Kuukausi: heinäkuu 2008

JUTALLA USKOTTAVUUSONGELMA

Tänään julkaistu Taloustutkimuksen YLE Uutisille tekemä puolueitten kannatusarvio kertoo selkeästi, että sosialidemokraattien uusi puheenjohtaja Jutta Urpilainen kärsii uskottavuusongelmasta.

Tästä hän saa kyllä syyttää pitkälle itseään. Hänen kesäkauden teemansa ovat olleet populistisia heittoja. Hänen poliittiset avauksensa ovat menneet suurelta osin metsään. Kyllä politiikan teko on edelleen vakavaa työtä. Ei sitä lonkalta voi tehdä. Ympäripyöreät katteettomat lupaukset ilmaispalveluista eivät vakuuta tämän päivän kansalaista.

Lisäksi hänen typerä ajojahtinsa pääministeri Matti Vanhasta kohtaan vaalirahajupakassa oli mahalasku. Sosialidemokraateilla on kyllä siinä asiassa oma lusikka lujasti ammattiyhdistystoimitsijoitten keittämässä sopassa. 

Suomalaiset kysyvät myös onko Jutta Urpilainen uskottava pääministeriehdokas? Uskon, että kansa vastaa, ettei ole. Hänen pitää hankkia vielä lisää tietoa, taitoa, kokemusta ja karismaa siihen tehtävään.

Hallituksen pääpuolueet etenevät tasatahtia. Nyt näyttäisi, että Vanhasen johtama Keskusta on lievässä myötätuulessa ja Kataisen luotsaama Kokoomus niukassa vastatuulessa kannatuskehityksensä suhteen. Mutta nämä tiedot perustuvat kuponkien alustavaan tarkastukseen.

Syksyn tulevat kunnallisvaalit antavat sitten parempaa ja pitävämpää tietoa puolueitten voimasuhteista. Nyt näyttää tältä.

RAMPPIKUUMETTA

Olen kohtuullisesti matkustellut niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Silti poden edelleen ramppikuumetta. Monesti on noussut mieleen epäilys, että oliko se nyt oikea ramppi, josta ajoin sisään vai olisiko pitänyt valita seuraava. Sisu ei ole vielä antanut periksi ostaa navigaattoria, joka kertoisi mikä on oikea reitti kohteeseen.

Suomalainen liikennesuunnittelu ja toteutus on kallista ja ylimitoitettua. Monet eritasoliittymät ja rampit olisi voitu ratkaista kiertoliittymillä. Kiertoliittymät ovat maiseman kannalta pehmeämpiä vaihtoehtoja ja huomattavasti halvempia rakentaa.

Esimerkiksi kaunis ja herkkä Jyväskylän kaupungin alue on rakennettu liki vieri viereen toinen toistaan massiivisempia siltoja ja ramppeja. Siltojen lukumäärää ei suita edes laskea.

Suomalaiset liikennesuunnittelijat pitäisi viedä opintokäynneille muuallekin kuin rapakon taakse. Kiertoliittymät toimivat Euroopan suurissa kaupungeissakin joustavasti vaikka automäärät ovat huomattavasti suurempia kuin meillä. Lisäksi ne ovat kauniita ja vievät vähemmän aluetta kuin ylimitoitetut suomalaiset ratkaisut.

Kiertoliittymä on satunnaiselle matkailijalle mielenkiintoinen ja armeliaskin vaihtoehto. Niissä kun aikansa pyörii niin kyllä siitä oikea suunta löytyy. Kun ajaa väärästä rampista sisään, voi joutua kiertämään kymmeniä harhakilometrejä.   

LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN

Viime tiistai-iltana täyttyi selkeä aukko kulttuurikokemuksissani. Olin ensi kertaa kunnon oopperassa. Pääsin Kälviän kirkkokuoron matkassa Savonlinnaan, jossa historiallisessa Olavinlinnassa esitettiin Richard Wagnerin kolminäytöksinen ooppera LENTÄVÄ HOLLANTILAINEN.

Minulla oli tiettyjä ennakkoluuloja ja ajattelin, että miten sen kolme tuntia väliaikoineen viihtyy. Turhaa oli epäillä. Pruduktio oli massiivinen ja upea kokemus. Esiintyjiä oli kuoroineen ja soittajineen suuri määrä. Päärooleissa esiintyivät tähtibassomme Jaakko Ryhänen sekä Monica Chavez. Ilta kului kuin siivillä. Oli nautinnollista kuultavaa ja nähtävää. Esityksessä oli arviolta noin kaksi tuhatta katsojaa ja kunntelijaa.

