Kuukausi: maaliskuu 2008

KUNTALIITOSPROSESSI TARVITSEE RAKENTAJIA

Kuntaliitosta valmistelevan valmistelutoimikunnan puheenjohtaja Pentti Haimakainen kävi eilen esittelemässä Kälviän valtuustolle prosessin tämänhetkistä tilannetta. Se oli hyvä käynti. Pentti esitteli kattavasti valmistelun vaiheita ja kertoi avoimesti myös omat käsityksensä pöydällä olevista kapeikkopaikoista.

Tuntuu uskomattomalta, että kahden liittyvän kunnan kunnanjohtajan sijoittelusta on noussut melkein pääasia näin suuressa ja historiallisestikin merkittävässä ratkaisussa. Mielestäni siinä on muutamalla poliitikolla selvä mittakaavavirhe. Kysymys on ylimenovaiheen ratkaisuista. Tiedossa on jo nyt tulevia virkaratkaisuja, joilla poliittinen tasapaino saadaan aikaan.

On tärkeätä, ettei juututa vaan prosessi jatkuu. Yksittäisiin ongelmakohtiin on etsittävä rakentavasti ratkaisua. Muutokselle on annettava sijaa majatalossa. Uutta virtaa, uskallusta ja tuoreita menettelytapoja tarvitaan, jos meinataan pitää uusi Kokkola terveellä tiellä. Huominen julkisten palvelujen tuottamisessa on kiistattoman haasteellinen.

Syksyn tulevat kunnallisvaalit eivät ole riittävä peruste pilata hyvää yhteishenkeä, joka on vallinnut tähän saakka neljän kunnan kesken koko liitosneuvottelujen ajan. Nyt tarvitaan sellaisia voimia, jotka rakentavat ja pitävät luottamusta yllä. Valmistelutoimikunnan puheenjohtaja Pentti Haimakainen kuuluu tähän joukkoon.

KÄRPÄN TÄLLINGILLÄ

Aina pyhien jälkeen palataan yksinkertaiseen päiväjärjestykseen, arkitodellisuuteen. Pääsiäisen pyhät ja hiljainen viikko eivät valitettavasti tainneet paljon auttaa ulkoministeri Ilkka Kanervan hankalaa tilannetta.  On menossa arvostetun urheilumiehen tukala ratakierros.

Vaikka enemmistö suomalaisista antaisi hänen jatkaa nykyisellä postillaan, niin Kokoomuksen on todennäköisesti vihellettävä kiusallinen kännykkäpeli poikki. Valitettavasti, sillä ulkoministeri Kanerva on hoitanut tehtävänsä hyvin.

Tilanne ei kestä yhtään lisäjuonnetta ja on vaikea kuvitella, etteikö niitä tule. Jos ei synny, niitä  synnytetään. Kokoomuksen eduskuntaryhmässä käydään jo vilkasta keskustelua seuraajasta.  Arvostetun ministeriön johtoon on tulijoita. Ulkoministeri Ilkka Kanerva istuu nyt kärpän tällingillä.

KELLOKESKIVIIKKONA

Palmusunnuntai
malkamaanantai
tikkutiistai
kellokeskiviikko
kiirastorstai
pitkäperjantai
lankalauantai
Sukkasunnuntai

Hiljainen viikko on nyt puolivälissä. Pääsiäisen vietto alkaa. Pitkäperjantaina kirkkoon ja lankalauantaina mahdollisesti kokolle eli perinteisin menoin.

Varokaa heikkoja jäitä ja ajelkaa rauhallisesti liikenteessä.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ !

LENTÄJÄN POIKA

KUNNOSSA KAIKEN IKÄÄ katselmuksessa Kokkolassa 13-14.3.2008 oli yhtenä alustajana Risto E. J. Penttilä. Penttilä on entinen kansanedustaja, toimintansa lopettaneen nuorsuomalaisen puolueen puheenjohtaja, nykyinen elinkeinoelämän valtuuskunnan eli Evan johtaja, usean kirjan mies sekä  arvostettujen ulkomaisten lehtien kolumnisti. Monessa mukana oleva hyvän tulevaisuuden etsijä.

