OMATOIMIMATKALLA EUROOPAN ITÄISELLÄ LAIDALLA

Syksyllä 2018 päätimme miesporukalla lähteä katsomaan autolla Euroopan itäistä laitaa. Joukkueeksi valikoitui neljä miestä: Terho Torvinen matkanjohtaja, Pertti Rusanen varajohtaja, Raimo Kerttula matkan lääkäri ja minä. Terholla ja minulla ovat sisarukset vaimoina, Pertin vaimo on Terhon sisko ja Raimo on hyvä ystävämme.

Matka alkoi heti pienellä ohjelman muutoksella. Terho ja Pertti sekä auto olivat Helsingissä odottamassa meitä ja lautalle pääsyä. Me körötimme Raimon kanssa junalla. Juna oli myöhässä ja niinpä myöhästyimme laivasta. Pojat ja auto menivät Tallinnaan ajallaan. Terho ja Pertti joutuivat meitä Tallinnassa vartomaan pari tuntia.

Iltamyöhäiseen ajoimme tuttua ja hyväkuntoista E 67:ää eli Via Balticaa. Ensimmäisen yön nukuimme Latvian puolella. Aamulla Kaunasiin ajaessamme kävimme Liettuan Ristikukkulalla. Tämä keskellä peltoaukeaa sijaitseva uskonnollinen kohde on suosittu matkailunähtävyys. Sieltä jatkoimme matkaa kohti Liettuan entistä pääkaupunkia Kaunasia, joka on maan toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita Kaunasissa on noin 300.000. Siellä tutustuimme vanhaan kaupunkiin, kauniiseen linnaan ja mieliin jäivät komeat kirkot. Kaunas on myös suosittu opiskelukaupunki. Mainittakoon, että samaan aikaan paavi Franciscus vieraili Vilnassa.

Puolan raja sivutettiin vaikeuksitta. Maisema muuttui kumpuilevaksi. Tien varrella näkyi katolisen maan tunnusmerkkejä: Madonna-patsaita ja koristeltuja krusifikseja. Olin käynyt Puolassa 30 vuotta sitten. Paljon oli maa muuttunut, enää ei näkynyt hevosvankkureita tiellä. Puolan autokanta ja tiet ovat parempia kuin meillä. Valtaväylät ovat prameasti rakennettuja ja tasokasta meluaitaa riittää. Kaikesta näki, että Puola on Euroopan unionin nettosaaja.

Puolan ja Ukrainan rajalla oli pitkät autojonot. Ukrainaan tullessa piti täyttää maahantulolomake. Tiet läntisessä Ukrainassa olivat paikoin heikkokuntoisia. Niillä meidän ”Pösöstä” vioittuikin pakoputki. Muutama kymmenen kilometriä ajettiin äänekkäästi. Onneksi tien varresta löytyi korjauspaikka, jossa sai auton ylös. Terhon insinöörin taitoja tarvittiin. Taas matka jatkui.

Ukrainassa keskustelujen jälkeen päädyttiin kahteen pääkohteeseen: Lviv ja Odessa. Lviv on vireä ja kaunis noin 700 000 asukkaan kaupunki. Sen vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde, jossa yhdistyvät lännen ja idän kulttuurit. Olen ruokapuolella aika konservatiivinen ja hidas kokeilemaan uutta, mutta slaavilainen ruoka Lvivissä jäi kyllä makuaistia hyväilemään. Lviv on kiintoisa kaupunkilomakohde.

Odessa on tarunhohtoinen miljoonakaupunki. Sitä Leena ja Martti Jäppilä ovat kuvanneet kauniin osuvasti.

”Oi Odessa, sä helmi Mustanmeren.
Oi Odessa, sun rantaas käyskentelen.
Oi Odessa, sä hurmasit mun niin.
Niin Odessa, jään unelmiin.”

Odessasta löytyi satunnaiselle matkaajalle kauneutta ja sykkivää eloa. En yhtään ihmettele, vaikka siitä on lauluja tehty. Yövyimme tasokkaassa ja edullisessa Juri Gagarin -hotellissa. Naiset olivat huomiota herättävän tyylikkäästi pukeutuneita.

Tässä vaiheessa matkaa tuli selväksi, ettei kokematonta kuljettajaa pidä laittaa rattiin. Terho ja Pertti hoitivat ajohommat turvallisesti ja maltilla sekä kovalla kokemuksella. Lisäksi nykyajan tekniikka tuli avuksi. Esimerkiksi Juri Gagarin -hotelli varattiin autosta matkalta ja nykyajan apuvälineitten opastamina ajoimme suoraan hotellin pihalle.