Lisäjännitystä iltaan toivat rankat sadekuurot, jotka panivat koetukselle kälviäläisen Best-Hallin tekemän kuuluisan ja taidokkaan kattorakennelman. Katto kesti kunnialla, ainoastaan muutamia vesipisaroita näkyi jostakin kohdasta tippuvan.

Savonlinna on kesäkaupunki. Oopperajuhlat tuovat monenlaista lisäarvoa savolaisen Savonlinnan elämänmenoon. Ne työllistävät suuren joukon ihmisiä ja tuovat turisteja niin kotimaasta kuin ulkomailta. Oopperan väliajalla kuuli puhuttavan useaa eri kieltä. Nämä oopperajuhlat ovat arvostettu, kansainvälinen musiikkitapahtuma. Ne ovat hyvää mainosta Suomelle ja tietysti Savonlinnalle.

Hyvässä seurassa, erinomaisen kuljettajan ohjailemassa bussissa oli mukava matkustaa. Toivottavasti jatkoa seuraa.

PURJEHDUKSESSA VALINTAONGELMA

Tänään ratkeaa lopullisesti lähteekö Pekingiin jo valittu Tuula Tenkanen vai muuttaako olympiakomitea päätöstään ja valitsee loistavasti viime aikoina purjehtineen Sari Multalan Suomen edustajaksi.

Suomen mitalitoiveet ovat käytännössä miesten keihäänheiton varassa. Siksi ei luulisi olevan varaa jättää rannalle potentiaalista mitaliehdokasta, tuoretta Euroopan mestaria Sari Multalaa.

Suomeen ei sovi amerikkalainen kerrasta poikki valintasysteemi. Meiltä pitää lähteä arvokisoihin sillä hetkellä paraskuntoinen urheilija.

Toivottavasti olympiakomitea ottaa lusikan kauniiseen käteen ja muuttaa päätöstään. Nuoren ja lahjakkaan Tuula Tenkasen vuoro tulee kyllä.

JÄTTIUKONPUTKEA ESIINTYY KÄLVIÄLLÄKIN

Sain eräältä valppaalta, luontoa tarkkaavalta kuntalaiselta aiheellisen puhelinsoiton. Hän sanoi, että jättiukonputkea on monin paikoin kirkonkylän taajamassa. Petollisen kaunis, 80-luvulla Suomeen koristekasviksi tuotu jättiukonputki on myrkyllisyytensä vuoksi muodostunut monin paikoin ongelmaksi.

Se on valtaan päästyään todellinen kiusankappale. Esimerkiksi Jyväskylässä uutisten mukaan sitä torjumaan on perustettu oma torjuntapartio. Jättiukonputki leviää luontoon erityisesti pihajätteiden kautta. Norjassa tämän iho-oireita aiheuttavan myrkkykasvin leviäminen on karannut käsistä.

Uskon, että täällä ei ole aihetta hysteriaan. Mutta sietää asiaa seurata. Kun ympäristösihteeri saapuu kesälomaltaan, niin aion välittää hänelle tiedon tästä vaanivasta vaarasta. Kiitokset yhteydenotosta. Luontoa kannattaa tarkkailla.

MEIJÄN KÄLÄVIÄ – PÄIVÄT

Ohessa Meijän Käläviä – päivien pääjuhlassa lausumani tervehdyssanat.

Arvoisa juhlaväki, arvoisa juhlapuhuja vuorineuvos Jere Lahti.

Minulla on arvokas tehtävä toivottaa teidät tervetulleiksi Meijän Käläviä-päivien pääjuhlaan.

On mieluisaa todeta, että juhlapuhujallamme on vahvat kälviäläiset juuret.

Elämme nopean muutoksen aikaa. Tänään tehdyt päivitykset ja päätökset saattavat olla jo ylihuomenna vanhoja. Elämä ei ole enää niin selvää kuin menneinä vuosikymmeninä. Esimerkiksi työ on muuttanut muotoaan ja yhä useampi joutuu tai saa vaihtaa ammattiaan työuransa aikana useampaan kertaan. Monille työpaikkakin voi olla missä päin maailman kolkkaa tahansa.

