Kuukausi: syyskuu 2008

LÄHIPALVELUT TURVATTAVA

On tärkeätä, että peruspalvelut tuotetaan lähellä kuntalaista. Vastuu palvelujen järjestämisestä on kunnilla, mutta niiden tuottamisessa voidaan käyttää yrityksiä, yhdistyksiä, muita yhteisöjä ja vaikkapa naapurikuntia.

Esimerkiksi vanhuspalveluissa, joissa on kasvava palvelujen tarve, tarvitaan tulevina vuosina palveluyrittäjyyttä, ennakkoluulotonta yhteistyötä ja uusia palvelujen tuottamistapoja.

Keskustan tavoitteena on saada kuntiin yhteispalvelutoimistoja. Näiden avulla voitaisiin turvata valtion paikallispalvelut ja kunnalliset asiointipalvelut lähellä kuntalaista. Samalla pitää kehittää puhelinpalvelukeskuksia ja sähköisiä asiointipalveluja.

Kuntapolitiikan tavoitteena tulee olla terveyden edistäminen kaikilla elämän alueilla. Painopisteen pitää olla ennalta ehkäisevissä toimenpiteissä ja eri väestöryhmien terveyserojen kaventamisessa. Terveyttä edistävien lähipalvelujen tulisi olla kaikkien suomalaisten saatavilla.

Toimivat hoitoketjut terveydenhuollossa vaativat, että hoitohenkilöstöä on riittävästi myös tulevina vuosina. Myös lääkäreitä on saatava lisää terveyskeskuksiin.

Vanhustenhuollossa tarvitaan lähivuosina huomattavaa lisäpanostusta erityisesti avohoidon ja kotihoidon henkilöstöön sekä työtapojen kehittämiseen. Vanhusväestön on voitava halutessaan asua kotonaan yhä pidempään.

Perheillä pitää olla aidot mahdollisuudet valita lapsilleen sopivin hoitomuoto sekä sovittaa yhteen perhe- ja työelämä joustavasti. Kuntien pitää turvata laadukas päivähoito. Lapsiperheillä tulee olla mahdollisuus tarvittaessa saada myös kotipalvelua.

Laadukkaat ja tasavertaiset koulupalvelut tulee turvata kaikille varallisuudesta riippumatta. Liikunta- ja kulttuuripalvelut on järkevää hoitaa kuntien ja järjestöjen yhteistyönä.

Jo tuo edellä luettelemani lista Keskustan kuntaohjelmasta osoittaa, että tulevilla kunnallisilla päättäjillä haasteita riittää. Tässä eräitä tienviittoja, joiden mukaan kannattaa matkaa taittaa. Päämääriä, joita kohden kulkea.

NUMEROT ON SAATU

Kunnallisvaaliehdokkat on nyt numeroitu. Oma numeroni on 57.  Nyt sitä on sitten viimeistään virallisesti ehdokas.

Mikäpä siinä. Ihmisten asialle nöyrällä mielellä. Tilanne on historiallinen. Kuntaliitosten myötä olemme kokkolalaisia vuoden alusta alkaen. Olen kuitenkin varma, ettei kälviäläisyys meistä noin vain karise pois.

Tavalliselle asukkaalle tämä tuo tuskin mitään uutta. Talo pysyy entisellä paikallaan ja peruspalvelutkin pelaavat vanhaan malliin. Suurin piirtein samat asiat kuin ennenkin voi hoitaa palvelutoimistoksi muuttuvassa kunnanvirastossa.

Eikä tässä ehdokastilanteessa ole paljon muutosta edellisiin kertoihin. Kälviäläisten asioita edelleenkin ollaan menossa hoitamaan ja turvaamaan. Tosin tulevilla valtuutetuilla tehtäväkenttä lavenee. Nyt valittavan valtuuston on saatava uuden kaupungin talous vakautettua ja turvattua myös se myönteinen kehitys, jolla uralla Kokkola on ollut.

