Kuukausi: toukokuu 2016

Valitettavasti tulee sellainen käsitys, että maatamme hallitsevat virkamiehet lonkeroisine lakeineen ja poliitikot seuraavat voimattomina “uulan kanteelta.”

Pari esimerkkiä omalta rakkaalta Keski-Pohjanmaalta. Eräs menestyvä yrittäjä haki ympäristölupaa laajennusinvestoinneilleen. Hän kertoi, että selvityslupapapereita piti olla yli kolmen kilon painosta. Sanomattakin on selvää, että tällaiseen savottaan yrittäjän pitää palkata ulkopuolinen osaaja.

Toinen esimerkki pyhästä byrokratiasta. Tulipalossa surullisesti lihajalostamonsa menettänyt yli 20 henkilöä työllistänyt menestyvä yrittäjä lopettaa. Merkittäväksi syyksi lopettamiselleen yrittäjä kertoi, ettei hän jaksa aloittaa uutta monivuotista lupaprosessia.

Kyllä hälytyskellojen pitäisi soida. Hallituksen on tosissaan oiottava ja yksinkertaistettava ihmisten ja ennen kaikkea yrittäjien pykäläviidakkoa. On syytä todeta, että Sipilän hallitus on vasta vuoden istuttuaan saanut myönteistä kehitystä aikaan tässä suhteessa.

Liian monet asiat on ulkoistettu, jopa ulkopolitiikkamme. Maan johto vakuuttaa turvallisuuspolitiikkamme olevan omissa käsissämme. Mutta ei se sellaiselta näytä. Pikemminkin saa käsityksen että jenkit ja amerikkalaismieliset kenraalimme vievät meitä kuin pässiä narussa. Kansalle ei uskalleta avata paljonko Hornetit todellisuudessa maksoivat ja miten jenkkien sovittujen vastaostojen kävi. Suomalaisten pitäisi havahtua. Amerikkalaisten asejärjestelmät vievät meiltä tuhkatkin pesästä ja kaiken lisäksi turvallisuutemme vain huononee.

Myöskin on toivomisen varaa suhteessamme Brysseliin. Suurena nettomaksajana niiaamme ja kumarramme liki kaiken hyväksyen. Kukaan suomalainen poliitikko ei uskalla ehdottaa maamme taloudellisen tilanteen perusteella esimerkiksi jäsenmaksualennuksia. Toivottavasti kehitteillä olevia sauna-ja sähkömittaridirektiivejä tohdimme jarrutella. Silläkin uhalla, että meitä katsotaan kieroon.

Eikä kukaan suomalainen johtava poliitikko rohkene julkituoda, että Venäjä pakotteista olisi syytä luopua. No, onneksi Saksa tätä harkitsee, jospa sitten heidän perässään uskaltaisimme. Pakotteet ovat osasyy maataloutemme kriisitilanteelle. Kyllä pitäisi kiireesti ryhtyä avaamaan kauppasuhteita isoon naapuriin. Pietarin markkinat ovat käden ulottuvilla.

Toki meille kaikille on selvää, että kuulumme paljon puhuttuun läntiseen arvoyhteisöön. Hyvä niin. Mutta ei siihenkään suuntaan rähmällään pitäisi olla. Suunnistajan on luotettava omaan kompassiinsa ja karttaansa. Perässä juoksijat yleensä eksyvät ja ajautuvat pois kartalta.

Keskustajohdon pitää palata aktiivisen rauhan edistämisen tielle. Rauhanturva-asiat on syytä nostaa keskiöön. Suomalaisten intresseissä on säilyttää itärajamme rauhan rajana. Olemme saaneet elää yli 70 vuotta sulassa sovussa naapureittemme kanssa. Ei tätä toimivaa rinnakkaiseloa kannata omin toimin horjuttaa. Rauhan tila on kaikista tärkein asia . Sen eteen on jatkuvasti ponnisteltava.

Seinäjoella tavataan.

Hornet-hävittäjien pätkähankintojen todelliset salatut elinkaarikustannukset ovat 35 vuoden aikana yhteensä noin 15 miljardia euroa, paljastaa toimittaja Pentti Sainio juuri julkaistussa kirjassaan Armeijan hukatut miljardit – Suomen sotajohdon salaisuudet.

Summa on kymmenkertainen verrattuna vuonna 1991 tehtyyn arvioon. Rahamäärän suuruutta kuvastaa Sainion mukaan se, että sillä pystyttäisiin rakentamaan jokaiseen Suomen kuntaan yksi Hartwall Arenan kokoinen urheilu- ja viihdekeskus.

