YSTÄVYYDEN SILLALLA-SÖPRUSE SILLAL

Ystävyyden sillalla : ystävyyskuntatoiminnan juhlakirja Kälviän nykyisen Kokkolan kaupungin ja Järva-Jaanin kuntien välisestä ystävyyskuntatoiminnasta vuosilta 1991-2011 = Sõpruse sillal : juubeliraamat Kälviä valla, nüüdse Kokkola linna ja Järva-Jaani valla vahelistest sõprussuhetest aastatel 1991-2011 / toimittaja Tapani Hankaniemi ; [käännöstyö: Malle Kolnes, Ene Rästa]

Tällainen muisto tulla tupsahti eteeni kun selailin ystävyyskuntamme Järva-Jaanin tiedotussivuja. Kirjan aihe on nyt enempi kuin ajankohtainen. Nyt pitäisi kaikkien kansojen astua rauhan tielle. Vihanpito ja aseiden kalistelu pitäisi kieltää. Mutta kuka kieltää? Toivottavasti itä ja länsi löytävät toisensa ja yhteisen mission. Nyt soisi rauhan ja rakkauden kellojen soivan  kaikille ja kaikkialle.

Meidän jokaisen olisi syytä kävellä ystävyyden sillalla – söpruse sillal.

AJAN KUVA

Nanson tuotanto Nokialla loppuu. Tornion sukkahousutehtaan kohtalo on vielä auki.

Tekstiilikonserni Nanso lopettaa yt-neuvottelujen päätteeksi trikootuotannon Nokialla ensi syksynä. Tuotannon lopettaminen vie työpaikan enintään 86 työntekijältä.

Nanso on rakentamassa Nanso-brändin toimitusketjun Viroon. Tuotteiden suunnittelu, myynti, markkinointi ja jakelu säilyvät Suomessa.

Ei tästä muuta puutu kuin AKT:n lakko.

 

Tullilta karmeat luvut: Vienti putosi 11 %

Suomen tavaraviennin arvo oli lokakuussa 11 prosenttia vuodentakaista pienempi, selviää tullin ennakkotilastosta. Korutonta kertomaa.

Nyt ei pienellä näpräämisellä selvitä tästä laakson pohjasta. Vielä eivät Suomen viisaat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta myönnä, että oli suuri virhe liittyä euroon.

He perustelevät että euro on devalvoitunut dollariin nähden. Niin onkin. Mutta ei euro euroon nähden ole devalvoitunut. Muut euromaat ovat kovia kilpailijoitamme viennissä ja taloudessa.

Suomessa on jähmeät rakenteet. Ei ole herraa talossa. SAK ja AKT määräävät tahdin. Eduskunta ja valtakunnan hallitus ovat sivusta seuraajia. Tästä puhuu karua kieltä viime vuoden lakkotilasto. Meillä noin 150 lakkoa kun esimerkiksi Ruotsissa yhden käden sormiin mahtuva määrä.

Nyt tarvittaisiin shokkihoitoa. Markka pitäisi palauttaa rinnakkaisvaluutaksi. Itsensä hengiltä säästäminen pitäisi lopettaa ja lisätä kaasua.

Pienellä vientivetoisella maalla pitää olla ohjakset omissa käsissä. Ne eivät voi olla Brysselissä eikä SAK:lla eikä AKT:lla. Ohjakset pitää olla maan hallituksella.

Näin tilanteen näen.

TAIMI KUNNANKÄTILÖ

Kätilöt ovat olleet viime aikoina julkisuudessa. Katja Ketun Kätilö-romaani ja siihen pohjautuva Antti J Jokisen draamaelokuva ovat saaneet runsaasti huomiota. Kätilöiden sunnuntai- ja yötyölisiin kohdistuneista leikkauksista kohistiin siinä määrin, että pääministeri Juha Sipilä päätti luopua niistä.

Kätilöt ovat ihmisen elämässä heti ensihetkistä alkaen. Heidän työtään on aina arvostettu ja kunnioitettu. On aivan oikein että tästä naisvaltaisesta ammattiryhmästä kirjoitetaan ja tehdään elokuvia. Nyt kerron kunnankätilö Taimi Elin Junkkilan o.s. Niemelän pitkästä ja ansiokkaasta elämäntyöstä Kälviällä.