Siinä on haastetta kerrakseen. Talousnäkymiä uhkaa rahan hinnan kallistuminen, joka tarkoittaa Kokkolankin osalle tuntuvasti lisääntyviä korkomenoja. Ehdokas numero 57 lupaa omalta osaltaan jäntevää talouden pitoa. Jos päättäjäksi pääsen. 

LIIKENNEMINISTERILLÄ ANTOISAT TUOMISET

Keskustalainen liikenneministeri Anu Vehviläinen vieraili alkuviikosta Kokkolassa ja Perhonjokilaaksossa. Ministerivierailu paikkakunnalla on aina tapahtuma, joka on syytä noteerata. Niin nytkin.

Ministeri Vehviläinen ei tullut maakuntaan tyhjin lupauksin. Hän kaivoi esiliinansa taskuista paljon puhutun ja kovasti kaivatun Kokkolan Satamatien kiertoliittymän rakentamiseen puuttuvat 150.000 euroa. Se oli liikenneministeriltä kelpo työ. Kokkolan kaupunginvaltuusto oli jo päättänyt maksaa tuon puuttuvan summan kaupungin varoista. Nyt tehty päätös voidaan mitätöidä.

Tiistaisen ministerivierailun ohjelmaan kuului myös Kokkolassa järjestetty EU-tilaisuus, jossa ministeri Vehviläinen puhui EU:sta ja liikennepolitiikasta. Kaikesta ministeri Vehviläisen sanomisista sai sen vahvan vaikutelman, että niin liikenneasiat kuin muukin osaaminen ovat taitavissa käsissä.

Illalla liikenneministeri oli Kaustisen ja Vetelin kuntien vieraana ja hän puhui ajankohtaisista asioista myös Keskustan K-P:n piirin piirikokouksessa Kaustisella.

Me kiitämme liikenneministeri Vehviläistä merkittävästä ja tarpeellisesta rahallisesta panoksesta liikenneinframme parantamiseksi. Tuli perusteltu tunne, että kyllä tämä hallitus kuitenkin teistämme huolta kantaa.

JOKO TAI VAI SEKÄ ETTÄ?

Olen ylpeä puolueestani. Keskusta on uudistuspuolue, joka ei jäänyt sivusta siunailemaan maailman menoa, vaan se on vallan keskiössä maamme tulevaisuutta luomassa. Ja on mieluisaa todeta, että yhä useammin Keskusta vastaa kiperiinkin kysymyksiin  sekä että eikä joko tai.

Pääministeri Matti Vanhanen toi esiin asumisen eri vaihtoehtoja. Hän maalasi unelmaa puutarhakaupungeista. Yllättävästi vihreiden Osmo Soininvaara parahti, ettei saa rakentaa muualle kuin junanradan varteen. Kuitenkin esimerkiksi kaunis, puutarhamainen Tapiola on ollut vuosikymmenet asumisessa Suomen näyteikkuna maailmalle. Kaupungeissakin Keskustan linjana on  sekä omakotitaloja että kerrostaloja. Ja kyllä bussillakin työmatka taittuu.

Monesti ajetaan tilanne suotta joko tai tilanteeseen. Kyllä vaihtoehtoja useimmiten löytyy enemmän kuin yksi. Vakion veikkaajat ovat aina olleet yksi-risti-kaksi tilanteessa. Ratkaisu on kuitenkin aina veikkaajankin haettava. Sekä että ei ole hapuilua eikä päättämättömyyttä. Useimmiten se on viisautta. Jopa suuntautumisessa.

Sekä nais- että miespappeja, sekä yksityistä että julkista terveydenhoitoa, sekä kaupunki-että maaseutumaista asutusta, sekä julkista- että kunnallista palvelutuotantoa, sekä julkista että yksityistä liikennettä, kasvatuksessa tarvitaan sekä selkeitä rajoja että kannustusta. Listaa voisi jatkaa.

Arvoisat äänestäjät käyttäkää äänioikeuttanne tulevan lokakuun mielenkiintoisissa kunnallisvaaleissa. Äänestämällä täytätte sekä kansalaisvelvollisuutenne että voitte myös vaikuttaa alueenne asioihin. Sitä ennen nautitaan syksyn kauniista ruskasta.

