JOS VAIN PÄÄSEN YÖKSI POIS

Itä-Suomessa on monin paikoin nostettu niskakarvat pystyyn mopojen häirinnän vuoksi. Kiteellä on uhattu ottaa valta omiin käsiin, ellei virkavalta saa ilta-ja yöhäiriköintiä kuriin.

Samanlaista häirintää se on meillä Kälviälläkin tässä keskustaajaman kupeessa. Erityisesti kesäaikaan, kun ihmiset nukkuvat ikkunat auki, niin jumputtavat autot, viritetyt mopot ja räyskyttävät piskit siirtävät unen saantia tehokkaasti.

Juice ja Mikko laulavat: Mä lähden maalle, mutta Juice lisää, että jos vain pääsen yöksi pois. Se on oikeutettu lisäys. Kaupungien omakotialueilla on nykyään hiljaisempaa kuin maalaiskylissä. 

Ottaa päästä kauniina kesäiltanä, kun ei linnun laulua kuule. Näillä selkosillakin pitäisi nostaa asiasta vähän hälinää itä-suomalaisten malliin.

YSTÄVYYDEN SILLALLA

YSTÄVYYDEN SILLALLA-kirjan esittely 10.7.2011 Ruotsalon koululla, Kälviä-päivien päätösjuhlassa. 

Arvoisa juhlaväki

Kulttuuri on puoli ruokaa. Musiikki vielä enemmän. Vuoden 1990 Viron laulujuhlien silloisen esimiehen Indrek Toomen mukaan: ” Ennen loppuvat lehdet puista, marjat maasta ja vesi joesta, ennen kuin loppuvat meidän laulumme.” Näin oli laulava vallankumous lähtenyt liikkeelle.

Toinen todistus laulun voimasta. Tallinnan laulujuhlat vuonna 1994 veti paikalle 33.500 laulajaa, tanssijaa ja soittajaa. Presidentti Lennart Meri sanoi tervehdyksessään vapaasti käännettynä: ”Meillä on täällä kuulijoiden joukossa noin 2500 venäläistä sotilasta, olkoon tämän juhlan laulut samalla heidän lähtölaulunsa.” Me kälviäläiset olimme järvajaanilaisten kutsuvieraina tätä historiallista hetkeä todistamassa.

Tämä kulttuurin väkevä voima kävi selväksi niille, jotka kävivät 1990-luvun tietämillä Virossa ja Järva-Jaanissa. Monipuolisen kulttuurin avulla virolaiset selvisivät vaikeista vuosikymmenistä ja säilyttivät identtiteettinsä.

Hyvät Kuulijat!

Nyt vietetään Kälviän nyttemmin Kokkolan ja Järva-Jaanin ystävyyskuntatoiminnan 20 vuotista juhlavuotta. Sen johdosta on tehty tämä Ystävyyden Sillalla-kirja, jota teille nyt esittelen. Kun Kokkolan kaupungin taholta minua pyydettiin tähän hankkeeseen, niin ajattelin yksinkertaisesti, että ystävyydestä on mukava kirjoittaa ja ystävyyden äärelle on virkistävää viivähtää. Viikon päästä Järva-Jaanissa on ystävyyskuntatoiminnan varsinainen 20-vuotisjuhla, jossa myös saan tätä juhlakirjaa esitellä ja seisoa Ystävyyden Sillalla.

Mistä kaikki alkoi?  Lainaan silloisen Kälviän-Ullavan yläasteen rehtorin Vesa-Matti Niskasen pitämää puhetta ystävyyskuntatoiminnan 10-vuotisjuhlassa Kälviällä.

” Keväällä 1989 Veteli-Halsuan yläaste oli solminut ystävyyskoulusuhteet Vörun kunnan koulun kanssa. Kysyin silloiselta Kälviän koulutoimenjohtajalta Ari Harjulta eikö mekin lähdetä mukaan? Ari ja muu opettajakunta innostui asiasta.

