RAUHANTYÖLLE OLISI TILAUSTA

Huonoon suuntaan menneestä kehityksestä on helppo syyttää Venäjää ja sen toimia.

Mutta rauhanliike ei etsi syyllisiä. Se etsii tietä parempaan maailmaan, jossa erimie­li­syyk­sien ratkomiseen ei tarvittaisi jättimäistä varus­tau­tu­mista, veren­vuo­da­tusta ja surua sekä taloudellisia katastrofeja.

Eikö tähän etsintään pitäisi puhaltaa nyt lisää henkeä?

Rauhan­po­li­tiikan edistämisen pitäisi olla lähellä Suomen johtajien sydäntä. Olisiko siitä sittenkin enempi turvaa kuin voimapolitiikasta ja varustelun kierteestä?

Mutta myös kansalaiset saisivat herätä. Rauhan­te­ki­jöitä ei ole koskaan liikaa.

Tästä aiheesta kirjoitti ansiokkaasti tämän päivän Suomenmaassa päätoimittaja Juha Määttä.

SELVÄÄ PÄSSIN LIHAA

Ulkoministeri Timo Soini (ps) vahvistaa Ylen mukaan, että aloite Yhdysvaltain Oregonin kansalliskaartin hävittäjien vierailusta Suomeen tuli Yhdysvalloista.

Kansalliskaartin F-15-hävittäjät tulevat harjoittelemaan Suomeen alkukesällä.

Soinin mukaan hävittäjät tulevat Suomeen aseistamattomina. Voi perkele vielä aseistamattomana. Onko tuo Soini järjissään näissä lausunnoissaan. Vierailu on hänen mukaansa laajempi kuin aikaisemmat hävittäjäkäynnit.

Soini kiistää Ylelle, että asiaan olisi liittynyt salailua. Hän kertoo, että harjoitus on hyväksytty hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa viime marraskuussa.

Ylen mukaan tieto hävittäjäosaston vierailusta tuli täydellisenä yllätyksensä eduskunnan puolustusvaliokunnalle lukuun ottamatta valiokunnan puheenjohtajaa Ilkka Kanervaa (kok).

Näin se menee. Nämä Erkon perilliset ovat viemässä Suomea Natoon. Toivottavasti
kansaltakin kysytään toisin kuin euroon liittymisessä.

NÄIN KIRJOITTAA TUOMAS ENBUSKE

SUOMI TARVITSEE LISÄÄ VÄYRYSIÄ

Paavo Väyrynen ilmoitti perustavansa puolueen. Suomi röhähti. Sosiaalinen media täyttyi Väyrys-vitseistä ja pilakuvista. Ajattelusta palkkansa saavien poliittisten kommentaattoreiden aivoflatukset olivat täynnä kyynisyyttä ja puujalkavitsejä.
Väyrynen saa meidät nauramaan samalla tavalla kuin huonon amerikkalaisen sitcomin naururaita. Nauru ei synny älyllisestä oivalluksesta, vaan se tarttuu muilta. Olemme saksalaisen Pillipiipari-kansansadun rottia, jotka kävelevät pillinsoittajan perässä vaikka jokeen.

Sääli, sillä Väyrynen on juuri sitä, mitä Suomi tarvitsee. Elämäntapaoppaat ja kalliit seminaaripuhujat ovat jo vuosikymmeniä hokeneet ohjeita, jotka ovat latistuneet mielissämme kliseiksi. ”Usko itseesi, ”pidä pääsi, vaikka muut nauraisivat”, ”ota riskejä”, ”hämmennä muiden keksimiä sääntöjä, ”tee toisin kuin kaikki muut”. Ne kuulostivat Steve Jobsin suusta nerokkailta, mutta harva niitä noudattaa. Paitsi Paavo Väyrynen.

Mikään ei ole niin helppoa kuin ennustaminen. Varsinkin menneisyyden ennustaminen.
Nyt kun euro natisee liitoksistaan kuin Estonian keulaportti, suuri osa muinaisista euron kannattajista Sixten Korkmanista tasavallan presidentti Niinistöön viisastelevat euron valuvioista. Toista oli 20 vuotta sitten.
90-luvun alussa Suomi kävi keskustelua EU-jäsenyydestä. Tai ei käynyt. Isot mediat rummuttivat avoimesti jäsenyyden puolesta. Esimerkiksi Ruotsissa käytiin älyllinen EU-keskustelu, jossa merkittäviä sosiaalidemokraatteja ja oikeistopoliitikkoja oli sekä EU:n puolella että vastaan.
Suomessa EU:n vastustajat esitettiin mediassa ilmestyskirjan pedosta saarnaavina sekopäinä. Tämä johtuu suomalaisesta konsensuskulttuurista, jossa mielipide-ero otetaan henkilökohtaisena loukkauksena.