ÄÄNESTÄ KOTIASI

Koti on maailman paras paikka, jossa jokaisella on oikeus maailman myllerryksistä riippumatta elää onnellisesti ja turvallisesti. Koti myös asettaa ihmisen mittakaavan. Ihminen alkaa kantaa vastuuta läheisistään. Kodin pienyhteisössä ihminen oppii inhimillistä kanssakäymistä. Samaa kanssakäymistä elämä on yhteiskunnassa kodin ulkopuolella. Ja samaa kanssakäymistä on yhteisten asioiden hoitaminen. Aivan samaa on vastuullinen politiikka.

Siksi päättäjät ovat velkaa kaiken valtansa suomalaisille kodeille. Siksi päättäjien tulee pitää huolta kotien hyvinvoinnista. Ja siksi meidän kaikkien tulee pitää huolta siitä, että suomalaisten kotien ääni tulee kuulluksi.

Kunnallisvaaleissa päätetään suomalaisten kotien asioista. Siksi kunnallisvaalit ovat kotivaalit. Keskustan mielestä jokaisen kodin saatavilla pitää Suomen jokaisessa kolkassa olla oikeita vaihtoehtoja asumisessa, koulunkäynnissä, terveydenhuollossa, vapaa-ajan vietossa ja kaikissa muissa asioissa, joita ihmiset tarvitsevat. Kunta alkaa kotiovelta.

Kun antaa äänensä Keskustalle, antaa äänensä omalle kodilleen. Sillä Keskusta laittaa kotien asiat kuntoon. Äänestä kotiasi.

Tämä oli sanasta sanaan Keskustan kunta- ja maakuntaohjelmasta. Eipä siihen minulla  ole lisäämistä. 

Lopuksi lainaan edesmenneen kälviäläisen Raija Ridan tekstiä runosta KOTIMÄKI: ”Täältä löysin elämäni kaiken mitä tarvitsen; kauneutta, hiljaisuutta, sopusoinnun sydämen. Täällä kotipaikka on, paras paikka isänmaata. Vaikka aika tekee työtä, muuttuu mäki vuotten myötä, omana sen tunnistan, paikaks, jota rakastan.”

KEIHÄÄNHEITTÄJÄ JONNI MYYRÄ, sankari vai konna?

Monet pitävät Jonni Myyrää kaikkien aikojen parhaana suomalaisena keihäänheittäjänä. Hän voitti kultamitalin Antwerpenissä 1920, jossa hän osoitti suomalaista sisua. Amerikkalaisen verryttelyheitto osui heittokäden kyynärvarteen ennen karsintakisaa. Hän pääsi kuitenkin karsinnasta finaaliin. Ennen finaalia lääkäri laittoi siteen ja poisti luunsirun. Loppukilpailussa Myyrä otti kultamitalin. Pariisissa 1924 Myyrä, tämä suomalainen suuri tuntematon voitti taas kultaa. Välittömästi kisoista hän lähti Amerikkaan. Myyrä ei käynyt enää koskaan Suomessa.

Kolmannestakin kultamitalista voidaan jossitella. Vuonna 1916 olisi Myyrä kamppaillut kultamitalista, mutta silloin ei olympialaisia järjestetty. Samoin 1928 Myyrä olisi ollut kultamitalikunnossa. Mutta Suomen olympiakomitea halusi hänet Ameriikasta Suomeen karsintoihin. Siihen Myyrä ei suostunut, koska hänellä oli maksamattomia lainoja ja laskuja.

Jonni Myyrä toimi Savitaipaleella kunnallislautakunnan esimiehenä (kunnanhallituksen puheenjohtajana). Kunnallisvirkamiehiä silloin ei ollut. Myyrä hoiti käytännössä kunnan kaikki asiat, myös talouden. Kunnassa suoritettiin ylimääräinen tilintarkastus. Kunnan kassa oli Myyrällä kotona ja se oli tyhjä. Myyrä oli omien epäonnistuneitten liiketoimiensa peittämiseksi kavaltanut suunnilleen kolmanneksen kunnan miljoonan markan budjetista.