Ruokailun yhteydessä hän kertoi isänsä Erkki Penttilän olevan Kaustiselta aivan Penttilän sillan kupeesta.  Hänen edesmennyt äitinsä Anneli o.s. Linna oli kotoisin Vimpelistä. Risto E J on miellyttävä ja mukaansa tempaava keskustelukumppani. Hän hallitsee luontevalla tavalla small talkin. Laaja tietomäärä ja avara näkökulma asioihin tekivät vaikutuksen. Hän oli minulle myönteinen yllätys, kaukana kaiken tietävästä snobbailijasta.

Netistä löytämäni tiedot Riston vanhemmista olivat vaikuttavat. Riston isä Erkki on entinen ilmavoimien everstiluutnantti, myös kuuluisa taitolentäjä, joka sai vuonna 1963 Suomen ilmavoimien myöntämän arvostetun Harmon – patsaan. Hänen äitinsä Anneli oli taidokas ja rohkea laskuvarjotaiteilija ja akrobaatti. Yhdessä he esittivät taitolento- ja laskuvarjoesityksiä Suomessa ja pohjoismaissa. Anneli Linna-Penttilää kutsuttiin pilvien hurjapääksi. Risto E J Penttilällä on huikeat pohjalaiset juuret.

”Ylöspäin, läpi pilvien peiton, kohti ilmailun historiaa.
Jetin siivillä kuohui auringonkulta, kun se irtosi otteesta maan.

Lentokenttien aavoilla tuulee niin kuin ulapalla autiomaan.
Ja kiitotien päässä on taivaassa reikä, ovi miltei mahdottomaan”.
-Edu kettunen

VÄÄRÄ TODISTUS ?

Suomalainen kilpa-autoilija Mika Salo on antanut viime viikolla haastattelun englantilaiselle Guardian-lehdelle, että suomalaiset ovat tunteettomia ihmisiä. Esimerkkinä hän toteaa, ettei hän osallistunut isovanhempiensa hautajaisiin. Tästä hän päättelee, ettei suomalaisille perheasiat ole enää kovin tärkeitä. Otanta tällaiselle johtopäätökselle oli kovin pieni.

Mika Salon lausunto on hätkähdyttävä. Mika Salo on maailman kansalainen, mutta matkan päästä pitäisi nähdä ja tuntea tällaiset asiat vielä paremmin. Tästä puhuvat omaa kieltään ne kauniit kansalliset aarteet, laulut, runot ja teokset, joita suomalaiset taiteilijat ovat ulkomailla asuessaan kotimaataan ja läheisiään ikävöidessään tuottaneet. Ehkä Mika Salo halusi tällä omakohtaisella todistuksella herättää suomalaista netti – ja kännykkäkansaa.

On kuitenkin perusteltua sanoa, että nykypäivän suomalaisille juuret edelleen merkitsevät paljon, siitä on osoituksena ja todisteena sukututkimuksen yhä lisääntyvä harrastus. Suomalainen haluaa tietää mistä on kotoisin. Perhejuhlien arvostus on pikemminkin nousussa kuin laskussa. Näistä asioista kertovat televisio-sarjat ja elokuvat ovat katsotuimpia. Esimerkiksi ÄIDEISTÄ PARHAIN elokuva liikautti suomalaisia tuntoja syvältä.

Toki tunteettomuudelle löytyy suomalaisesta elämänmenosta myös esimerkkejä. Toivon mukaan ne ovat kuitenkin yksittäisiä tapauksia. Ulkomaalaisiin kohdistuva vihanpito ja lisääntyvä perheväkivalta ovat hälyttäviä tunteettomuuden ilmiöitä. Nuorten pahoinvointi on myös vakava uhka.

