Kuukausi: joulukuu 2021

Kälviän seurakuntakoti  20.11.2021

 

Näin elämäni kaari

jo painuu ehtooseen.

Jäi löytämättä saari,

siis niemeen tuvan teen.

Vaan sitten, ehtoon suussa

kun sauna savuaa,

piiskuttaa lintu puussa

ja laine nukahtaa.

Mä työnnän airot veteen

ja soudan verkalleen

Näissä Jaakko Haavion runon herkissä säkeissä näen Maunon Pirskerissa istumassa

rakkaan kesämökkinsä terassilla tyytyväisenä, elämästä kiitollisena katsomassa merelle päin.

Olimme Maunon kanssa pitkän matkan tuttuja, saman kylän poikia. Viimeiset vuodet hyviä ystäviä. Kävin kävelylenkeilläni eräänkin kerran soittamassa Maunon ovikelloa ja Mauno avasi oven.

Meillä oli paljon muisteltavaa. Maunolla oli hyvä muisti ihan loppuun asti ja hän oli verraton kertoja suorastaan sanan mestari. Hyvällä tuulella ja kevein askelin jatkoin aina ystäväni luota lenkkiäni. Mauno loi jutuillaan kuulijoilleen hyvää mieltä. Hänen asialistalleen eivät kuuluneet pahat puheet.

Istuimme Maunon kanssa kotikunnan kunnanhallituksessa ja monissa muissakin yhteiskunnan palavereissa. Vaikka edustimmekin eri poliittista taustaryhmää, niin se ei yhteistyötämme häirinnyt. Meille kummallekin olivat kotiseudun asiat tärkeitä. Maunolle olivat erityisesti yrittäjien asiat sydämen asioita ja arvostin sitä.

Mauno oli toiminnan mies. Hänellä oli liikemiehen vaistoa ja sinnikkyyttä. Hän johti ja kehitti appivanhempiensa Lennartin ja Airin perustamaa kuljetusyritys Asplund Oy:tä menestyksellä. Tiet olivat Maunon elämässä kohtalon viivoja, reittejä. Hän ajoi autoillaan niitä pitkin satoja tuhansia kilometrejä. Lisäksi hän hoiti vapaa aikanaan monien Kälviän teiden isännöinnit kirjanpitoineen kaikkineen.

Mauno muisteli monesti lämpimään sävyyn lapsuuttaan ja vanhempiaan. Vaikka elämä oli vaatimatonta, oli se kuitenkin turvallista. Mauno kertoi herkistyen isänsä halunneen perheen lisääntyessä ostaa lisää maata mutta ei siinä onnistunut. Suuremman tarjouksen tehnyt sai kaivatun lisämaan.

Mieluisena muistona meille Irman kanssa jäi Maunon tämän syksyn palvilihatuonti käynti. Kahvittelimme ja vaimoni esitteli Kälviän kirkkokuoron historiasta kertovaa kirjaa. Mäkelän sukuhan on musikaalista ja kirjasta löytyi Maunolle monta tuttua laulajaa. Hän tunnisti kirjan kuvista setänsä ja isä Paulinkin. Kuorolaulu ja Lions-työ olivat Maunolle elämänaikaisia rakkaita harrastuksia.

 

Perhe oli Maunolle kaikki kaikessa. Edeltä poisnukkunut Marianne vaimo oli muistoissa läheisesti mukana. Mökin pihakiveen laitettu muistolaatta kertoo syvästä kaipauksesta. Lämpimästi isä ja pappa Mauno puhui teistä lapsista ja lastenlapsista. Vielä viimeisenä viikonloppunaan hän kävi Sonjan luona Mynämäellä.

Enää ei avaa Mauno oveaan lenkkeilijälle. Se tuntuu oudolta mutta mukavat muistot tutun talon kohdalla Kleemolantiellä eivät unohdu.

Hyvää matkaa ystäväni Mauno.

Arvoisat kuulijat täällä kirkossa ja etäyhteyksien päässä.

Minulla on arvokas tehtävä tuoda Kokkolan kaupungin tervehdys tähän

Käläviän Kapellin itsenäisyyden juhlakonserttiin.

Kansalliset juhlapäivät, jotka saavat ihmiset rauhoittumaan kaiken kiireen keskellä, ovat todella arvokkaita. Joulukuun kuudes on tällainen päivä. Se pysäyttää meidät suomalaiset vuodesta toiseen.

Huomenna itsenäisen Suomen kunniaksi siniristiliput liehuvat saloissa, kunniavartiot ovat sankarihaudoilla ja palavat kynttilät liekehtivät hautapaadeilla. Ne kertovat meidän kiitollisuuden velastamme ja kunnioituksestamme isänmaan puolesta henkensä antaneille maanpuolustajille.

Tämän vuoden itsenäisyyspäivän juhlintaa varjostaa koronapandemia, jota hyvistä yrityksistä huolimatta ei ole saatu lannistettua. Suurta juhlapäivää vietetään siitä syystä suurelta osin kodeissa ja pienissä ryhmissä. Itsenäisyyspäivän kynttilät syttyvät huomeniltana kotiemme ikkunoilla luoden lämpöä ja uskoa tuleviin vuosiin.

Kulttuurilla on ollut koko itsenäisyytemme ajan suuri merkitys. Se on vahvistanut suomalaisuutta sekä hyvinä että vaikeina aikoina. Kaunis musiikki, ajatuksia herättävä runo, hyvä kirja tai mielenkiintoinen maalaus voi pelastaa harmaankin päivän.

Tämän päivän Suomi tarjoaa kansalaisilleen paljon kestävää ja arvokasta. Sodan jälkeisestä köyhyydestä on kuljettu pitkä matka nykyvaurauteen. Silti monet jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle ja monet kärsivät yksinäisyydestä.

Maailmalla on tänä päivänä paljon hätää ja levottomuutta. Aseitten tilalle toivoisi enemmän diplomatiaa. Harras toive on, että rauhan kellot soisivat kaikille kaikkialla.

Näin itsenäisyyspäivänä ja joulun lähestyessä koti, kotiseutu ja isänmaa sekä läheiset tulevat entistä tärkeämmiksi ja rakkaimmiksi.

Käläviän Kapelli johtajanaan Markku Hekkala johdattaa meidät tänä iltana suomalaisten säveltäjämestareiden helmien pariin.

Hyvät kuulijat!

Olette lämpimästi tervetulleita Kälviän kirkkoon tähän Kokkolan kaupungin ja Kälviän seurakunnan yhteistyönä järjestettyyn Valkojoutsen – Suomi 104 vuotta juhlakonserttiin.

Tapani Hankaniemi