Tärkein ohje on uskoa itseensä ja noudattaa sydämensä ääntä, vaikka koko muu maailma ympärillä nauraisi.
Georg C. Ehrnroothia pilkattin 70-luvulla fasistiksi, kun hän puolusti länsimaista demokratiaa.
Väyrystä taas pidettiin 90-luvun puolivälissä häirikkönä, kun hän järjesti eduskunnassa kuuluisan jarrutuspuhemaratatonin, jonka tarkoitus oli siirtää Suomen EU-päätös Ruotsin EU-päätöksen jälkeen. Tätä pidettiin pelailuna. Mutta ihan samalla tavalla pelailua oli asettaa Suomen päätös Ruotsin päätöksen edelle, koska molempien maiden eliitit halusivat varmistaa EU-jäsenyyden.
Väyrystä väitetään vallanhimoiseksi, koska meillä esimerkiksi presidentiksi pyrkivien täytyy näytellä vastahakoisuutta hommaansa. Mutta jos Väyrynen todella olisi vallanhimoinen, hänen olisi kannattanut lähteä mukaan eliitin kuoroon. Siitä olisi seurannut hyväpalkkainen palkkiovirka jossain Kevassa tai Kelassa.
Nyt hän istuisi ylisuuren eläkkeensä kanssa päivät pitkät ryyppäämässä muun eliitin kanssa Savoyssa.

”Tee sitä mihin todella uskot. Älä mitään tehdäksesi vaikutuksen johonkin.” Näin sanoi kuuluisa ohjaaja David Lynch, jonka tv-sarja Twin Peaks rikkoi kaikkia tv-kerronnan sääntöjä, ja uudisti sen takia juuri 80-luvulle saakka melko naivina pysyneen tv:n merkittäväksi taidemuodoksi.
Paavo Väyrynen on politiikalle sama kuin David Lynch tv-sarjoille.
Jos Väyrynen olisi yritysjohtaja tai taiteilija, häntä haastateltaisiin nerona kiitäväpintaisiin lehtiin. Mutta politiikan koodi on vielä julmempi kuin jääkiekkomaailman kuuluisa koodi. ●

TUOMAS ENBUSKE

SUOMEN TALOUS, KYLLÄ SIETÄÄ SIITÄ KESKUSTELLA

Väyrysen ja rehellisen hevoskauppiaan Dilemma.

Rehellisen hevoskauppiaan elo merkitsee vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Tämä kultainen sääntö koskee myös poliitikko Paavo Väyrysen uutta puoluehanketta. Väyrysen Kansalaispuolue on mielenkiintoinen yhdistelmä hyviä aikomuksia ja sameita taktisia aatoksia.

Ajatus siitä, että Suomella voisi olla itsenäinen valuutta, on tervetullut. Kuten moni taloustieteilijä on viime aikoina jälkiviisaasti todennut, liittyminen euroon oli kohtalokas virhe pienelle maalle, joka elää viennistä.

Me hylkäsimme oman talouspolitiikkamme instrumentit ja jäimme avuttomiksi suhdanteiden aallokossa. Ajatus oli naiivi – jos ongelmia tulee niin EU pelastaa. Itse päätös oli itsevaltainen eikä kansalta kysytty. EU-vaaleissa painotettiin, että kysymys markasta päätetään myöhemmin ja että kansa päättää.

Näin ei käynyt. Perustuslakia rikottiin. Tietoisesti.

Suomi on nyt kummallinen saareke, joka lymyilee skandinaavisten itsenäisten valuuttojen takana ja uskoo EU:n maagiseen voimaan.

Nyt kaikki harhakuvat on lytätty. Euro järjestelmä toimii vain yhä lisääntyvien sääntöjen rikkomusten kautta. Saksa johtaa ja me vikisemme. Saksan politiikka katsoo omaa etuaan ja sille on hyvä, että tällainen pohjoinen maa on siitä yhtä riippuvaisempi. Schengen ei toimi ja Dublinin sopimus on pantu mielivaltaisesti jäihin. Nämä ovat rikkomuksia EU:n sääntöjä ja sovittuja pelisääntöjä vastaan.

