SUOMALAISET PANKIT EIVÄT VIELÄ VAARAVYÖHYKKEESSÄ

Suomalaisten pankkien taloudellista asemaa pidetään vahvana. Pankit ovat vakavaraisia, eikä niillä ole merkittäviä riskiluottoja eurokriisin ongelmamaissa.

Euron ongelmat saattavat kuitenkin lopulta johtaa koko euroalueen talousvaikeuksiin, joiden seurauksena sekä yritysten että tavallisten kansalaisten kyky selvitä lainoistaan alenisi tuntuvasti. Tästä syystä pankit arvioivat riskejä ja esimerkiksi lainoitettavien investointien kannattavuutta huomattavan kriittisesti.

Toinen syy rahoituksen kiristymiseen on kansainvälisen pankkisääntelyn voimistuminen. Nykyisten talousongelmien taustalla vaikuttivat useiden rahalaitosten holtiton luotonanto sekä epäkurantit sijoitustuotteet. Uuden finanssikriisin välttämiseksi pankeilta vaaditaan parempaa vakavaraisuutta.

Suomen talouden kannalta keskeistä on, kuinka tavallisten kansalaisten ja pk-yritysten rahoitustarpeet tulevat hoidetuksi. Luotonanto ei voi olla holtitonta, mutta liika kireys syö helposti suomalaista tuotantoa ja työpaikkoja.

Tämä koskee myös maan hallitusta. Pelkästään säästämällä ja kuristamalla huonosti käy.

LEIPÄ KAIKKOAMASSA TALONPOJAN SUUSTA

MTK:n entinen puheenjohtaja Veikko Ihamuotila sanoi aikoinaan, ettei niin suurta herraa olekaan, joka ei ota leipää talonpojan kädestä. Ellei maatalouden tulokehityksen suuntaa saada käännettyä, otetaan leipä pian myös talonpojan suusta.

Tähän suuntaan maatalouden kannattavaisuus Suomessa on valitettavasti menossa ja mennytkin. Kyllä maataloutemme jatkuminen pitäisi olla kansallinen huolenaihe. Nyt tilanteen vakavuutta ei ymmärretä.

Jos munat loppuvat pääsiäisenä ja kotimaiset kinkut jouluna ja niin edelleen, niin hälytyskellojen pitäisi soida päättäjien korvissa.

KAIVOSALAN JA YMPÄRISTÖN ON PÄÄSTÄVÄ SOPUSOINTUUN

Suomi kaipaa kipeästi uusia kasvualoja. Nokian luisuminen on saatava korvatuksi muilla aloilla. Kaivosteollisuudesta voi muodostua todellinen kasvuala, joka nostaa Suomen.

Koulutus saattaa kuitenkin muodostua pullonkaulaksi. Henkilöstötarpeet ovat niin suuret, että koulutustarjontaa on oltava paljon. Lisäksi kaivosalan on pystyttävä parantamaan imagoaan. Nuoret eivät hakeudu alan koulutukseen, jos alan maine on huono.

Huonosti hoidetut ympäristöasiat voivatkin nousta esteeksi koko kaivosalan laajenemiselle ja uusien hankkeitten toteuttamiselle.

Myös metallien hintataso vaikuttaa ratkaisevasti laajennussuunnitelmien toteutumiseen. Monta vuotta tilanne on ollut varsin suotuisa. Se tietäisi esimerkiksi sitä, että Sotkamon Taivaljärven hopeakaivoksesta olisi tänä vuonna tulossa rakentamispäätös.

Kun kansainvälisestä taloudellisesta epävarmuudesta päästään, se tietää metallien hinnannousua.

Työtä ja toimeentuloa Suomi kaipaa tulevinakin vuosina. Ympäristön ja kaivosteollisuuden on löydettävä sellainen sopusointu, jolla voidaan mennä eteenpäin ja taata alan kullanarvoiset työpaikat

ENEMMÄN KUIN KYSEENALAISTA

Lautamiesten valintaperuste on noussut juristipiireissä puheenaiheeksi. Turun kaupunginvaltuusto valitsi hiljattain Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lautamieheksi äärioikeistolaisena pidetyn Vapauspuolueen edustajan, joka on kolme kertaa tuomittu sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Aiheellisesti voidaan kysyä, voiko rikoksesta tuomittu toimia puolueettomana maallikkotuomarina niin kuin Turun kaupunginvaltuutetut päättivät. Yleisen oikeustajun mukaan tuomittu ei voisi olla päättämässä ainakaan silloin, kun käräjillä on syytettynä maahanmuuttaja. Periaatteessa hänen toimintansa käräjäoikeuden maallikkojäsenenä on kyseenalainen.

