Kuukausi: lokakuu 2010

ON SE OLLUT ONNI…

Viimeaikaiset tapahtumat ovat panneet kysymään ja ihmettelemään, onko tämä totta vai tarua.

Olen vaatimattomalla tavalla puolustanut moniarvoisuutta , suvaitsevaisuutta ja ihmisyyden kunnioittamista. Enempikin olisi pitänyt näiden arvokkaiden asioiden puolesta tehdä.

Meille keskipohjalaisille on ollut suuri onni, että täällä on eletty kielirajalla ja kuultu ruotsinkieltä. On totuttu erilaisuuteen. Myös ulkomaalaiset maahanmuuttajat tekevät meille terää monessa mielessä. Nämä asiat tulevat tuottamaan meille vielä uudenlaista lisäarvoa.  

Perustelen sitä sillä palautteella, jota minä esimerkiksi sain puolustaessani seksuaalisesti poikkeavia ihmisiä. On sanottava, että voi kauhea sitä ehdottomuuden ja ennakkoluulon määrää.

Kaikkein vastenmielisimpiä ovat olleet omasta mielestään tosiuskovat nämä jyrkkäsiipiset raamatuntuntijat. Kuka näiden ummehtuneeseen ja suvaitsemattomaan ilmapiiriin haluaisi?

Me keskipohjalaiset olemme avanneet oviamme ja ripaus kansainvälisyyttä on pujahtanut ikäänkuin salaa ovenraosta sisätiloihin. Se on ollut onni.

Nyt meillä on toivoa ja päivitykset kutakuinkin kohdallaan luoda uusia työpaikkoja ja saada uusia tekijöitä alueellemme.

SUOMEN HIIHTOLIITTO LATUNSA PÄÄSSÄ

”Valheeseen tarvitaan kaksi. Yksi valehtelemaan ja toinen kuuntelemaan.” Homer Simpson.

Joku on sanonut, että valehtelu on aina totuuden vastaista puhetta, mutta totuudenvastainen puhe ei ole aina valehtelua.

Oli miten oli, niin viimeaikaiset tapahtumat Suomen Hiihtoliiton ympärillä ja vähän laajemminkin antavat vahvan todisteen siitä, että kannattaisi puhua totta.

Sananlasku sanoo, että valheella on lyhyet jäljet. Virolaiset sanovat, että valel on lyhikesed jalad. Tämä vanhan kansan viisas sanonta löytyy suurin piirtein joka kielestä. Mutta hiihtoliitossa se on ollut tuntematon käsite. Kun tarpeeksi valehdellaan, niin pöydän putsaaminen on  mahdotonta.

Suomen Hiihtoliiton tilanne on vaikea. Maajoukkuehiihtäjien  kannalta olisi parempi, jos nykyinen organisaatio kuopattaisiin. Pölyn laskeuduttua voisi ryhtyä rakentamaan toppatakkimiehille uudenlaista järjestelmää, jos sellaista enää tarvitaan.

SITÄ SAA MITÄ TILAA

Viime viikkoinen TV:n homokeskustelu synnytti joukkopaon kirkosta, joka pako aina vaan jatkuu.

Katsoin sen ohjelman ja on sanottava, että kyllä kirkkoa yksin piti edes jollain lailla pystyssä kisapappi Leena Huovinen. Muut kirkon edustajat olivat jyrkkyydessään masentavia.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja kansanedustaja Päivi Räsänen erityisesti kunnostautui vastenmielisesti pyhyydessään ja suvaitemattomuudessaan. Hän on suurin syyllinen näihin massaeroamisiin. Hän loukkasi monien ihmisten syvimpiä tunteita.

Minkä sille voi, jos kaiken Luoja on pannut hormoonit hyrräämään vähän eri järjestyksessä. Eikö kirkon pitäisi ymmärtää ja julistaa suvaitsevaisuutta sekä laupeutta kovia kokeneille ihmisille.  

On kirkon itsensä kannalta äärimmäisen tärkeää, että siellä työskentelee Leena Huovisen kaltaisia ihmisiä. Hänellä on sydän paikallaan.

Kyllä jokaisella on oikeus tuntea rakkautta ja oikeus rakastaa.

BAXTER SAA MENNÄ

Huuhkaajien päävalmentaja Stuart Baxter on näyttönsä antanut. Kolme peräkkäistä häviötä riittää. Juuri nähdyssä Unkari pelissä päävalmentaja jäätyi kentän reunalle. Vaihdot olisi pitänyt suorittaa aikaisemmassa vaiheessa.

