Kuukausi: marraskuu 2014

KYLLÄ HÄLYTYSKELLOJEN PITÄISI JO SOIDA

Tilanne ympärillämme on muuttunut sellaiseksi, että hälytyskellojen pitäisi jo soida Arkadian mäellä.

EU:n toimesta ollaan nöyryyttämässä ja eristämässä Venäjää.

Hyvät ystävät Venäjän alistamiseen eivät EU:n eväät riitä. Historiasta sen tiedämme.

Suomi parka on napanuorastaan sidottu Euroopan Unioniin ja on likipitäen täysvartalo sidonnassa Brysselin päätöksiin.

Se on sekä talouden että turvallisuuden kannalta kohtalon kysymys. Suomi on luisumassa surun suolle.

Nyt pitäisi suomalaisten päättäjien päissä soida hälytyskellot.

Pitäisi pikaisesti palata todellisten valtiomiesten Paasikiven ja Kekkosen linjalle.

Puolutusdoktriinimme pitäisi muotoilla niin että aluettamme ei luovuteta Naton eikä Venäjän sotilaallisiin tarkoituksiin.

Me hoidamme alueemme turvallisuuden itsenäisesti.

 

 

SUOMEN TIE ON LIITTOUTUMATTOMUUS

Saksassa antamassaan haastattelussa Venäjän presidentti Putin osoitti syyttävän sormensa kohti Natoa. Hän muistutti Naton laajenemisesta 2000-luvulla entisiin itäblokin maihin. Hänen mukaansa se on muuttanut geopoliittista tilannetta huomattavasti.

Putin sanoi, että Natolla on tukikohtia ympäri maailmaa – Venäjällä ei. Hän huomautti Naton laajentuneen aivan Venäjän naapuriin.

Kyllä suomalaisten pitäisi ottaa tosissaan Paasikiven ja Kekkosen opetukset. Nyt meillä irvaillaan ja pilkataan suuren naapurin päämiestä joka mutkassa ja käänteessä.

Meillä on vallalla kilpailu siitä kuka rohkeimmin naapuria arvostelee. Ei presidenttimme kasakka-lausuntokaan mikään kaksinen ollut. Ei ainakaan mikään älyn väläys.

Lentokoneen alasampujat ja sotarikolliset pitää haastaa Haagiin. Se on länsimaista kulttuuria. Nyt EU:n toimesta ollaan eristämässä Venäjää ja ajamassa sitä nurkkaan.

Huonosti tässä käy.

 

USKOTTAVUUS HUKASSA?

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini pesee puolueensa kasvoja tositarkoituksella. Soini on totuuden edessä, hänen on vietävä perussuomalaiset seuraavien eduskuntavaalien jälkeen hallitukseen. Toistamiseen ei voi livohkaan lähteä. Ellei puheenjohtaja tässä onnistu, niin puolue kutistuu uskottavuuden puutteeseen. Onnistuuko Soini tässä? Sen ratkaisevat äänestäjät.

Täältä kentältä kuntatasolta katsottuna perussuomalaisten tilanne ei näytä kovin hääviltä. Kävin lukemassa Kaustisen seutukunnan keskustelupalstoja ja muutamia muitakin vastaavia. Näissä kirjoituksissa ja mielipiteissä riittää arvostelua ja syytoksiä mutta ei juurikaan rakentavia ehdotuksia. Kaustisellakin taustamusiikkina soi epävireinen ja innostuksen tappava riitasointi. Pienissä kunnissa erityisesti luulisi nyt olevan tärkeätä löytää yhteistyöllä ratkaisuja joilla selvitä vaikeista tulevista vuosista. Mutta perussuomalaisten päätähtäin näyttää olevan kahinointi omassa kunnassa.

Niin täällä Kokkolassakin. Valituksia, eriäviä mielipiteitä ja henkilökohtaisuuksiin meneviä syytöksiä. En jaksa uskoa että niillä kuntalaisten, kaupunkilaisten ja kansalaisten luottamusta kerätään. Käydyt seurakuntavaalitkin Kokkolassa sen osoittivat. Tällainen toiminta on erityisen vahingollista perussuomalaisille itselleen. Heidän joukoissaan  valtaosa on kunnollisia kansalaisia ja päteviä luottamushenkilöitä. Kuinka kauan nämä katsovat tällaista joutavan jauhantaa? Selkeitä ennusmerkkejä ilmassa on että puolueesta virta vie poispäin.

Suomessa eletään nyt taloudellisesti kovia aikoja. Julkisen sektorin talous on joutunut liki syöksykierteeseen. Nyt ei auta pikkupolitikointi vaan on saatava aikaan kunnissa ja kaupungeissa yhteistyötä puolueitten ja viranhaltijoitten kesken ja näin löydettävä ratkaisut tuleviin vaikeisiin kysymyksiin.

 

 

 

TÄHÄNKÖ ON TULTU?

Ei Suomen tilanne kovin hyvältä näytä. Tämän kokoomusjohtoisen hallituksen jäljiltä näyttää yhä selvimmin tällaiselta.

Terästeollisuus on myyty lahden taakse Ruotsiin. Jenkit tekevät nykyään kännykät. Marjat poimii thaimaalaiset. Paperikoneet investoivat ulkomaille.

Pienet ja keskisuuret yritykset pakenevat yhä kasvavaa byrokratiaa ja holhoamista Viroon.

Kaiken huipuksi ruuhkasuomen työt ovat pitkälti virolaisten käsissä. Suomen nuoriso bilettää ja juo kaljaa.

Tällaisen käsityksen sain kun kesällä muutaman kerran Helsingissä kävin.

Ja pääminsterimme vain twiittailee.

Tästä on todella varaa parantaa.

 

 

 

JÄRKI KÄTEEN ULKOSUHTEISSA

Venäjän erikoistuntija professori Timo Vihavainen pitää peräti huvittavana sitä, että Natoon liittynyt Viro otetaan Suomessa esimerkkimaaksi turvallisuuspolitiikassa – siis että Viro on Suomesta edellä, kun se on sotilasliiton ytimessä.

– Ei se minusta tarjoaa yhtään positiivista esimerkkiä pitkän historiansa ajalta. Virohan on ollut lattialuuttuna vuodesta 1939 lähtien.

Suomelle Naton ”Hollywood-sotilaat” eivät toisi turvaa, eivätkä superaseet.

– Kyllä Venäjällä varmaan osattaisiin pelätä, jos meille tulisi Naton huippuaseistus ja tarvittaessa kokonainen Hollywood-armeija robotteineen ja lennokkeineen. Mutta entäs sitten? Lisäisikö se meidän goodwill-varantoamme, muodostaisiko neuvotteluvaltin pohjoisen alueen ja Koillisväylän yhteistyössä? Ruvettaisiinko meitä sitten oikeasti arvostamaan, Vihavainen kysyy kirjassaan.

Nämä Vihavaisen kysymykset ovat enemmän kuin aiheellisia. Suomen pitäisi solmia suorat suhteet suureen lähinaapuriin. Bryssel ja Nato eivät tuo meille lisää turvallisuutta. Suomen pitäisi tehdä maailmalle selväksi että olemme sotilaallisesti liittoutumaton maa.

Meidän olisi viisasta palata Paasikiven ja Kekkosen linjalle. Mitä pikimmin sen parempi.