Mielestäni enemmän kuin  kyseenalaista.

HYLLYPAIKAT KORTILLA

Kun kauppa on keskittynyt, Keskon ja S-ryhmän päivittäistavarakauppojen hyllyyn pääsystä päättää vaippojenkin kohdalla vain kourallinen ihmisiä.

”Heillä on suuri valta”, tietää Delipapin myynti- ja markkinointijohtaja Katarina Hanell . Delipap on Suomen ainoa kertakäyttövaippoja valmistava yritys. Sen Muumivaippojen markkinaosuus on noin 6–7 prosenttia.

Valtaosaa markkinoista hallitsevat kansainväliset merkit Pampers ja Libero.

”Vaipasta on kymmenessä vuodessa tullut yksi kauppojen sisäänheittotuote.”

Muumi-vaippojen tuotekehityksessä etsitään kiihkeästi ekologisempia valmistustapoja, sillä kertavaippojen lisäksi kisaa pitää käydä kestovaippabuumin kanssa.

”Meillä on tavoitteena kehittää biohajoava vaippa”, lupaa Hanell.

Toivottavasti suvereenisti markkinoita hallitsevat K ja S- ryhmittymät antavat hyllytilaa kotimaiselle vaipalle.

YKSITYISIÄ VANHAINKOTEJA TARKKAILLAAN

Pohjanmaan maakunnissa on parhaillaan 60 yksityistä vanhainkotia erityistarkkailussa, kertoo aamun sanomalehti Ilkka. Etelä-Pohjanmaalla kohteita on 30, Pohjanmaalla 20 ja Keski-Pohjanmaalla 10.

Aiemman plogikirjoitukseni tueksi laitan tämän Ilkan uutisen.

Kysymys on vakavasta ongelmasta, johon tulevien päättäjien on löydettävä ratkaisu.

LISÄÄ HOITAVIA KÄSIÄ

Pentti Haanpää kuvaa novellissaan Elämän valtatieltä riipaisevalla tavalla erään mökin tytön elämäntarinan.

Se alkaa pienessä mökissä isossa lapsikatraassa. Jatkuen piikana ja sitten metsätyömiehen vaimona, joka vuorostaan kiskoo korvessa pienessä tönössä eteenpäin lapsitokkaansa.

Lasten lähdettyä maailmalle ja miehen kuoltua ikääntyneen naisen on ruvettava kiertämään kyliä erilaisia palkkatöitä niissä tehden. Työkyvyn menetettyään mummo joutuu huudolle kulkien talosta toiseen. Kunnes sairastuu ja joutuu virumaan loppunsa edellä yhden talon harmaan huoneen loukossa.

Huutomummun tuossa vaiheessa saamaa huolenpitoa Haanpää kuvaa näin: ”Ei ole sanomista, etteikö eukkoa hoidettaisi. On pestykin monet kerrat. Ja ruokaa saisi mitä hyvänsä, vaikkapa viilipiimää ja voita – tosin sitä ei kulukaan monta murua. Onpa emäntä istua nököttänytkin vuoteen ääressä jonkin hetken, kun on vain ennättänyt”.

Moni asia on noista 1930-luvuin ajoista muuttunut. On saatu kansaneläke, sosiaalietuudet ja myös hoitokodit ikääntyneille.

Kuitenkin saamme yhä kuulla tapauksista, joissa vanhukset ovat saaneet virua märissä vaipoissaan hoitolaitoksissa pitkäänkin. Aina ei vanhusten ravitsemustilannekaan ole ollut kunnossa.

Syy ei ole hoitajien huonosta tahdosta vaan siitä, että heitä on vanhuspalveluissa liian vähän eikä aikaa yhdelle vanhuksella ole tarpeeksi.

Näin kirjoitti Lapin Kansassa Esko-Juhani Tennilä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Hallintoa ja byrokratiaa on tarpeeksi mutta hoitavia käsiä liian vähän. Ei auta vanhustenhoitoa suojaava lakikaan, jos ei sitä noudateta.