Saimme kouluhallituksesta seitsemän koulun nimilistan. Lisäksi tiedoksi tulivat rehtorien nimet sekä puhelinnumerot. Koulutoimenjohtaja Harju antoi valtuudet valita sopiva ystävyyskoulu. Päätin valita Järva-Jaanin koulun, koska rehtorin nimi oli Eduard Elbrecht, saksalaisperäinen nimi. Oletin, että jos meillä ei ole yhteistä kieltä, niin yritän puhua hänelle saksaa. Mutta Elbrecht vastasikin suomeksi ja heti alkoi yhteinen juttu luistaa.” Näin Vesa-Matti Niskanen.

Ystävyys laajeni sitten ystävyyskoulutoiminnasta ystävyyskuntatoiminnaksi, niin että ensimmäinen ystävyyskuntasopimus solmittiin Kälviällä 5.8.1991. Tämä puitesopimus laadittiin niin asiantuntevasti, että se on edelleenkin sellaisenaan voimassa.

Kuukausi ystävyyssopimuksen jälkeen kirjoitti kunnanjohtaja Rein Köster kollegalleen Unto Kalliselle muun muassa: ” Meidän sopimuksen allekirjoituksesta on kulunut jo kuukausi, joka on ollut Viron kansalle kireää aikaa. Välillä tuntui siltä, että tapaaminen Kälviässä jää viimeiseksi. Mutta onneksi kaikki alkaa kääntyä parempaan suuntaan.”

Näistä ajoista kertoo myös Järva-Jaanin kolhoosin silloinen esimies Arvi Kallakmaa:  ” Minun näkemykseni on, että 20 vuoden ystävyys Kälviän kunnan kanssa on antanut Järva-Jaanin kunnalle paljon hyödyllisiä kokemuksia. Kälviän kunta on ollut meille isona tukena miehitysajan haavojen parantamisessa.”

Kälviän kunnanjohtaja Unto Kallinen muistelee ensimmäistä Järva-Jaanin matkaansa:” Kunnallisen itsehallinnon kehittäminen ja suomalainen verotuskäytäntö kiinnostivat erityisesti isäntiämme. Myös kunnan suhteet aluehallintoon samoin kuin tarkasti määritelty kunnan itsenäinen toimivalta olivat kiinnostuksen aiheita.

He toivoivat maansa itsenäistymistä ja elämän olojensa paranemista. He olivat valmiita vastaanottamaan kaiken sen henkisen ja aineellisen tuen, jonka me voimme heille antaa. Lisäksi näissä lämminhenkisissä keskusteluissa oli todettu, että henkinen tuki on aineellistakin tärkeämpi.”

Nämä kaksikymmentä ystävyysvuotta ovat olleet sekä täällä meillä että Järva-Jaanissa historiallisen muutoksen aikaa. Virossa ja Järva-Jaanissa on kuljettu pitkä matka kolhoosivetoisesta järjestelmästa kunnalliseen itsehallintoon. Viro on nyt  EU:n jäsenvaltio, euromaa ja sotilasliitto Naton jäsen. Kaikkea tätä mullistavaa kehitystä me kälviäläiset olemme saaneet seurata ikään kuin näköalapaikalta.

Paljon on myös meillä Suomessa tapahtunut. Markka on historiaa ja kuulumme myös Euroopan Unioniin. Kuntarintamalla virta on vienyt meidät kälviäläiset kuntaliitokseen Kokkolan kaupungin kanssa.

Ystävyystoiminta laajeni edelleen. Kälviän ja Järva-Jaanin seurakunnat solmivat niin ikään ystävyyssuhteet. Monet järjestöt ja yksityiset kuntalaiset saivat ystäviä lahden takaa. Ystävyyden sillalla riitti kulkijoita. Viralliset vierailut olivat säännöllisiä ja vuosittaisia. Kaikkia arvokkaassa sillanrakennustyössä mukana olleita eivät aikakirjat ja dokumentit varmaan tavoittaneet.

