Kuukausi: maaliskuu 2012

MIKSI EI?

”Mikä estää perustamasta sikalaa Helsingin keskustaan? Tarvittava vilja ja rehu saadaan rahdattua laivalla tai rekoilla helposti vaikkapa Kauppatorille, liete voidaan ohjata lämpölaitokseen. Sieltä se lämmittäisi kaukolämpöverkkoa. Minkä takia meidän maalaisten pitää kärsiä ruuan takia, miksi elän  jatkuvassa paskanhajussa kaupunkilaisten takia?

Kyllä minä sen ymmärrän, että vilja ja kasvikset pitää kasvattaa maaseudulla, mutta miksi lihaa, kananmunia ja maitoa ei tuoteta siellä missä kysyntä on?

Nyt pitää yhdistää kaksi asiaa. Guggenheim-museoita maailmalla on jo muutama, mutta Guggenheim-sikala Katajanokan rannassa olisi ainutlaatuinen ja varmasti ensimmäinen laatuaan. Siitä tulisi suuri matkailunähtävyys ja puheenaihe maailmalla.”

Näin kirjoitti Simo Ralli Maaseudun Tulevaisuuden Kantrissa jokunen aika sitten. Jotain tällaista ennakkoluulottomuutta kyllä tänä päivänä tarvitaan. Taitaa vain olla niin, ettei tämän sorttista paskan hajua saada stadiin vietyä.

Pääkaupunkiseudulla tuoksuvat muun sorttiset hajut.

KAUPPA SUOMESSA MENOSSA VIKASUUNTAAN

Päivittäistavarakauppa Suomessa on Euroopan keskittyneintä. Kaksi suurinta ketjua hallitsee noin 80 prosenttia markkinoista. Keskittyminen rajoittaa kilpailua ja tilanne on johtanut kyseenalaisiin käytäntöihin.

Tuottajat joutuvat esimerkiksi usein maksamaan kauppaketjuille markkinointirahaa, jonka ainut vastine on tuotteen pääsy kaupan valikoimaan. Tuottaja saatetaan myös velvoittaa lunastamaan myymättömäksi jääneet tuotteet. Yhtenä esimerkkinä kaupan lisääntyvästä osuudesta on maitopurkin asiakashinta. Se on noussut vuosien 2004 ja 2010 välillä 25 prosentista 39 prosenttiin.

Nyt rohkeat suomalaiset europarlamentaarikot Tarja Cronberg ja Satu Hassi ovat jättäneet komissiolle kirjallisen kysymyksen Suomen vähittäiskaupan keskittymisestä ja kauppaketjujen mahdollisesti määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.

Cronberg ja Hassi ovat oikealla asialla. Johonkin on vedettävä rajat. Onko oikeaa kehitystä tehdä yhä vaan suurempia superkauppakeskuksia? Ihmettelen poliittisten päättäjien lepsua kaavoittamista ja löysiä lupaehtoja näille jättihankkeille.

On asiakkaan onni, että vielä on mahdollisuus mennä inhimillisen kokoiseen kauppaan. Ymmärrän toki, ettei paluuta idylliseen kyläkauppaverkostoon ole. Mutta suuruudellakin on rajansa. Toivon, että kaupan piirissä tällaista mielipidettä edes hiukan kuunneltaisiin.

KYLMÄÄ KYYTIÄ

Koko Suomen puolustaminen on uhattuna hallituksen salassa päättämien leikkausten ja varuskuntien tappamisen jälkeen. Kunnat ja maakunnat sanellaan matalaksi. Pienet äitiyspäivärahat jätettiin taas työttömyysturvan alle. Perusturvaetuuksien indeksikorotuksiin tulee tietysti jäädytys, jos ei leikkaus. Yksityistiet ovat kuopilla. Ja kyllä sinne maatalouteenkin vielä jokin rokotuspiikki yltää.

Tosi on. Keskustan vuoden takainen kurja vaalitulos kantaa hurjaa hedelmää. Perussuomalaisille annetut äänet ovat menneet Kankkulan kaivoon. Puheenjohtaja Soini ei ottanut sitä vastuuta kuten hänen olisi vaalivoittajana pitänyt tehdä.