Ukrainasta jäivät hyvät muistot. Siellä majoittuminen, ruoka ja juomat olivat edullisia. Vaikka siellä soditaan vielä tällä hetkelläkin, niin emme kohdannet minkäänlaisia uhkia matkallamme.

Odessasta ajoimme Mustanmeren rantaa Moldovaan. Vähän oli epäilyä ilmassa, että mihinkähän tässä joudutaan. Rajan ylitys meni sulavammin kuin Ukrainan rajalla. Kaikesta pääätellen EU tekee yhteistyötä Moldovan kanssa. Rajalla piti maksaa jokin vakuutus tai tienkäyttömaksu. Moldova on mustan mullan aluetta. Se on harvaan asuttua ja viljelyksiä näkyi silmänkantamattomiin. Moldova on myös tunnettu hyvistä viineistään. Me kävimme tutustumassa Cricovan kuuluisaan viinitilaan. Tilalla oli yli 100 kilometriä tunneliverkostoa, joissa viinejä säilytettiin. Siellä olivat vierailleet monet kuuluisuudet. Kerrottiin, että kosmonautti Juri Gagarin oli eksynyt näihin tunneleihin. Maata sanotaan köyhäksi, mutta näkemämme perusteella siellä ei nälkä yllätä. Yövyimme maan pääkaupungissa Chisinaussa, jossa on noin 700.000 asukasta.

Chisinaussa päätimme ajaa seuraavaksi Transistriaan. Se on virallisesti osa Moldovaa, mutta se haluaisi kuulua Venäjään. Transistria on julistautunut itsenäiseksi tasavallaksi. Sitä ei ole kuitenkaan mikään valtio tunnustanut, ei Venäjäkään. Sinne matkustamista eivät matkustusviranomaiset suosittele. Me selvitimme tilannetta ja saatiin hotellin hommaamana nuori naisvirkailija viemään meidät rajan yli Transistriaan. Tämä erikoinen ja kiistelty maa oli siisti ja paikat näyttivät olevan kunnossa. Ehkä se on jonkinlainen Venäjän näyteikkuna lännen suuntaan. Oppaamme jäi pääkaupunki Tiraspoliin ja me jatkoimme matkaa kohti Romaniaa.

Romaniassa yövyimme ensin Galatin kaupungissa koillis Romaniassa. Siellä piti olla hissuksiin, sillä samaan hotelliin oli majoittunut useampi nyrkkeilyjoukkue.Romaniassa näkymät olivat huikeat, upeat vuoristomaisemat, ikimetsät ja kauniit kirkot hellivät matkaajaa. Päätiet olivat hyvässä kunnossa. Romaniassa toinen yö oltiin sen miljoonapääkaupungissa Bukarestissa. Siellä tutustuimme diktaattori Nicolae Ceausescun rakennuttamaan ökypalatsiin. Se on kaiketi maailman toiseksi suurin rakennus Pentagonin jälkeen. Suuruudenhullu Kansan palatsi sisältää yli tuhat huonetta.

Matkalla Bulgariaan tulla tupsahti Tonava vastaan. Odotimme nelisen tuntia lauttaa, joka lähti vasta sitten, kun lasti oli riittävä. Lautalle otettiin kymmenkunta rekkaa ja meidän henkilöautomme.
Kauniit maisemat jatkuivat. Mieliin jäivät vuoristot ja runsaat viiniviljelykset.

Illan kaiheessa saavuimme Bulgarian pääkaupunkiin Sofiaan. Majoituimme lähelle lentokenttää sijaitsevaan hotelliin. Sofiassa Raimosta ja minusta tuntui, että olimme istuneet autossa jo riittävästi. Retkikunta jakautui sulassa sovussa kahteen. Terho ja Pertti lähtivät autolla Albanian Durresiin ja me jäimme Raimon kanssa Sofiaan. Yksi syy tähän oli, että olimme vierailleet Albaniassa jo aiemmin.

Bulgarian pääkaupunki Sofia sijaitsee Balkanvuorten välisessä laaksossa. Asukkaita kaupungissa on noin 1, 2 miljoonaa. Päivä kului kaupunkia kierrellessä. Eräässä Sofian ortodoksikirkossa huomasimme muistolaatan, jossa kiitettiin suomalaisia sotilaita, Suomen kaartia. He olivat auttamassa ottomaanien kukistamisessa. Metro toimi hyvin ja ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita. Kaupungin keskusta on kaunis ja idyllinen. Sofiaa voi suositella kaupunkilomakohteeksi.

Yölennolla siirryimme Raimon kanssa Sofiasta Istanbuliin. Sieltä lensimme Helsinkiin ja sitten Pohjanmaan junaan, jossa söimme kotoiset lihapullat ja muusin.