 vuotta olen ollut mukana kunnallisissa ja maakunnallisissa luottamustehtävissä. Lisäksi useissa organisaatioissa puheenjohtajana. Nämä ovat olleet monella tapaa minulle kiitollisia vuosia. Olen pysynyt kartalla ja pelissä mukana.
Kunnallisneuvoksen arvonimeä hakivat Kokkolan kaupunki, kuntayhtymä Soite, Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä ja Työplus Oy. Näille esitän vielä lämpimät kiitokseni. Kaikissa hakijatahoissa työskennellään alueen ihmisten hyväksi. Toivon, että yhä useampi nuori tulisi politiikkaan mukaan ja huomaisi, että yhteisten asioiden hoito tuo merkitystä elämään.
Voimallisinta aikaa oli Kälviän aika. Toimin kaksitoista vuotta kunnanhallituksen puheenjohtajana. Yhdessä Unto Kallisen, Timo Mämmin ja Kauko Ojalan kanssa johdettiin kunnan kehitystä. Asukasluku nousi 3500 tuhannesta 4500 tuhanteen. Meidät noteerasi maakuntalehti Keskipohjanmaakin.
Sen legendaarinen pakinoitsija Pipopää kirjoitti Kälviän hirmuhallinnosta ja oli saanut sisäpiiritietoa siitä, että kolmikko Mämmi, Ojala ja Hankaniemi oli yksituumainen ainoastaan avannosta noustessaan.
Olen vanhan linjan luottamushenkilö. Olen kunnioittanut viranhaltijoitten valmistelutyötä. Hyvien päätösten takana on huolella tehty valmistelutyö. Nykyään vähän jo sivusta seuraten ja yleisesti katsoen näyttää siltä, että tuo raja on hämärtynyt. Viranhaltijoitten tontille pyritään liian aikaisin ja liian liki, tärkeä valmistelutyö kärsii ja jää ehkä puutteelliseksi. Mottona tulisi edelleen olla: viranhaltijat valmistelevat ja luottamushenkilöt päättävät.
Olen toiminut yhteistyössä kahden kunnanjohtajan Unto Kallisen ja Timo Mämmin sekä kahden kaupunginjohtajan Antti Isotaluksen ja nyt Stina Mattilan kanssa.. Kaikkia heitä olen arvostanut ja yhteistyö on ollut toimivaa. Samat hyvät arvosanat annan Soite kuntayhtymän, Keskipohjanmaan koulutusyhtymän sekä Työplus oy;n johdoille.
Olen aina ollut keskustalainen. Se on ollut tuttu ja turvallinen kotini. Tältä rintamalohkolta olen saanut hyviä kavereita ja paljon mukavia muistoja sekä mieliin jääneitä reissuja, joilla on aina noudatettu tarkasti oppi-isä Santeri Alkion ohjeita. Erkki Hänninen, Esko Aho ja Mika Lintilä ovat olleet tärkeitä esimiehiäni.
Netistä on tullut minulle merkityksellinen väline, somessa ei ole yläikärajaa. Harrastan siellä runoja, knoppikysymyksiä, pelaan vapaakenttää ja pidroa. Urheiluun minulla on elinikäinen rakkaussuhde. Seuraan urheilua lähes laidasta laitaan, erityisesti niitä lajeja, missä suomalaiset ovat mukana.
Jalkapalloa ja Tottenhamia olen seurannut pian 70 vuotta. Vielä olisi toiveena käydä Tottenhamin uudella stadionilla, mutta seurueemme ympärilläni uhkaavasti vanhenee. Vanhalla White Hart Lanella kävimme useita kertoja.
Matkustus on myös ollut lähellä sydäntäni. Kohokohtana oli parikymmentä vuotta sitten Seppo Heiskasen, Raimo Kerttulan, Timo Mämmin ja Terho Torvisen kanssa tehty kolmiviikkoinen seikkailureissu Moskovasta Pekingiin. Siperian rataa pitkin läpi Mongolian ja Kopin autiomaan, sieltä Mantsuriaan, Baikalille, Irkutskiin ja Vladivostokiin. Aikavyöhykkeet vaihtuivat niin useasti, että kelloina toimivat aurinko, kuu ja tähdet.
Matkailussa minulla on vielä tavoitteita. Haluaisin käydä jokaisessa Euroopan pääkaupungissa, joista muutamia on vielä käymättä.
Tässä tyytyväisen miehen mietteitä.
Toivotan joulurauhaa jokaiselle Kälviän Joulun lukijalle. Harras toiveeni on, että maailmalla aseitten jylinä vaimentuisi ja rauhan kellot alkaisivat soida.
Tapani Hankaniemi