Myyrä sai lainaa Lappeenrannasta ja maksoi kavaltamansa rahat kunnalle. Hän perusti ravintolan Lahteen, mutta sekin yritys meni poskelleen. Hänet haettiin konkurssiin ja maksamattomia lainoja oli kertynyt miljoonan edestä. Hän sai taas hommatttua uuden lainan Lahden kansallis-osake-pankista. Sitten olivatkin edessä Pariisin olympialaiset, joista hän sitten karkasi kultamitali ja rahat taskussaan pysyvästi USA:han.

Savitaipaleelle jäi vihaisia miehiä ja sukuja, jotka olivat taanneet Myyrän lainoja. Myyrä on monille savitaipalelaisille vieläkin persona non grata. Jonni Myyrän poika kävi ennen talvisotaa armeijan. Hänet hakattiin Savitaipaleella sairaalakuntoon. Jonni junior palasi välittömästi takaisin Amerikkaan. Myyrälle on pystytetty muistomerkki hänen entiselle kotipaikalleen Savitaipaleen Hyrkkälän kylään.

Jonni Myyrä jatkoi mahdollisuuksien maassa pankkialalla, mutta ajautui lopulta satamatöihin. Jonni Myyrällä oli elämänsä aikana ihmeellinen kyky selviytyä tiukoistakin tilanteista jaloilleen. Hän oli jenkeissä aikansa julkkis, joka esiintyi mielellään Hollywood-tähtien kanssa. Parhaan keihästuloksensa 68,55 Myyrä heitti USA:ssa. Hän heitti myös sikäläisissä näytöskilpailussa kiekkoa 48,80, yli silloisen maailmanennätyksen. 

Jonni Myyrä heitti useasti yli maalmanennätyksen, mutta ruotsalaiset eivät hyväksyneet tehtyjä tuloksia. He väittivät, että Myyrän heitot olivat pompusta mitattuja ja myötätuulituloksia. Näistä väitteistä suuttuneena Myyrä matkusti Tukholmaan ja heitti siellä uuden maailmanennätyksen ja rikkoi ruotsalaisen Eric Lemmingin ennätyksen. Tätä ruotsalaiset eivät enää voineet olla hyväksymättä.

Antti O. Arponen ja Seppo Hakulin ovat kirjoittaneet Myyrän(s.13.7.1892, Savitaipale, k.22.1.1955, San Francisco) tarinan kirjaksi, jota en ole vielä lukenut. Mutta heidän kirjaesitteistään ja eri lehdistä olen poiminut nämä tiedot. Ansioita Jonni Myyrällä on sekä sankariksi että konnaksi.

KUNNALLISVAALIT LÄHESTYVÄT

Viime viikon puheenjohtajapaneeli kuntamarkkinoilla käynnisti viimeistään puolueiden vaalikampanjat. Ehdokkaitten etsinnässä ollaan viime metreillä. Listat ehdokkaista on jätettävä viimeistään huomenna 16.9.2008.

Aivan viimepäivinä on siirrytty unelmista, toiveista ja visioista käytännön ja arjen asioihin. Pääministeri ja Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen avasi virkistävällä tavalla keskustelun pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteesta ja asuntorakentamisesta.

Pääministeri Vanhanen rakentaisi Helsingin seudusta hajakeskitetyn puutarhakaupungin. Esitys sai pääkaupunkiseudun betonipuolueilta melkoisen tyrmäävän vastauksen. Nämä olivat Osmo Soininvaaran johdolla sitä mieltä, että rakentaa saa vain radan varteen.

Tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista haluaisi asua omakotitalossa. Olisi oikein ja kohtuullista, että se mahdollisuus olisi myös pääkaupunkiseudulla. Ei varmasti pääministeri ja Keskustakaan halua olla pelkästään omakotitalopuolue vaan kaikenkokoisia ja kaikenlaisia asuntoja tarvitaan tulevaisuudessakin.