Taimi lähti 20 vuotiaana syntymäkunnastaan Muoniosta Helsinkiin kätilöopistoon opiskelemaan. Se oli eteenpäin pyrkivän nuoren naisen rohkea päätös. Valmistuttuaan vuonna 1930 hän toimi kätilönä Oulussa ja Pudasjärvellä. Siihen aikaan, kuten nykyäänkin oli kova kysyntä työpaikoista. Kälviälle hänet valittiin 36 hakijan joukosta. Viran Taimi otti vastaan vuoden 1935 alusta. Valitsijat tekivät hyvän ratkaisun. Pitäjä sai hänestä tarmokkaan ja pitkäaikaisen kätilön.

Pian Kälviälle tulonsa jälkeen vastavalittu viranhaltija meni teetättämään sukset enollani Pauli Junkkilalla. Pauli oli taitava ja tarkka puuseppä. Hän valmisti kunnankätilölle luistavat ja jalkavat sukset. Ne miellyttivät Taimia niin, että heille aukeni pikkuhiljaa yhteinen latu.

Pauli Junkkila avioitui Taimi Niemelän kanssa. Taimista tuli lopullisesti kälviäläinen. Hän palveli kälviäläisiä lähes 35 vuotta. Hän oli mukana noin 2000 synnytyksessä. Kätilön työ oli Taimille suuri tehtävä ja hän arvosti ammattiaan. Sitä kuvaa sekin, että hän anoi vuonna 1968 lääkintöhallitukselta ja kotikunnalta vuodeksi virka-ajan pidennystä, jonka hän myös sai.

Kunnankätilön arki oli raskasta mutta samalla mielenkiintoista. Se oli kutsumustyötä. Kodit, kätilön toimipaikat, olivat vaatimattomia. Niissä ei ollut nykyajan varustetasoa eikä mukavuuksia. Harvassa talossa oli siihen aikaan puhelin. Myös työaikalaki oli tuntematon käsite. Kunnankätilön piti olla hälytysvalmiudessa. Milloinkaan ei tiennyt seuraavaa lähtöä, osuiko se yönseutuun vai päiväsaikaan, arki-vai pyhäpäivälle.

Kätilön ammatissa joutui olemaan kasvotusten elämän kanssa, mutta joskus myös kuoleman kanssa. Silloinkin oli kyettävä lohduttamaan ja pitämään itsensä kasassa. Mieliinpainuvin ja syvältä koskettanut tapaus oli sattunut 1940- luvun taitteessa, josta Taimi minullekin kertoi. Oli alkutalvi ja sää oli hyvin kylmä. Ilta oli pimenemässä. Kun Taimi saapui taloon, oli tuvassa alkamassa käytännön valmistelut. Taimi otti ohjat käsiinsä. Hän käski perheen isän hakea lunta, josta sai sulatettua vettä. Kun isä oli tulossa toista kertaa lumiastioiden kanssa tupaan, niin kuului kolahdus. Taimi totesi heti, että isä makaa kuolleena tuvan lattialla.

Taimi katsoi ulos ikkunasta ja näki tähtitaivaan. Ei ollut kännyköitä, eikä tiimiä ympärillä. Keneltäkään ei voinut neuvoa kysyä. Taimi risti kätensä ja hän tunsi, ettei ollut yksin. Taivaan Isä oli hänen turvanaan.

Samaan aikaan tuvan nurkkasängyssä alkoi synnytys. Taimi keskittyi äitiin ja uuteen elämään. Kaikki muu oli unohdettava. Kätilön oli selvittävä ja päästävä yli siitäkin tilanteesta. Synnytys sujui kaikesta huolimatta hyvin.

Taimi Junkkila oli siihen aikaan paikkakunnalla ensimmäisiä virkanaisia, jonka oli jaettava aikansa vaativan ammatin, perheen ja harrastustensa kesken. Silloin ei puhuttu burn outista, uupumisesta. Tarvittiin poikkeuksellisen vahvaa luonnetta selvitä kaikesta. Ihmeesti Taimi sai kuitenkin aikansa riittämään.

Häneltä liikeni aikaa myös kotikunnan ja rakkaan isänmaan rakentamiselle. Taimi oli kokoomuksen edustajana kunnanvaltuustossa ja yli 20 vuotta sosiaalilautakunnan jäsenenä. Lisäksi hän osallistui aktiivisesti monien vapaaehtoisjärjestöjen toimintaan. Marttaliike oli hänelle erityisen läheinen. Lottajärjestössä Taimi työskenteli koko sen olemasssaolon ajan.

Taimi Junkkilan muistoa ja elämäntyötä kunnioittaen

Tapani Hankaniemi

Tämä kirjoitukseni julkaistiin Kälviän Joulu lehdessä 2015.