Välinpitämättömyys on tunteettomuuden synonyymi. Toivottavasti Mika Salon lausunto herättää meissä suomalaisissa jonkinasteista itsetutkistelua. Aina on parantamisen varaa.

UKKOLAN OUDOT VAATEET

Kokoomuslainen kansanedustaja, perustuslakivaliokunnan jäsen Tuulikki Ukkola on päässyt  toistamiseen uutiskynnyksen yli varsin omituisilla kannanotoillaan.  Kohteena on ollut pääministeri Matti Vanhanen ja hänen yksityiselämänsä.

Muutama päivä sitten hän perustuslakivaliokunnan jäsenenä vaati, että perustuslakivaliokunnan pitäisi tutkia, onko Vanhanen puhunut totta seurustelusuhteensa alkamistavasta ? Tällaisilla kommenteilla meneillään olevasta oikeusprosessista kansanedustaja Ukkola melko suoraan arvostelee perustuslakivaliokunnan jäsenenä oikeuslaitosta. Tässä olisi jopa oikeuskanslerille töitä.

Viime syksynä Ukkola vaati pääministerin eroa samasta aihepiiristä. Ulkoministeri Ilkka Kanervan tekstiviesteistä Ukkola on onneksi osannut olla hiljaa. Tulee mieleen, että Tuulikki Ukkola käsittelee ”ukkoloita” vähän miten sattuu, ettei vain sinisten silmälasien takaa. Miten tällainen kansanedustaja voi olla arvostetun perustuslakivaliokunnan uskottava jäsen.

Minulla on sellainen käsitys, että perustuslakivaliokunnalla on tärkeämpääkin tehtävää. Näin luulisi olevan myös kansanedustaja Tuulikki Ukkolalla. Kannattaisi keskittyä vähän olennaisempaan.

LAUTAMIEHET

Demokraattisen sivistysvaltion yhtenä tärkeänä kriteerinä ja peruspilarina on  riippumaton oikeuslaitos. Suomessa kansalaisten luottamus oikeuslaitokseen on edelleenkin kohtuullisen korkea.

Parhaillaan valtakunnassa käydään oikeutta pääministerin yksityisyyden suojasta. Onko sitä ollenkaan? Alin oikeusaste päätti äänestyspäätöksellä, ettei sitä ole. Kielteisen päätöksen takana olivat kokoomuslainen ja sosiaalidemokraattinen lautamies.

Kuinka hyvin tällaisen asian käsittelyyn sopivat poliittisesti nimitetyt lautamiehet? Mielestäni lautamiesten rooli tällaisessa oikeudenkäynnissä oli oikeuslaitoksen riippumattomuuden kannalta hyvin kyseenalainen jopa suurta ihmetystä herättävä.

KAI KATSOA SAA…

Olin Santahaassa hiihtämässä pian sen jälkeen,  kun Hesari kirjoitti kohujutun eduskunnan väitetyistä häirintätapauksista. Asia on äärimmäisen vakava ja herkkä aihealue. On uskaliasta tällaisesta aiheesta kirjoittaa, mutta teen sen silti. Kerron pikku tositarinan hiihtoladun tuntumasta.

Santahaan lattealla ladulla hiihtäessäni näin ladun varrella sauvakävelevän kaksi tyylikästä ja urheilullista naista. Kun pääsin kohdalle, niin sanoin aivan spontaanisti ja totuudenmukaisesti: ”Hyvää päivää, onpas mukava näky, kävelette todella kauniisti.”

He nauroivat ja kiittivät kohteliaisuudesta. Jatkoin samassa sävellajissa kysyen: ”Oliko tämä häirintää ?” Minulle tuntemattomat naiset vastasivat edelleen iloisesti nauraen: ”Riippuu siitä, mihin sinä katsoit?” Vastasin heille, että aloitin silmistä.

