VIELÄ KIERTOLIITTYMISTÄ

Toimittaja Päivi Savela kuvasi hyvin KP 10.10 tilannetta valtatie 8:n ja valtatie 28:n liittymässä. Arkiaamuisin työhön mennessä hän odottaa risteyksessä vuoroaan kahvia termarista juoden, radiota kuunnellen ja työasioita soitellen.

Ely-keskuksen investointipäällikkö Ari Perttu ei luvannut tilanteeseen korjausta. Hän kommentoi tilannetta näin: ”Kyseessä on kuitenkin pääasiassa vain arkiaamuisin toistuva tilanne.” Se oli kummallinen lausunto. Eikö arkiaamuisin oleva ongelma ole todellinen? Luulisi turvallisen työssä kulkemisen olevan tärkeätä liikenneviranomaiselle edes lausunnoissa. Eikö pyhäajelut ole asia erikseen?

Kälviältä  lähtee yksistään töihin kantakaupungin suuntaan joka aamu noin 700-800 ihmistä. Kun siihen lisätään koululaiset, sairaaloihin erilaisiin toimenpiteisiin menijät ja kauempaa tulijat, niin voidaan arvioida, että kaikkiaan tästä risteyksestä menee arkiaamuisin noin 1500 kulkijaa.

Tuntuu siltä, että joitakin liikennesuunnittelijoita vaivaa ramppikuume. Kun ajaa kesällä esimerkiksi kauniiseen ja herkkämaisemalliseen Jyväskylään, niin tämä idyllinen kaupunki on rakennettu vieri viereen toinen toistaan massiivisempaa siltaa ja ramppia. Siltojen lukumäärää ei ehdi satunnainen matkailija edes laskea. Liikennesuunnittelu on ollut ylimitoitettua. Kaiken lisäksi kallista ja rumaa.

Suomalaiset liikennesuunnittelijat pitäisi viedä opintokäynneille muuallekin kuin Jenkkilään. Liikenteellisesti kiertoliittymät ovat oiva vaihtoehto. Liikenne soljuu niin Vaajakoskella kuin nelostien risteyksessä Haarasillallakin sujuvasti.

Kiertoliittymät ovat myös maiseman kannalta pehmeämpiä ja kauniimpia sekä huomattavasti halvempia. Ne ovat myös armelias vaihtoehto. Niissä kun aikansa pyörii niin kyllä se oikea suunta löytyy.

 

HOMEETON KOKOOMUS?

Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Pekka Nokso-Koivisto julkisti Kokkola-lehdessä 9.10 ryhmänsä valtuuston kyselytunnilla kaupunginhallitukselle osoittaman valtuustokyselyn homerakennuksista.

Hän luonnehti tätä kyselyä historialliseksi tapaukseksi. Sitäkin se oli. Pitkään kunnallisissa tehtävissä mukana olleena totean, että se oli myös erikoinen poliittinen manööveri. Siinä kokoomus julistautui ikäänkuin homeettomaksi ja ulkoisti ongelman ja syyt muille. Tässä Kokkola-lehden kirjoituksessa tosin ei ollut enää kuin yksi allekirjoittaja.

Minulla on se käsitys, ettei home ole poliittinen kysymys. Päätökset homerakennuksista on valta osiltaan yhdessä tehtyjä. Ongelma on valtakunnallinen. Joka puolella Suomea erityisesti julkiset rakennukset ovat ongelmissa riippumatta siitä minkä värinen kaupunginhallitus tai valtuusto on remmissä.

Viipalekouluista ja tilapäisistä ratkaisuista on tullut tuottavaa bisnestä. Kunnat ja kaupungit joutuvat maksamaan maltaita näistä ratkaisuista pakon edessä. Talouden kanssa tuskallista painia käyvät kunnat uhkaavat nääntyä homeongelman kanssa.

Home- ja sisäilmaongelmat ovat ajankohtainen asia. Ketä näistä sitten pitäisi syyttää? Ahneita gryndereitä, lepsua valvontaa tai yhä kummallisemmaksi käyvää rakennusten vaatimustasoa? Eipä taida tämä asia korjaantua syyttelemällä. Eivätkä homeongelmat poistu kuntarajoja pakkosiirtelemälläkään.

Surullista on katsoa kuinka päällisin puolin hyväkuntoisia julkisia rakennuksia puretaan ja kalliilla rahalla rakennetaan tilalle uusia. Emmekä voi olla varmoja kestävätkö nämä uudetkaan rakennukset neljän vuoden ajan suomalaista säätä? Kokkolan uuden poliisitalon esimerkki pelottaa. Sieltäkin ollaan evakossa.

Kokkolan kaupunginvaltuusto on päättänyt toteuttaa Torkinmäen koulu ja päiväkoti investoinnin elinkaarimallilla. Se on on eräänlaista suojautumista ja riskienhallintaa. Kyllä homeongelmat ovat olleet moneen otteeseen esillä kaupunginhallituksen pöydän ympärillä. Mutta eivät nämä ongelmat taida poistua hallinnollisilla päätöksillä.

Kokoomuksen johtama hallitus on nimennyt ennätysmäärän arvovaltaisia työryhmiä selvittelemään erilaisia kipupisteitä. Eiköhän tämän jo kansalliseksi katastrofiksi paisuneen ongelman ratkomiseksi pitäisi nimetä vielä yksi työryhmä.

Kysymyksessä on myös suomalaisen rakentamisen osaaminen ja maine. Jos tältä rakentajasukupolvelta on mennyt sormi suuhun, niin pitääkö herättää vanhat kirkonrakentajat ja timpurimestarit henkiin ja perehtyä heidän oppeihinsa?