Myös kuntakentässä on käynyt muutoksen tuuli ja se tulee puhaltamaan yhä voimakkaammin. Monet kunnallispäättäjät ovat joutuneet tekemään vaikeita päätöksiä. Niin mekin täällä Kälviällä. Viime joulukuun kolmas päivä Kälviän kunnanvaltuusto päätti yksimielisesti, että kuntamme liittyy yhdessä Lohtajan ja Ullavan kuntien kanssa Kokkolan kaupunkiin.

Se oli kova päätös. Jokainen on joutunut pohtimaan päätöstä vielä sen jälkeenkin. Niin minäkin. Uskon, että päätöksen suunta oli oikein ja kuntaliitos oli vaihtoehdoista järkevin. Pienten kuntien asema on käynyt tukalaksi. Kuntalaisten palvelujen turvaamiseksi on muodostettava suurempia yksiköitä. Tällainen käsikirjoitus on valtiovallan toimesta laadittu ja siihen meidänkin oli uskominen.

Uskon, että kälviäläisyys voimistuu uusissa olosuhteissa. Meijän Käläviä-päivät saavat entistä tärkeämmän aseman. KÄLVIÄN TARMO tunnetaan edelleen kaikkialla maassamme ja sanonnat KÄY NIINKUIN KÄLÄVIÄLLÄ ja KOHTALONA KÄLÄVIÄ saavat uuden lisämausteen. Kysymys PYÖRÄLLÄHÄN TULIT esitetään ainakin yhtä useasti kuin ennenkin.

Näiden peltojen äärillä kotimme on,
täällä syntyä, kasvaahan saimme,
tänne juurruimme, meille oot korvaamaton,
suotta muualta vertaistas haimme.
Kotiseutumme Kälviä, laulumme saa,
löydy paikkaa ei rakkaampaa.

Tämä on edesmenneen kälviäläisen Raija Ridan tekstiä kotiseutulaulusta LAULU KÄLVIÄLLE. Näitä tosiasioita ei kuntaliitoskaan ravistele.

Vielä kerran. Olette sydämellisesti tervetulleita!

KESÄISEN MUKAVIA TILAISUUKSIA

Kesä vaihtui heinäkuuksi. Sadetta on saatu runsain mitoin. Rehuntekijöitten mielestä häiriöksi asti.

Heinäkuun Suomi on lomalla. Monet virastot ovat kiinni. Suomalaiset ovat loman vietossa. Heinäkuu on erilaisten kesätapahtumien luvattu kuukausi. Omaankin ohjelmaan on kertynyt   kiitettävästi tapahtumia.

Sunnuntaina olin tasokkaassa VOIMAVIIVOJA-GRAFIIKKAA näyttelyn avajaisissa kirkonkylän koululla. Esillä on suomalaisten huippugraafikkojen töitä koko heinäkuun. Suuri ansio tästä näyttelystä tulee oman pitäjän graafikolle Esa Riipalle. Ilman hänen kontaktipintojaan ei tämän tasoista näyttelyä olisi Kälviälle saatu.

Eilisiltana istuin maakunnallisten vaikuttajien kanssa meren hengessä Mustakarilla, jossa pohdittiin poliittista tilannetta ja maakunnan tulevia mahdollisuuksia. Mustakari on ilta-auringon kilossa upea paikka. Ei ihme, että siellä oli ollut viikonlopun nostalgisissa, musiikin tunnelmissa tuhansia kävijöitä.

Tänään osui allakkaani kaksi mukavaa tilaisuutta. Päivällä kävin onnittelemassa Halsuan kyläpäällikkö Kalevi Lindforssia. Hän täytti 60 vuotta. Juhlat olivat Kalevin näköiset. Ei puheita, ei lahjoja mutta erinomaista suuhun pantavaa ja viihdyttävää musiikkia. Kalevin kertoma tarina meni myös selkeästi nautinnon puolelle. Kyllä halsualaiset osaavat.

Illalla olin kuuntelemassa ja katsomassa Kälviän vapaa-ajantalolla ” NURMIKUUKUSEN LAULUJA”. Tilaisuuden juonsi runot kirjoittanut käläviäläisten arvostama ”Ruikku” alias Maija Myllykangas nautittavaan tyyliinsä ja ne on säveltänyt Timo Valo. Viihdyttävästä musisoinnista vastasivat Tallarit.

Meijän Käläviä päivät jatkuvat ensi sunnuntaihin, joten tiedossa on omalla paikkakunnallakin vielä monta nautinnollista hetkeä.