Mielenkiintoista oli, että pelkkä keskustelun avaus asumismuodoista nosti pääkaupunkiseudun valtapuolueet kananlihalle. Onko oikein, kun maakunnista siirtyvä työvoima myy omakotitalonsa ja puutarhansa ja saa niillä pahaisen yksiön Kalliosta. Minusta se ei kerro Helsingin vetovoimasta vaan selkeästä viestistä. Tavallisilla ihmisillä ei ole enää varaa ostaa asuntoa eikä asua Helsingissä.

Tällaiset epäkohdat ja vinoutumat eivät tietenkään korjaudu eivätkä muutu hetkessä. Mutta politiikan tekijöitten tehtävänä on muuttaa yhteiskuntaa paremmaksi ja inhimillisemmäksi paikaksi asua ja elää. Keskustelusta ja uusista avauksista se lähtee. Päätöksentekijöiltä vaaditaan myös rohkeutta. Liian monet kunnalliset päättäjät seuraavat vain katseella maailman menoa. Korkeintaan siunailevat nopeaa muutosta. Siitä ei paljon ympäristö kostu.

KUNTAMARKKINOILLA

Olin viime keskiviikkona ja torstaina kuntamarkkinoilla Helsingissä. Niillä käy edelleen kiitettävästi kunnallisväkeä kaikkialta Suomesta. Siinä niiden voima onkin.

On antoisaa keskustella eri puolelta olevien kunnallisihmisten kanssa. Kuntakenttä on monenlainen. Voi sanoa, että toimintakulttuuri on joka paikassa erilainen. Yksi asia on kuitenkin yhteinen. Kunnissa eletään muutosvaihetta.

Kuntakartta on muuttunut ja tulee muuttumaan. Kuntaliitosten ensimmäinen aalto on menossa. Kunnallista palvelutuotantoa reivataan uuteen uskoon. Yhteistyö yli kuntarajojen on tullut jäädäkseen eikä palvelujen yksityistäminen ole enää kiellettyjen aiheiden joukossa.

Kuntamarkkinoiden ohjelmaan kuuluu yleensä eduskunnassa käynti. Niin nytkin. Alueemme kansanedustajat Mika Lintilä ja Tuomo Puumala ottivat meidät vastaan torstaina. Keskustelujen pääteemaksi nousivat syksyn tulevat kunnallisvaalit.

SUOMI ESITTI HUIPPUFUTISTA

Viime keskiviikkoillan MM-karsintaottelussa omalla olympiastadionillamme Suomi pelasi yhden jalkapallohistoriansa pelillisesti parhaan ottelun. Vastassa oli Saksa, yksi maailman ehdottomista huippumaajoukkueista.

Suomen Roman Eremenko ja Mika Väyrynen pitivät pitkät tovit keskikentän herruutta. Kertakaikkiaan loistava esitys. Väyrysen kunto ei vain kestänyt koko ottelua, hänellä on liian vähän peliminuutteja tällä kaudella takanaan.

Suomi pelasi taidolla ja kovalla itseluottamuksella ja ilman Litmasta. Lopussa olisi ollut selkeästi tilausta myös Alexei Eremenkolle, mutta hän oli toilailujensa takia sivussa.

Suomi meni ottelussa kolme kertaa johtoon ja yhtä monta kertaa Saksan huippuhyökkääjä Miroslav Klose tasoitti. Suomen voitto olisi ollut jymypaukku ja se oli tosi lähellä. Keskuspuolustuksemme pari virhettä saksalaiset käyttivät armotta hyväkseen.

Mutta täyden katsomon edessä Suomen joukkue osoitti, että se osaa pelata kansainvälisen tason jalkapalloa. Ottelu oli ilman muuta sulka uuden päävalmentajan Stuart Baxterin hattuun. Oli mahtavaa olla todistamassa paikan päällä Suomen huippuesitystä.

SUUNTAUTUMISESTA

Nyt keskustellaan tiiviisti aluehallinnon uudistamishankkeesta. Asia kulminoituu kysymyksiin. Kumman suunnan – etelän vai pohjoisen – Kokkolan olisi viisasta valita? Miten olisi kaukonäköistä ja järkevää asiassa edetä?

