Juha on poissa, paljon on poissa.
Vaikka tiesimme, että Juhan terveydentilanne oli heikentynyt, niin silti hänen äkillinen poismenonsa tuli meille yllätyksenä.
Juhan peruspilareita elämän tiellä olivat työ, perhe ja terve isänmaallisuus.
Juhan harrastuksista läheisimmät olivat metsästys, se tarkoitti viime vuosina hirviporukassa oloa. Myös lukeminen oli Juhalle mieluista. Erityisesti Suomen historia häntä kiinnosti. Eivätkä nämä nykyajan sähköiset viestimet olleet Juhalle outoja vaan tottelivat kyllä käyttäjäänsä.
Juha arvosti myös sukuaan. Juha oli mukana suvun iloissa ja suruissa aina kuin vaan suinkin pääsi. Tässä lyhyt katsaus Junkkilan sukuun.
Matti Junkkila, Juhan isoisä, lähti Amerikkaan vuonna 1898. Hän palasi takaisin Kälviälle 1905 ja avioitui Miilia Rytikankaan kanssa. Nuoripari asui aluksi Rytikarissa, kunnes muuttivat vaimon kotiin Rytikankaalle Kälviän kirkonkylän tuntumaan vuonna 1912. Rytikangas oli vanha sotilastorppa. Matilla ja Miilialla oli neljä lasta, kaksi poikaa, Pauli ja Arvo, ja kaksi tyttöä, Elma ja Elvi.
Arvo Junkkilalla ja Eila os. Rahkosella oli kaksi lasta. Marja-Leena kuoli pienenä ja Antero 1960-luvun alussa liikenneonnettomuudessa. Arvo kuoli pian sodan jälkeen vuonna 1947.
Elma ja Uuno Kipolla oli kahdeksan lasta. Heistä Jukka on nukkunut pois. Elma ja Uuno perheineen asuivat Ruotsalon kylällä viljellen maata ja karjaansa.
Elvi ja Vilho Hankaniemellä oli viisi lasta. Tuomo-veli menehtyi sydänkohtaukseen viime vuoden maaliskuussa. Isä Vilho tuli vävyksi Ridankylästä Rytikankaalle.
Vuonna 1952 eli Helsingin olympialaisten aikaan muutimme kylän toiselle puolen Sipilään vanhan pappilan takamaille. Isä sai ostaa Pappilan maista lohkaistun määrä-alan ja sinne myös rakennettiin.
Paulilla ja Taimilla oli Juha, jota nyt olemme olleet saattamassa kotiseurakunnan kirkkomaahan. Olimme siis Juhan serkkuja. Juhan Pauli isä oli taitava puuseppä ja Taimi äiti oli kunnan ensimmäinen kätilö.
Kävin torstaina eli päivää ennen Juhan poisnukkumista häntä tapaamassa. Hän kertoi olevansa väsynyt mutta keskustelimme ihan normaalisti.
Säännölliset Lean tapaamiset Villa Mariassa Lohtajalla olivat Juhalle päivän tärkeitä hetkiä. Perhe oli Juhalle kaikki kaikessa. Hän piti huolta Arista ja perheestään viimeiseen asti.
Päätän Lasse Heikkilän laulun sanoihin:
Viimeiset veneet kun palaavat rantaan, illaksi kääntynyt päivä on. Piirretään vielä, hei, sydämet santaan. Valvotaan vierellä nuotion. Jääkää siis hyvästi ystävät rakkaat! Taivaassa kerran kai kohdataan. Siellä ei kanteleet soimasta lakkaa, hyvästi sanaa ei tunnetakaan.