VALHEELLA ON LYHYET JÄLJET

Taannoisessa välikysymyskeskustelussa hallitus kiisti näpelöineensä varuskuntaratkaisua poliittisin perustein. Karsintalistan piti olla puhtaasti sotilaallinen tarkoituksenmukaisuusratkaisu.

Wallin oli kuitenkin ennen hallituksen käsittelyä antanut puolustusvoimille ohjeen luopua Uudenmaan prikaatin siirtämisestä Upinniemeen. Asia selvisi puolustusvoimain komentajan Ari Puheloisen oikeuskanslerille antamasta lausunnosta.

Jos puolustusministeri Wallin saa jatkaa, niin ei tässä maassa kohdella ministereitä tasapuolisesti.

TIETÄMÄTTÖMÄT MINISTERIT

Ministerit ovat heitelleet kiitettävästi säästöideoita hallitukselle. Mutta joukossa on myös sellaisia, jotka panevat epäilemään, ovatko niiden esittäjät ollenkaan perillä valtiontalouden perusteista.

Liikenneministeri Merja Kyllönen haluaisi poistaa kilometrikorvaukset tai ainakin alentaa niitä. Valtiolle siitä ei tulisi euronkaan säästöä, ellei Kyllönen tarkoita nimenomaan valtion palkollisten korvauksia.

Kilometrikorvaukset maksaa näet aina työnantaja.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson puolestaan kiisti Tampereella käydessään, että esitys lasten kotihoidontuen lyhentämisestä olisi muu kuin huhu. Huono huhu se onkin, sillä vaikka kotihoidontuki poistettaisiin kokonaan, valtio ei säästäisi euroakaan.

Kotihoidontuen maksaa kyllä Kela, mutta se perii siihen kuluneet rahat kuukausittain takaisin kunnilta. Niinpä myös keskustelu valtion menojen siirtämisestä tätä kautta kunnille on pohjaa vailla.

Näin kirjoitti Aamulehti ja oli harvinaisen oikessa.

SALATUT KANSIOT

Yksi suomalaisen poliittisen elämän helmasynneistä tunnetaan nimellä on sovittu. Päätökset tehdään pienissä piireissä ja muut pidetään pimennossa.

Ilmiö näkyy sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Valtiovalta salaili pitkään esimerkiksi niitä asiakirjoja, jotka koskivat Suomen hankkimia Kreikka-vakuuksia ja kuntauudistuksen taustalla olevia laskelmia.

Salaaminen ei sovi tähän päivään. Kataisen varuskuntauudistuskin tehtiin tavalla joka ei kestä päivänvaloa. Puolustusministeri Wallin harhautti eduskuntaa. Ministeri Wallin on menettänyt uskottavuutensa. Kyllä hänen tulee erota.

KESKUSTA KIIPELISSÄ

Olikohan keskusta aivan tosissaan, kun se pari vuotta sitten päätti, että puolueen puheenjohtajasta voidaan järjestää neuvoa-antava jäsenäänestys.

Nyt kun sitä vaaditaan, on huomattu käytännön hankaluudet. Postiäänestys tulisi liian kalliiksi, sillä kirjeet ja palautuskuoret pitäisi lähettää yli 150 000 jäsenelle.

Nettiäänestyksen käyttöä taas ei ole edes selvitetty. Kuntakohtainen uurnavaali taas sitoisi kunnallisjärjestöjen väkeä kohtuuttomasti.

Ehkä kukaan ei vain tullut ajatelleeksi, että Paavo Väyrynen olisi joskus vielä ehdokkaana. Hänen kaksi tukijaansa, ruotsinkielinen piiri ja Peräpohjolan piiri vaativat nyt jäsenäänestyksen järjestämistä.

Puolueen piirijohtajat empivät vielä. Kaikkia jäsenvaali ei innosta. Eikä se oikea vaali olekaan, sillä päätösvalta pysyy puoluekokouksella.

Näyttää kuitenkin rumalta, jos uutta pykälää ei noudateta. Ja rumalta näyttää sekin, jos jäsenäänestyksen tulosta ei kunnioiteta.