Enkä ymmärrä miksei Alexei Eremenko junior mahdu kunnolla joukkueeseen. Jalkapallojoukkueessa ei ole koskaan liikaa taitoa ja juonikkuutta. 

Suomen tämän hetken maajoukkueessa pelaavat sellaiset nimet kuin  Perparim Hetemaj, Peter Enckelman, Otto Fredriksson, Niklas Moisander, Tim Sparv, Kasper Hämäläinen, Alexei Eremenko, David Sjölund, Roni Porokara, Roman Eremenko, Shefki Kugi, Jonatan Johansson ja Mikael Forssell.  

Kun uutta mahdollista päävalmentajaa valitaan, niin ei Suomen Palloliiton pidä kysyä lausuntoa ainakaan Keski-Pohjanmaan liiton nokkamiehiltä.

Uuden päävalmentajan täytyy olla suvaitsevainen kielikysymyksissä ja nähdä pohjoispäädyn lisäksi koko kenttä. Kuten edellä lueteltu pelaajalista osoittaa, niin ainoastaan suomenkielisillä pelaajavalinnoilla pistepussimme ei varmasti kartu eikä myöskään yhden suunnan pelitaktiikalla.

Ihmettelen, ellei huuhkaajien päävalmentaja vaihdu. Nyt vaaditaan puheenjohtaja Sauli Niinistöltä päättäväisiä otteita.

VOI TÄTÄ HURSKASTELUN MÄÄRÄÄ

Sunnuntain Hesarissa entinen korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos Lauri Tarasti käytti tervejärkisen ja asiantuntevan puheenvuoron, jossa hän puuttui viimeaikaiseen politiikan moraalikeskusteluun, jossa poliittiset päättäjät on leimattu liki roskaväeksi.

Tarasti toteaa esimerkiksi: Demokratia perustuu sidonnaisuuksiin. Poliitikon tehtävä on edustaa jotain porukkaa eikä olla puolueeton. Hän hämmästelee keskustelua poliitikkojen estellisyydestä. Tarastin mielestä toimittajat ja juristit ovat unohtaneet koko demokratian perusidean.

Lisäksi Tarasti arvostelee oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa. Tarastin mielestä virkamiesten esteellisyysperusteita ei pitäisi soveltaa poliitikkoihin kuten ex-ministeri Matti Vanhaseen. 

Kun valtioneuvosto hyväksyy kerralla 806:lle järjestölle myönnettävät 300 miljoonaa euron avustukset, on aivan selvää, että asiat olisi pitänyt etukäteen selvittää. Tarastin mukaan Jonkan olisi pitänyt varoittaa Vanhasta tästä vaanivasta vaarasta. Valtakunnan oikeutta Tarasti pitää Vanhasen tapauksessa ylimitoitettuna.

Politiikan kurinpalautuksesta Tarasti antaa selkeät moitteet medialle ja juristeille. Tässä ruoskimisessa on Tarastin mukaan ajettu yli kierroksilla ja yli aisan. Tarastin puheenvuoro oli tärkeä. Toivottavasti keskustelu kääntyy oikeille raiteille. Toki keskustelussa on ollut hyviäkin elementtejä. Sanomattakin on selvää, että vallitsevia lakeja tulee noudattaa ja avoimuutta kaikkien tahojen tulee edistää, kuten Tarasti opastaa.

Mutta mitä tehdään hajuttomalla ja mauttomalla poliitikolla? Ei mitään. Kyllä nykyajan poliittisen päätöksentekijän täytyy tietää missä mennään. Ilman sidonnaisuuksia ja verkostoja oleva kansanedustaja on tyhjän panttina. Poliittisen päättäjän täytyy elää ajan valtimolla ja mieluusti vähän edellä.

Eikö kainuulainen ministeri tai hänen perheensä saa sijoittaa oman maakuntansa yritystoimintaan? Onko se sopimatonta, kun vielä pankit ja sijoitusyhtiöt siihen yllyttivät?  Voi tätä hurskastelun määrää.

Politiikan puhdistustalkoissa räikeimmin kirvestä ovat heiluttaneet muutamat iltapäivälehtien toimittajat. Ponssen pääomistaja Einari Widgren antoi heille jokin aika sitten isän kädestä. Olen Einarin kanssa samaa mieltä. Tällaiset toimittajat ovat menettäneet ihmisyyskäsitteen. He ovat saalistamassa kuin shakaalit yössä ja kohteet ovat toistuvasti valittu samasta populaatiosta ja melkein poikkeuksetta keskeltä poliittista kenttää.

