KONTRON PUNKTI

”Kansalaisia pidetään vähä-älyisinä olioina, jotka eivät itse tiedä, miten tavalliset asiat pitää hoitaa. Suomi on turhien lakien luvattu maa.

Tämä kyllä tiedetään ainakin maaseudulla jo entuudestaan. Tuskin mitään tässä maassa on ryhdytty valvomaan ja vahtimaan niin paljon kuin maaseudun elämää. Maataloudestakin on tullut elinkeino, jossa puolet ajasta menee byrokratian pyörittämiseen.

Liikuntahallia ei voida rakentaa , koska silloin siihen pitäisi rakentaa myös pommisuoja. Myytävissä omakotitaloissa pitää olla energiatodistus. Se ei tosin kerro, paljonko talossa on todellisuudessa käytetty energiaa.

Äidinmaidon korvikepurkeissa ei saa olla vauvojen kuvia. Se saattaisi houkutella äitejä ruokkimaan vauvojaan äidinmaidon korvikkeella. Alle 18-vuotiaat eivät saa käyttää tähtisädetikkuja. Hääkyltti on tilapäinen opaste, johon tarvitaan elykeskuksen lupa.

Älyttömiä esimerkkejä on paljon. Monet määräyksistä ovat pelkästään hölmöjä, mutta joukossa on suorastaan vahingollista lainsäädäntöä.

Kaiken säätelystä on tullut maan tapa. Kansalaisia pidetään vähä-älyisinä olioina, jotka eivät itse tiedä miten tavalliset asiat pitää hoitaa.

Miksi suurimmat älyttömyydet kohdistuvat juuri maaseutuun olisi tutkimisen arvoinen asia. Se kertoo ehkä siitä, että pykälien sorvaajat ovat etääntyneet kauaksi tavallisten ihmisten elämästä.

Mutta kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan. Juuri nyt ympäristöministeriössä valmistellaan laajoja uusia käyttökieltoja Natura-alueille. Näissä metsissä kuulemma metsästäjät ja muut luonnossa liikkujat häiritsevät toisiaan. Kielletään siis metsästys.

Ahdastahan metsässä tietysti onkin. Suomessa kun ei ole maata kuin vaivaiset viisi hehtaaria nokkaa kohti. Eivät sinne metsään kaikki mahdu. ”

Näin Lauri Kontro ja taas asiaa.

LEIPÄPAPIT SIVUUN

En tiedä tarkkaan millainen toimenkuva uudella Suomen Urheiluliiton valmennusjohtaja Jorma Kemppaisella on? Mutta luulisin, että kyllä valmennusasioiden pitäisi kuulua myös hänen pöydälleen.

Äsken huippukeihäänheittäjä Ari Mannion Tapio isä sanoi, ettei Kemppainen ole ollut heihin missään yhteyksissä. On se outoa.

Meillä ei ole kansainvälisiä huippuja yleisurheilun alueella monta. Jos valmennuksen johtajalla ei ole mielenkiintoa kuulla miten nämä meidän harvat huiput talvehtivat, niin onhan se kummallista.

Lausuntoja Kemppainen antaa kyllä hanakasti urheilijoiden nousu-ja laskukunnoista. Korvakuulolta.

Tarvitseeko Suomen urheilu tällaisia leipäpappeja? Minusta ei. Johdossa tarvitaan tulisieluisia urheilumiehiä ja naisia. Käsittämätöntä oli, ettei esimerkiksi Arto Bryggare kelvannut näille urheilun harmaille virkamiehille.

Valmennuksen johtaja Kemppainen olisi syytä jättää tulevalta Moskovan kisareissulta kotiin jääväksi varamieheksi.

ISÄNNISTÄ TULEE ISÄNTIEN VARJOJA

Kuuntelin yksi aamu kokoomuslaista kuntaministeri Henna Virkkusta. Hän on puhekone. Jokaiseen esitettyyn kysymykseen tulee vastaus kuin levyltä.

Ei voi välttyä ajatukselta, että ministeri on liian kokematon vetämään näin suurta ja vaativaa kunta-alan remonttia. Vastoin kunta-alan asiantuntijoiden mielipiteitä Virkkunen ajaa hallitusohjelmaansa kuin käärmettä pulloon. Keskustan vaatimuksille parlamentaarisesta valmistelusta hän viittaa ylimielisesti kintaalla.

Kataisen hallitus on ajamassa Suomea vahvojen isäntäkuntien hallinnoimaksi yhteiskunnaksi. On absurdi ajatus, että nämä tulevat uudet kunnat voisivat lunastaa esimerkiksi sairaanhoitopiirien omistamat kiinteistömassat.

Kataisen hallitus on tekemässä suurkunnista yhä velkaantuneempia ja rahattomia toimijoita. Näihin pakkoliitetyistä kunnista tulee torppareita.

Tässä Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen ajamassa uudistuksessa ei pärjää kukaan. Korkeintaan rahalaitokset voivat kohotella kulmakarvojaan.

Isännistä tulee isäntien varjoja ja renkien asema kärjistyy.

 

 

SITÄ SAA MITÄ TILAA

Ehkä Sdp:n pitäisi alkaa vähitellen pelata omaa peliään, ja keskittyä muuhun kuin nahisteluun hallituksessa kokoomuksen kanssa, kirjoittaa Ilta-Sanomien politiikantoimittaja Mika Lehto.
– Sdp:n katsotaan aika isolta osin joutuneen kokoomuksen apupuolueeksi ja pienen ihmisen asia on unohtunut, Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Jari Pajunen arvioi Ylellä.

Ehkä näin on, kun Sdp:n kannatus mataa 15,6 prosentissa. Ehkä Sdp:n pitäisi sen sijaan alkaa vähitellen pelata omaa peliään, ja keskittyä muuhun kuin nahisteluun hallituksessa kokoomuksen kanssa. Sdp pystyi hukkaamaan oman momentuminsa.

Muistelkaapas reilun vuoden taakse. Sdp:llä oli hyvähenkinen puoluekokous, iloinen meininki välittyi, ja mitä kyselyt näyttivät vuosi sitten?

Touko-elokuussa Sdp ajoi kiinni kokoomuksen ja demareiden kannatus oli yli 20 prosenttia. Sdp teki silloin kansan mielestä oikeita asioita, mutta viime syksynä Sdp taas ryhtyi hallituksen sisäisiin paineihin pistevoittoja hakemaan.

Liki viiden prosenttiyksikön lasku kannatuksessa vuodessa on katastrofaalinen saavutus Sdp:lle, vaikka ainoa merkittävä mittaus on eduskuntavaalit huhtikuussa 2015. Sdp:ltä ja suurelta muultakin joukolta on unohtunut, että Suomessa on monipuoluehallitukset ja yksikään puolue ei saa kaikkea haluamaansa, ei läheskään.

Luulen, että kansa arvostaisi fiksuja päätöksiä. Sdp on mukana hallituksessa, joka ei saa aikaiseksi päätöksiä. Sdp saa sitä mitä tilaa.

Näin kirjoittavat tämän päivän iltapäivälehdet.

Samaa vetkutusta demareilla on Kokkolan päätöksenteossa. Kaupungin taloustilanne on historiallisen uhkaava mutta mitä tekevät demarit. He vetkuttavat ja politikoivat vakavilla asioilla.

Aiheellisesti voi kysyä, että missä heidän vastuunkantonsa on? Tällä hetkellä näyttää siltä, että se on hevon kuusessa.