Samoihin aikoihin 1990-luvun taitteessa ystävyyskuntasuhteita suomalaisten ja virolaisten kuntien kesken solmittiin runsaasti. Useimmat näistä ovat olojen vakiinnuttua hiipuneet. Tämä Kälviän ja Järva-Jaanin ystävyyskuntasuhde on edelleen toimiva ja viriili.

Kokkolan kaupunginjohtaja Antti Isotalus tämän kirjan tervehdyssanoissaan sanoo: ” Suuret isänmaalliset asiat ovat ainutlaatuisesti läsnä ja sukulaiskansakunnan kohtalon hetket etenevät rinnalla kaivatun itsenäisyyden palautumiseen. Sama uusien mahdollisuuksien toivo ja ilo on siivittänyt kuntien edustajien ja kuntalaisten välistä kanssakäymistä. Ystävyyden sillalle on tullut yhä turvallisemmat peruspilarit ja kutsuvasti avarat kaiteet. Sitä myöten on ollut hyvä käydä yhdessä tulevaisuutta kohti”

Kaksi sillanrakentajaa on tässä yhteydessä erityisesti syytä nostaa esiin.  Kulttuurisihteeri Kirsi Hänninen täällä meidän Kälviällä ja kulttuurijohtaja Tuve Kärner Järvä-Jaanissa. Heidän sydämensä ovat sykkineet ystävyyskuntatyölle. Molempien panos on ollut ratkaisevan tärkeätä, He eivät ole päästäneet kuntiemme välistä polkua ruohottumaan.

Tästä kirjasta löytyy myös hymyssä suin kerrottuja tarinoita ystävyysmatkan varrelta sekä raotetaan Tuve Kärnerin salaisia kansioita, 

Kiitän Kokkolan kaupunkia, Järva-Jaanin kuntaa, Kälviän ja Järva-Jaanin seurakuntia, juhlakirjan toimituskuntaa, johon ovat kuuluneet lisäkseni Kaija Jestoi, Kirsi Hänninen, Timo Mämmi, Arto Saar, Silva ja Tuve Kärner, Ulle Vaas, Margus Vaas sekä  tulkkimme Malle Kolnes. Ilman heidän tukeaan tämän juhlakirjan aikaansaaminen ei olisi ollut mahdollista. Juhlakirjan kannesta saamme kiittää graafikko Esa Riippaa.

Palaan vielä Kokkolan kaupunginjohtajan tervehdykseen: ”Siinä on rauhoittava viesti. Ystävyyskuntasuhteet Viron Järva-Jaaniin jatkuvat. Pitkään ja kestävästi rakennettua ystävyyden siltaa kävellään jatkossakin. Kokkolalla ei ole Virossa muita ystävyyskuntia, joten Järva-Jaani on uusi ja tervetullut ystävyyden kohde.”

MURHEELLINEN LOPPU

Kävi kuten monet pelkäsivät. Mestarihiihtäjä Mika Myllylä ei selvinnyt Lahden tapahtumista koskaan. Pitkälle venynyt julkinen myllytys oikeudenkäynteineen vei karpaasin voimat.

Edes täydellinen tunnustaminen ei tuonut rauhaa hänen sielulleen. Se vain pahensi tilannetta. Hän joutui todistamaan entisiä hiihtokavereita ja valmentajia vastaan.

Selasin netistä norjalaisia, ruotsalaisia ja virolaisia lehtiä. Kaikissa näissä Mikan kuolema oli etusivun juttu. Poikkeuksetta niissä ihailtiin hänen luonnettaan urheilijana ja myönnettiin hänen upeat saavutuksensa. Myös todettiin se, että Lahti tappoi hänet. Lahden kisat olivat Mikan kohtalo. 

Hienon, herkän ja kielitaitoisen huippuhiihtäjän latu on nyt umpeutunut. Hän on saapunut maaliin. Varmaa on, että hänen saavutuksensa ja koskettava testamenttinsa Suomen kansalle nostaa hänet legendojen joukkoon.

Mikan viimeisten vuosien traaginen kujanjuoksu kosketti suomalaisia syvältä.