KOTITALOUDET VELKAANTUVAT YHDESSÄ VALTION KANSSA

Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtajan Pentti Hakkaraisen mielestä kotitalouksien velkaantumisen kasvu pitää saada kuriin.

Kotitalouksien velkaantumisaste – 114 prosenttia – on kansainvälisesti verrattuna vielä kohtuullinen, mutta Suomen mittakaavassa se on ennätyksellisen korkea.

Keskimääräinen velkaantumisaste ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Noin viidenneksellä eli yli 66 000 kotitaloudella velkaantumisaste oli yli vuoden 2010 lopussa yli 500 prosenttia. Keskimäärin tällaisilla kotitalouksilla oli velkaa 250 000 euroa. Velkaantuminen kasvoi viime vuonna edelleen.

Suomen Pankin mielestä viranomaisilla pitäisi olla valtuudet rajoittaa pankkien luotonannon liiallista kasvua. Pankin mukaan pitäisi myös arvioida, tarvitsevatko viranomaiset harkinnanvaraisia keinoja myös pankkien taseiden ja lyhytaikaisen markkinarahoituksen liiallisen kasvun hillitsemiseksi.

Uusia keinoja tarvitaan, koska Finanssivalvonnan (Fiva) mukaan pankit eivät noudata lainanannossa Finanssivalvonnan ohjetta. Sen mukaan asuntolaina saisi olla korkeintaan 90 prosenttia ostettavan asunnon arvosta.

Rahoitusalan etujärjestön Finanssialan Keskusliiton (FK) mielestä suomalaiset lainanottajat ovat varautuneet korkojen nousuun ja heidän rahatilanteensa on hyvä. FK:n keskiviikkona julkistaman tutkimuksen mukaan lähes 80 prosenttia haastatelluista henkilöistä on varautunut korkojen nousuun.

Lisäksi suomalaiset pankit ovat hyvässä kunnossa ja niiden vakavaraisuus on huomattavasti kansainvälisten säädösten yläpuolella.

Varautumisesta ja pankkien hyvästä kunnosta huolimatta Suomen Pankin varoitukset pitää ottaa vakavasti. Pankki muistuttaa, että kotitalouksien velkaantuminen kasvaa, vaikka vaihtotase on kääntynyt alijäämäiseksi.

Luottoluokitusyhtiö Standard & Poors muistutti noin vuosi sitten, että kotitalouksien velkaantumisen kasvu voi uhata rahoitusjärjestelmän vakautta Pohjoismaissa. Tanskassa kotitalouksien velkaantumisaste oli vuonna 2010 noin 200, Norjassa lähes 190, ja Ruotsissa 161 prosenttia.

Pankinjohtaja Hakkaraisen varoitukset sietää ottaa tosissaan. Suomi ja suomalaiset elävät nyt kuten hullu mies Huittisista eli syövät enemmän kuin tienaavat.

ONNEA ÄIDEILLE

”Minun äitini on
kuin villasukka,
joka talvella lämmittää,

Minun äitini on
kuin niitty kukka,
joka saa minut hymyilemään.

Ota kädestä kiinni,
tule kanssani rantaan
niin vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee
puiden taa ja
saa taivaan punertamaan.”

Näillä tuntemattoman runoilijan sanoilla toivotan kaikeille äideille hyvää Äitienpäivää.

MITTA TÄYNNÄ

Huono kannattavuus ja pilkuntarkka sääntely. Nämä kaksi asiaa ovat valitettavan tuttuja useimmille maanviljelijöille.

Monelle ne ovat olleet myös keskeinen syy lyödä hanskat naulaan ja alkaa etsiä leipäänsä helpommalla.

Viime torstaina Helsingin Sanomien yleisönosastossa (HS 3.5.) nähtiin kirjoitus otsikolla ”Sikafarmarin testamentti”. Siinä kurikkalainen Hannu Koivisto kertoi lopettavansa tilansa yli 20 vuotta jatkuneen sikatalouden – tuotanto ei kannata ja sitä koskevia viranomaismääräyksiä ei enää maalaisjärjellä ymmärrä.

Tähän on tultu. Ei ole ihme, vaikka viljelijöiltä loppuu into yhä enenevässä pykäläviidakossa.