Toimittaja Päivi Savela kuvasi hyvin KP 10.10 tilannetta valtatie 8:n ja valtatie 28:n liittymässä. Arkiaamuisin työhön mennessä hän odottaa risteyksessä vuoroaan kahvia termarista juoden, radiota kuunnellen ja työasioita soitellen.
Ely-keskuksen investointipäällikkö Ari Perttu ei luvannut tilanteeseen korjausta. Hän kommentoi tilannetta näin: ”Kyseessä on kuitenkin pääasiassa vain arkiaamuisin toistuva tilanne.” Se oli kummallinen lausunto. Eikö arkiaamuisin oleva ongelma ole todellinen? Luulisi turvallisen työssä kulkemisen olevan tärkeätä liikenneviranomaiselle edes lausunnoissa. Eikö pyhäajelut ole asia erikseen?
Kälviältä lähtee yksistään töihin kantakaupungin suuntaan joka aamu noin 700-800 ihmistä. Kun siihen lisätään koululaiset, sairaaloihin erilaisiin toimenpiteisiin menijät ja kauempaa tulijat, niin voidaan arvioida, että kaikkiaan tästä risteyksestä menee arkiaamuisin noin 1500 kulkijaa.
Tuntuu siltä, että joitakin liikennesuunnittelijoita vaivaa ramppikuume. Kun ajaa kesällä esimerkiksi kauniiseen ja herkkämaisemalliseen Jyväskylään, niin tämä idyllinen kaupunki on rakennettu vieri viereen toinen toistaan massiivisempaa siltaa ja ramppia. Siltojen lukumäärää ei ehdi satunnainen matkailija edes laskea. Liikennesuunnittelu on ollut ylimitoitettua. Kaiken lisäksi kallista ja rumaa.
Suomalaiset liikennesuunnittelijat pitäisi viedä opintokäynneille muuallekin kuin Jenkkilään. Liikenteellisesti kiertoliittymät ovat oiva vaihtoehto. Liikenne soljuu niin Vaajakoskella kuin nelostien risteyksessä Haarasillallakin sujuvasti.
Kiertoliittymät ovat myös maiseman kannalta pehmeämpiä ja kauniimpia sekä huomattavasti halvempia. Ne ovat myös armelias vaihtoehto. Niissä kun aikansa pyörii niin kyllä se oikea suunta löytyy.