Lausuntoja on pyydetty ja niitä on annettu pyytämättäkin. Lausunnon sisältö näyttää riippuvan aika paljon siitä, missä päin lausunnon antaja asuu. Tilanne on ajautunut siihen, että valitaan suunnaksi kumpi tahansa, niin se muistuttaa herkullisessa pakinassa maalailtua tilannetta, jossa maaherralle toivotettiin pikaista paranemista äänin 6-5.

Tosiasia lienee, että Kokkola myös tuleva suurKokkola tekee päätökset tässä tärkeässä asiassa omista lähtökohdistaan. Kokkola ei voi olla heittopussi, jota siirrellään väliin sinne ja tänne. Myös maakunnan kannalta on järkevää, että Kokkola kehittyy ja tekee oikeita ja kauskantoisia ratkaisuja. Sellaisia päätöksiä ei kannata itse tehdä, jotka aiheuttavat selkeitä ongelmia.

Kokkolalainen valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Pekka Nurmi kysyi lehden palstoilla, milloin Pietarsaari liittyy Keski-Pohjanmaan keskussairaalapiiriin? Se on OK, oikea kysymys. Samalla voi kysyä, milloin Kalajokilaakson kunnat liittyvät Keski-Pohjanmaan liiton täysjäseniksi? Olen Pekan kanssa samaa mieltä. Todellinen yhteistyö vaatii sitoutumista.

Maakunnassa vallitsee käsittämätön suhtautuminen ruotsinkieliseen väestöön ja alueeseen. Pelätään yhteistyötä heidän kanssaan eikä uskota, että siltä suunnalta voisi tulla lisäarvoa. Jos me Kälviällä olisimme hoitaneet asioita vain pelkällä Käläviän murtheella, niin suurimmat työnantajamme Best-Hall Oy ja Linex-Boat Oy toimisivat muualla. Onneksi meillä on ollut valistuneet kunnanjohtajat sekä luottamushenkilöt, jotka ovat katselleet maailmaa avoimin silmin. 

Meille erinomaisen tärkeät terveyspalvelut ovat nyt välivaiheessa. Kovalla synnytyksellä aikaansaatu maakunnallinen rautakankimalli on toivon mukaan lyhytaikainen. Työn alle pitää saada oma terveyspiiri, jossa perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito siirtyvät saman hallinnon alle. Näin pienellä maakunnalla ei ole jatkossa varaa turhaan byrokratiaan. Sujuvat hoitoketjut ja terveydenhuollon nopeasti kehittyvä huipputekniikka eivät tarvitse turhia hidasteita eikä kahta hallintoa. Menestyksellinen kehitys terveydenhuollossa on pitkälti omissa käsissämme. Yhteistyö Ouluun päin on ollut ja on tulevaisuudessakin tärkeää.

Ammattikorkeakoulut ovat ministeriön tulo-ohjauksessa ja voivat toimia usean maakunnan alueella jatkossakin. Tulevassa aluehallintouudistuksessa ei käsittääkseni muuteta maakuntajakoa tai maakuntarajoja. Nämä rajat ovat muuttuneet ja muuttuvat vain kuntien päätöksillä.

Mielestäni Kokkolaa ja Keskipohjanmaata pitää kehittää laajasti siten, että Kalajokilaakso, Keski-Pohjanmaa ja Pietarsaaren seutu muodostavat tavoiteltavan kokonaisuuden. Ei ole viisasta ajaa Kokkolan näkökulmasta aluehallintoasiaa joko tai tilanteeseen.

Tärkeintä on, että alueitten välisessä kilpailussa pärjäämme Oulun, Seinäjoen ja Vaasan kanssa. Lisäarvoa alueelle syntyy vain, jos saamme uusia työpaikkoja ja uutta väestöä. Tästä asetelmasta käsin Kokkolan ja Pietarsaaren yhteistyö on tulevaisuudessa noteerattava tosiasia. Vuosikausia kestänyt kädenvääntö suuntautumisesta pitää saada  poikki ja on aika keskittyä uuteen huomiseen.