Kreikka on ajautumassa syvään talouskurimukseen. Tilanne on niin paha, että se ei omin avuin kykyne nousemaan jättiveloistaan. Lisäksi tämä vakava tauti on leviämässä Espanjaan ja Portugaliin.
Kun vielä otetaan kuvaan mukaan Italia, jossa ei ole noudatettu vuosikymmeniin minkään valtakunnan budjettikuria ja eivät ranskalaisetkaan taloudenpidossaan luottamusta herätä, niin tilanne voi ajautua tosi vaikeaksi.
Voi sanoa, että Saksa on euroalueen tuki ja turva. Saksa on aina ollut järjestelmien valtakunta. Ensin tulee järjestelmä sitten vasta kansa. Niin hyvässä kuin pahassa. Tästä syystä Saksa toimii ennustettavammin ja luotettavammin kuin monet muut eurokumppanit.
Ei tarvitse kummoinenkaan tietäjä olla, kun sanoo että pohjoiset naapurimme Ruotsi ja erityisesti Norja omine valuuttoineen seuraavat tätä Kreikasta alkanutta euroalueen talouskriisiä huomattavasti vapautuneemmin kuin me suomalaiset.
Kun euroaluetta perustettiin, niin ajateltiin, että siitä tulisi kehittyneiden ja vakaitten talouksien kerho. Monet kyllä epäilivät jo silloin, että mitä taloudellista osaamista ja vakautta esimerkiksi Italia ja Kreikka tuovat mukanaan.
Tämän päivän Hesarin pääkirjoitus otsikoi: ”Kreikka uppoaa ja Saksa käskee uida.” Nyt on toimittava päättäväisesti. Emme ala noin vain rahoittamaan kreikkalaisia, jotka ovat itse ajaneet itsensä allikkoon älyttömällä talouden pidollaan. Saksa on tässä Kreikan ja samalla euron pelastamisoperaatiossa aallon harjalla. Tuskin Kreikkaa kuitenkaan erotetaan rahaliitosta.
Euro on ollut tähän asti suomalaisille menestystekijä halpoine ja vakaine korkoineen. Mutta nyt on nousemassa synkkiä uhkapilviä. Jos tilannetta ei saada vakautettua, niin myös poliittisiin muutoksiin on syytä varautua.