Ilmavoimien ja Hornetien varustaminen on karannut Sainion mukaan eduskunnan käsistä, sillä hankinnat on tehty pätkissä.

– Junaan on aina ikään kuin lisätty vaunu toisensa perään ja sanottu, että tämä on välttämätöntä, että koko juna liikkuu. Sen takia kukaan ei ole pystynyt seuraamaan tai näkemään, miten kallis ja millainen tämä muutos itse asiassa on ollut, Sainio tarkentaa Iltalehdelle.

Sainio on haastatellut kirjaansa yli sataa henkilöä.

Kunnioitetut veteraanit, miehet ja naiset, herra kenraali ja puoliso, hyvä juhlayleisö

Minulla on arvokas tehtävä tuoda Kokkolan kaupungin tervehdys tähän juhlaan. Kälviällä toimivat sotilaspojat ovat tehneet merkittävää kotiseututyötä, jonka saimme ja saamme tänään kokea muistokiven paljastamisen ja tämän juhlan myötä.

Muistokivet ja muistopatsaat ovat meille tienviittoja. Kun tiedämme mistä tulemme, niin löydämme paremmin tien eteenpäin.

Meille suurille ikäluokille , olen syntynyt vuonna 1945, tulevat sota-ajan asiat liki. Edesmennyt isäni oli sotainvalidi. Hän haavoittui Kannaksella Lemetin motissa 17.2.1940. Myös äidilleni maanpuolustusasiat olivat tärkeitä. Hän osallistui Kälviällä lottien toimintaan.

Minulle sotilaspoikien maanpuolustustyö tulee lähelle enoni Arvo Junkkilan kautta. Arvo toimi Kälviällä sotilaspoikien ohjaajana.

Kälviäläiset sotilaspojat Aarto Herronen ja Unto Kallinen muistelivat, että sotilaspoikien toimintaan Kälviällä kuului ampumaharjoituksia, maastoharjoituksia ja urheilua, lähinnä hiihtoa. Sotilaspojat seisoivat kunniavartioissa sankarihaudoilla. Vanhemmat ikäluokat osallistuivat kunnialaukauksien ampumiseen sankarivainajien hautajaisten yhteydessä.

Aarto Herronen ja Unto Kallinen kertoivat myös, että Kälviän urheilukentän ja Ridankylän tien välisellä alueella järjestettiin isoja polttopuutalkoita eli mottitalkoita. Niissä sotilaspojat olivat innolla mukana. Sotilaspojat osallistuivat erilaisiin maa-ja metsätalous töihin.

Talvisodan sytyttyä poikatoiminnalle nähtiin laajempi tarve, kuin mitä suojeluskuntien kautta saatiin. 17. syyskuuta 1941 suojeluskuntien poikatyö sai kenraaliluutnantti Lauri Malmbergin aloitteesta uuden nimen: Sotilaspojat.

Pikkulotat olivat niin talvi- kuin jatkosodankin aikana moninaisissa tehtävissä. He toimivat sotasairaaloissa, muonitustehtävissä ja he valmistivat ja korjasivat huomattavan määrän sotilaitten varusteista. Lisäksi he olivat ansiokkaasti ilmavalvontatehtävissä. Pikkulotat olivat useiden kertomusten mukaan innokkaita sekä käsittämättömän kestäviä pikkuapulaisia. Erityisesti vanhempi ikäryhmä, 14-16-vuotiaat, vapauttivat eri toimialoilla varsinaisia lottia raskaampiin ja vaarallisempiin tehtäviin.

Sotilaspojat ja pikkulotat ovat ansainneet muistomerkkinsä Kälviälle. Heidän isänmaallinen työnsä säilyy meille jälkipolville maanpuolustusmuseon pihapiirissä. Tämä muistokivi on myös tunnustus kälviäläiselle maapuolustustyölle.

Kokkolan kaupungin puolesta kiitän Kälviän sotilaspoikayhdistystä, kotiseutuyhdistystä, seurakuntaa ja kaikkia mukana olleita arvokkaasta kulttuuriteosta.

Päätän puheenvuoroni kälviäläisen runoilija Raija Ridan Koririntama – runon viimeiseen säkeeseen:

Rauhan koittaessa paljon menetimme,

vaan vapaana jäi meille tämä maa,

ja entiselleen sodan tuhon alta,

se yhteisesti voitiin rakentaa.

Sai nähdä viimein kansa kestäväinen,

nous uuteen päivään, Suomi, itsenäinen.