Nämä huumoria ymmärtävät, viisaat ja urheilulliset naiset vakuuttivat, että käyty keskustelu ei ollut millään tavalla häirintää vaan  piristi heidän päiväänsä. He toivottivat minulle hyvää päivän jatkoa ja minä samoin heille. Suksi luisti mukavasti.

Miesten on varmasti syytä tarkistaa käyttäytymistään naissukupuolta kohtaan, mutta edellä kerrotun tapauksen rohkaisemana voi kait kysyä, kai katsoa saa? Mieluummin ensin silmiin, niistä näkee ihmisen todellisen kauneuden.

TÄNÄÄN ON NAISTENPÄIVÄ

Onni tulee eläen eikä ostaen.
–  suomalainen sananlasku

Onni! Voi, se on yksinkertaista!
Se on hyvä terveys ja huono muisti!
–    Ernst Hemingway

Onnella ei ole huomista päivää;
sillä ei ole eilistäkään;
se ei ajattele tulevia;
sillä on vain nykyisyys,
eikä sekään ole kokonainen päivä,
vaan silmänräpäys.
–    Ivan Turgenjev

Eikö onni voisi olla vain sitä,
ettei ole onneton?
–    Pearl S: Buck

Se on onnellinen, joka ei sure sitä
mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä
mitä hänellä on.
–    Demokritos

Onnea ja menestystä naisille! Olette nimikkopäivänne ansainneet.

LÄHIHISTORIAA

Professori, tutkija Juhani Suomi teki Suomen lähihistorialle palveluksen, kun hän viimeisimmässä kirjassaan KOHTI SINIPUNAA avaa ja kuvaa presidentti Mauno Koiviston toimia syksyllä 1986. Jatkokautensa varmistamiseksi Koiviston piti saada Suomen keskusta ja erityisesti ulkoministeri Paavo Väyrynen pois pelistä, sillä hän oli etukäteen Koiviston varteenotettavin vastustaja.

Hallitusneuvotteluissa presidentti Koivisto sivuutti kylmästi vaalien voittajat Väyrysen ja kokoomuksen  silloisen puheenjohtajan Ilkka Suomisen. Hän sondeerasi ja fundeerasi sekä keksi naftaliineista ottopoika Harri Holkerin, jonka onnistui muodostaa presidentin voimakkaan ja itsekkään tuen avulla hallitus. 

Näin Koivisto heitti vaalit voittaneet puoluejohtajat tylysti syrjään ja parlamentarismi poljettiin permantoon. Vaalitulos oli mitätöity. Se oli raakaa vallankäyttöä. Puhuttiin aiheellisesti demokratian mustasta hetkestä. Näin oli tie auki Koiviston toiselle kaudelle.

Tämä Koiviston pihdeillä synnyttämä Holkerin sinipunahallitus nimitettiin toimeensa 30. huhtikuuta 1987 ja se jää historiaan surullisena vahvan markan hallituksena. Pitkälti Holkerin hallituksen noudattaman käsittämättömän talouspolitiikan takia Suomi ajautui sittemmin syvään talouslamaan ja toivottomalta näyttäneeseen työttömyyteen.

Sen ajan murheellisia seurauksia suomalaiset yrittäjät ja tavalliset ihmiset lainojen takaajina ovat kantaneet näihin päiviin asti. Jos Suomisen ja Väyrysen vakaan markan talouspolitiikalla olisi menty eteenpäin, niin monta murhenäytelmää vähemmällä olisivat suomalaiset selvinneet.

Presidentti Koiviston ja pääministeri Holkerin seikkailun pesänselvittämisessä joutuivat tuleva pääministeri Esko Aho ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen tosi paikan eteen. Suomi oli konkurssin partaalla. Aho ja Viinanen ohjasivat päättäväisesti Suomea tyvenemmille vesille monien pahojen karikkojen lomitse. He ansaitsevat kaiken tunnustuksen ja arvonannon. Se oli vaativa projekti.