TERVEYDENHUOLTOMME HUOMINEN

Olen huolestunut Kokkolan ja maakuntamme terveydenhuollosta. Sen ymmärrän, että kotikaupungimme Kokkola hitsaa perusterveydenhuoltoaan ja sosiaalitointaan mahdollisimman hyvin yhteen. Se on tärkeä projekti jo talouden näkökulmasta katsottuna. Senkin alleviivaan, että hyvin hoidettu perusterveydenhuolto säästää erikoissairaanhoidon kustannuksia.

Mutta sitä en ymmärrä, jos Kokkola aloittaa kilpavarustelun keskussairaalan kanssa. En usko, että erikoissairaanhoidon palvelut tulisivat halvemmiksi kaupungin itsensä tuottamina. Erikoissairaanhoidon hinnasto koostuu pääosin palkoista, huippulaitteistosta  ja yhä kallistuvista ja tehokkaammista lääkkeistä ja materiakustannuksista. Ei tämän tason hoito halpene vaikka seinät vaihtuisivat eri nimisiin. Eivätkä maakunnan maksuosuudet haitaksi ole Kokkolan erikoissairaanhoidon menoille.

Kun otetaan vielä huomioon, että keskussairaalamme hakee paikkaansa ja käy paraikaa määrätynlaista reviiritaistelua mm synnytysten osalta ja muutoinkin, niin kaikenlaiset veneen keikuttelut ja epävarmuuden esiinheittämiset suurimman maksajan taholta tekevät järkiperäisen kehittämistyön keskussairaalassa vaikeaksi.

Toivottavasti keskussairaalan kehittämisseminaarissa muutamat puheenvuorot olivat yksityisajattelua. Sellaistakin on lupa harrastaa. Mutta on syytä muistaa, ettei näin suuria asoita hetkessä avainta kääntäen saada muuttumaan.

Toivottavasti näihin ihmisten ykköspalveluihin suhtaudutaan myös kaupungin päättäjien taholta maltilla ja järjellä. Eikä ammattilaistenkaan mielipiteitä kannata noin vaan sivuun heittää.

Maakuntamme terveysasioissa on syytä edetä rakentaen ei repien.

LIPPONEN

Entinen pääministeri Paavo Lipponen on puolustanut ansiokkaasti ja perustellusti tämän päivän politiikan toimijoita median pyöritykseltä. Muutamat lehdet ovat järjestelmällisesti lyöneet leimaa poliitikkojen otsaan.

Kun jokin aika sitten tehdyssä tutkimuksessa poliitikko osoittautui kaikkien vähimmin arvostetuksi ammatiksi, niin Helsingin Sanomat julkaisi pitkän pääkirjoituksen, jossa pantiin lisää vettä myllyyn.

Lipponen toteaa tämän päivän Hesarin kirjoituksessaan, ettei ”poliitikko” ole  mikään ammattinimike, joten koko tutkimus on harhaanjohtava. Toimittaja sen sijaan on-mainitussa tutkimuksessa kolmanneksi vähiten arvostettu. Lipponen on sitä mieltä, että tällainen lehdistön toiminta vaarantaa demokratiaa ja sitä kautta sanan vapautta.

Lipponen neuvoo toimittajia: ”Hypätkää pois populistien kärryiltä ja palatkaa länsimaisen journalismin suureen perinteeseen, vallan armottomaan mutta asialliseen kritiikkiin.”

Hyvä Lipponen.

SUUNTAANSA JUUTTUNEET

Surutyö on luvallista. Mutta juuttua poliittisessa toiminnassa ei pitäisi. Hirttäytyminen on vaarallista. Kyllä asioista pitää päästä yli ja tunnustaa tosiasiat.

Kun kuuntelee muutamia maakuntamme nokkamiehiä, niin he ovat ilmiselvästi jääneet poteron pohjalle. Eikä sieltä nousta ylös yhden puolueen voimin. Se pitäisi uskoa.

Suunnan muuttamisessa ja poterosta poispääsemisessä ovat auttamassa korkeintaan perussuomalaiset eikä niillä voimilla kivi käänny.

Suuntautumisprojektia vietiin eteenpäin yksisilmäisesti ja siitä muodostui puoluepoliittinen operaatio. Karille soutaneita eivät hevin muut auta. Turha on siis haikailla muutosta tehtyyn päätökseen.

Harvoin kyläilemään kannattaa lähteä, jos suunnitellusta kyläpaikasta annetaan ymmärtää, että teidän olisi parempi pysytellä vain siellä kotosalla.