Silmänkääntäjä Väyrynen

Väyrysen ajatus euroerosta on hyvin perusteltu. Se pelastaisi tässä vaiheessa maan vielä syvemmältä ahdingolta.

Väyrysen ongelma on kuitenkin siinä, että hän edustaa vain yhtä henkilöä – nimittäin Väyrystä. Hänellä ei ole tukea tai kannatusta sanottavasti missään vaan hän tarjoilee nyt kansalaisille jonkinlaista silmänkääntötemppua. ”Kannattakaa minua niin minä toteutan hyviä asioita”. Kansalaisille tarjotaan fanitusmahdollisuuksia mutta ei vaikutusmahdollisuuksia sillä Väyrysen puolue on Väyrynen.

Väyrynen on kuin rehellinen hevoskauppias tai kuin venäläisen sananlaskun hevosvaras ”tämä ei ole minun hevonen enkä minä ole minä”.

Silmänkäännöllä on tietysti piristävä vaikutus Suomen politiikkaan; se hauskuttaa ja terävöittää keskustelua.

Väyrynen nostaa esille hyvän asian, samaan aikaan kun talouden syöksy jatkuu eikä euro-erosta kukaan halua edes keskustella. Nyt vain olla öllötellään. Siitäkin huolimatta, että nyt eletään todella ehkä vielä pahemman taloudellisen syöksyn aattoa.

Suomen pelastaminen voi tapahtua ainoastaan perinpohjaisilla muutoksilla. Rivakalla toimenpiteellä. Vähän samaan tapaan kuin marsalkka Mannerheim vuonna 1944 kun hän lähetti kirjeen Hitlerille. Kirje oli hyvästelykirje, jossa Marski perusteli omaa päätöstään sillä, että Saksan kansa kyllä selviää aina mutta samaa takuuta ei voi antaa suomalaisille.

Markka ja oma päätösvalta!

Suomi selviää kyllä mutta vain jos päättäjämme ottavat tosiasiat sellaisina kuin ne ovat. On harkittava eurosta luopumista pelkästään siksi, että voisimme pelastaa taloutemme ja teollisuuden ytimen.

Markka ja devalvaatio merkitsisi tosiasioiden tunnustamista.

Nyt vaaditaan päättäjiltä avointa keskustelua Väyrysen heittämästä pallosta. Vaikka se onkin hevosmiehen sooloilua, niin itse ajatus näyttää olevan ainoa mahdollisuus tästä umpikujasta.

Vaikuttaa nimittäin siltä, että yhteiskuntasopimuksen solmimisen tiellä on liikaa puoluepolitiikkaa. Demarien ja ay-liikkeen on vaikea vastustaa kiusausta laittaa kapuloita Sipilän rattaisiin.

Väyrysellä on hyvä idea, mutta ei uskottavuutta, Suomen johdolla on taas uskottavuutta mutta ideoiden tilalla kangastuksia.

Voisiko tässä tehdä vaihtokaupan?

Näin kirjoitti talousasiantuntija ja erikoistutkija Arto Luukkanen Järvenpäästä.

Itse asiassa hän kirjoitti asiaa.

J

KOKOOMUSMINISTERIT TEKIVÄT KAUPPOJA

Taloushistorian tutkija Markku Kuisman kriittinen katse kohdistuu etenkin
kokoomuksen Jyrki Kataiseen ja Jan Vapaavuoreen, joiden on väitetty ajaneen
vahvasti sähköverkon myyntiä. Myös kaksikon siirtyminen sittemmin
eurooppalaisille johtopaikoille on nostettu esiin julkisuudessa.

”Nämä tunarit puhuvat suureen ääneen markkinataloudesta,
mutta eivät ymmärrä siitä yhtään mitään. Mitä hollantilaisella pääomasijoittajalla
on intressinä muuta kuin ottaa rahat pois? Se on ihan loogista,
ei siinä ole mitään pahaa, mutta poliitikkojen pitäisi ymmärtää se”

Kokoomuslaisilla pitäisi olla talousosaamista. Mutta näytöt ovat
heikonpuoleisia.