Tämä kirjoitus on lainaus Aamulehdestä. Tosi on, että johtajilla pitäisi olla viisautta ja kaukonäköisyyttä. Sitä ei löytynyt nuorelta puoluejohdolta eikä muilta hanketta kannattaneilta Lahdessa.

Sanon suoraan, että se oli tyhmä päätös.

ON IHMEELLISTÄ TOIMINTAA

Toimittaja Outi Airola kirjoitti ansiokkaasti KP 7.3 Kokkolan kaupunginvaltuuston säästöpäätöksestä ja sen seurauksista. Kaupunginvaltuusto leikkasi kahdeksan miljoonaa sosiaali-ja terveyspuolen määrärahoista. Noin vain silmät kiinni. Sen kummemmin ajattelematta, mitä siitä seuraa.

No seurasihan siitä. Honkaharjun peruskorjattua vanhainkotia ei ole varaa avata. Yksi terveyskeskuksen vuodeosasto on suljettuna kaupunginvaltuuston säästöpäätöksen takia. Nyt maksetaan sakkomaksuja keskussairaalan vanhuspotilaista, joille ei löydy jatkohoitopaikkaa. Lisäksi on tehty vanhustenhoidon kalliita ostopalvelusopimuksia, joita joudutaan nyt jatkamaan.  Kun hoidon porrastus ei sujuvan järkevästi toimi, niin se maksaa kaupungille maltaita. Eikä tilannetta paranna tuleva konsulttiselvityskään, jos ei ryhdytä toimeen.

Miten tällaisia päätöksiä sitten syntyy? Herää kysymys, onko kaupungin luottamushenkilö organisaatiossa tärkeillä paikoilla henkilöitä, joilta on arjen ja käytännön asioitten tuntemus ja osaaminen karannut.

Kyllä valtuutettujen pitäisi enemmän kyseenalaistaa ja ajatella omalla järjellään. Toisaalta omapäiset ja itsenäiset ajattelijat saavat monesti ajatella ihan itsekseen. Heille ei anneta mahdollisuuksia vaan luottamuspaikat annetaan useinkin kuuliaisille johdon aisankannattajille.

Kokkolan kaupungin talous on ajautumassa vaikeaan tilanteesen. Nyt pitäisi löytyä kovaa kyytiä poliittinen tahtoryhmä, joka hakisi todellisia terveitä säästökohteita ja joka navigoisi järkevän menosuunnan.

Kokkolan taloutta ovat hyvin jauhaneet liikelaitokset pitäneet pystyssä. Kunnallislain mukaan nämä liikelaitokset muuttuvat osakeyhtiöiksi. Tietysti ne edelleen ovat kaupungin omistamia mutta ei niistä muutoksen jälkeen jokainen euro itseoikeutetusti kilahda kaupungin kassaan. Tämäkin pitää ottaa huomioon.

KESKITTÄMINEN EI OLE YMPÄRISTÖTEKO

Puheet siitä, että suurten kaupunkien kaukolämpö olisi ympäristöystävällisempää kuin sähkölämmitys voi asettaa hyvin kyseenalaiseksi. Sähkö voidaan tuottaa uusiutuvista raaka-aineista, mutta kaukolämpöä saadaan pääsääntöisesti kivihiilestä ja maakaasusta. Maaseudulla voidaan hyödyntää kaupunkeja enemmän myös vaihtoehtoisia lämmitysmuotoja.

Kaikesta huolimatta vastakkainasettelu ja syytteleminen eri asumispaikkojen aiheuttamista kasvihuonepäästöistä on keinotekoista. Ennen kaikkea kysymys on – asuinpaikasta riippumatta – ihmisten elintavoista ja kulutustottumuksista. Jokainen voi omilla päätöksillään ja valinnoillaan vaikuttaa oman hiilijalanjälkensä suuruuteen. Sekä maaseudulla että kaupungeissa voidaan rakentaa ympäristöystävällisesti.

Mielestäni Kataisen hallituksen voimakasta keskittämispolitiikkaa ei voida puolustella ympäristöperustein. Vihreitten mukanaolo hallituksessa on yhtä tyhjän kanssa. Siinä ei hiilijalanjälki suurene eikä pienene.