Kuukausi: joulukuu 2011

Kirjoitin jokunen aika sitten mielipidepalstalle (KP13.12.), että kokoomuslaisen presidenttiehdokkaan Sauli Niinistön ulkopoliittinen kokemus on ohutta ja lisäsin vielä hänen olevan sinisilmäisen Eurooppa-suhteissaan. Niinistön tukimieheksi ilmoittautunut Bjarne Kallis (KP 23.12.) yrittää todistaa, että näyttöjä ja kokemusta Niinistöltä löytyy. Kallis painottaa Niinistön toimintaa valtiovarainministerinä ja eduskunnan puhemiehenä.

Valtiovarainministerinä vuosina 1999-2003 Niinistö oli keskeisessä roolissa, kun Suomi ilman kansanäänestystä vietiin heikoille jäille Euroopan ytimeen eli sen rahaliittoon. Tämän hetken tilanne sillä rintamalohkolla on, että Helsingin Sanomien mukaan suomalaisten lainat ja vastuut ovat 56 miljardia eli yhden kotimaisen vuosibudjetin verran. Lisäksi piikki on auki. Kukaan ei tiedä mitä tämän tien päässä odottaa.

Kallis antaa ymmärtää, että Niinistö on kunnostautunut veronkiertoon liittyvissä asioissa ja voittanut Englannin valtiovarainministeri Gordon Brownin 6-0. Tätä maalimäärää sietää epäillä. Englannilla on edelleen oma puntansa eivätkä britit anna sinisilmäisesti kukkaroaan muiden hallittavaksi. Lisäksi Mehiläisen ja joidenkin muiden kansainvälisten terveysyritysten viimeaikaiset esimerkit osoittavat, ettei veronkierto ole vielä historiaa. 

Vähän aikaa sitten suuri valiokunta moitti pääministeri Jyrki Kataista huonosta tiedottamisesta. Puolustan Kataista. Miten tiedottaa, kun ei tiedä? Saksan Merkel ja Ranskan Sarkozy päättävät asiat etukäteen kahdestaan ja ilmoittavat kokouksen alussa, että näin mennään. Nyt kerätään satoja miljardeja kriisirahastoihin mutta kuka niiden rahankäytöstä päättää? Ei tässä junassa suomalainen pääse konduktööriksi saatikka veturinkuljettajaksi .

Niinistö oli eduskunnan puhemiehenä vuosina 2007-2011. Siinä hommassa merkittävin ja historiaan jäänyt saavutus oli hänen uudelleen valintansa. Hänet valittiin jatkokaudelle vuonna 2010 89 äänellä. Valinta oli yli puoluerajojen menevä protesti koppavuudesta ja ylimielisyydestä. Jotkut syyttivät Niinistöä työpaikkakiusaamisesta. 

Kallis yrittää toistamiseen todistella Paavo Väyrysen Nato-myönteisyyttä. Se on turhan aikaista venkoilua. Jokainen tietää tohtori Väyrysen olevan Suomen puolueettomuuden lipunkantaja ja siihen ei sovi Naton jäsenyys. Hän on kantansa näihin asioihin selkokielellä moneen kertaan puheissaan ja kirjoituksissaan  todennut. Presidenttiehdokas Niinistön natokanta on sensijaan kiedottu jonkinsorttiseen eurooppalaiseen pilariin tavalla, ettei siitä mitään selvää saa.

Kun talousasiat eivät kuulu tulevan presidentin toimivaltuuksiin, niin kyllä Kalliksen kirjoituksen jälkeenkin presidenttiehdokas Niinistön ulkopoliittiset (presidentin tärkein tehtävä) näytöt ovat ohuet. Lisäksi hänen näkemyksensä Euroopan Unionista ovat sinisilmäisiä.

Kokematon kokoomuslainen pääministeri Jyrki Katainen on viemässä meitä aina vain syvemmälle yhteisvaluutta euron takuumieheksi. Samalla päätäntävalta omasta kansallisesta taloudenpidosta määräenemmistö vaatimuksen ja päätöksen johdosta kaventuisi.

Onko tässä mitään järkeä? Jos Brysselissä päätetään pitkälle Suomen taloudesta ja lainsäätämisestä, niin on syytä kysyä. Mihin tarvitsemme tämän jälkeen 200 kansanedustajaa Arkadian mäellä ja mihin Suomen pankki ja sen alaisuudessa toimiva Finanssivalvonta tarvitsee 650 työntekijää? Kysymyksiä voisi jatkaa vielä pitemmälle.

Euron puolustajat todistavat, että tähän astinen euroaika vakaine ja mataline korkoineen on ollut hyvää aikaa. Se on totta. Asuntovelalliset ja monet muutkin ovat saaneet nauttia tästä. Mutta eivät asuntovelalliset Ruotsissakaan ole joutuneet maksamaan juuri sen korkeampia korkoja kuin me suomalaiset.

Esimerkiksi Sveitsi ja Ruotsi ovat oman rahan sekä oman talous- ja finanssipolitiikan ansiosta jo monen talousasiantuntijan mukaan talouden turvasatamia. Talouden ja työllisyyden kehitysennusteet ovat näissä maissa toisen suuntaisia kuin euromaissa.  Nämä kaksi maata ovat hyviä esimerkkejä siitä, että omallakin valuutalla pärjää tässä maailman myllerryksessä, kun hoitaa taloutensa hyvin. Eivätkä Tanska ja Norja haikaile euron perään. 

On huolestuttavaa, jos kokematon pääministeri Katainen saa rinnallensa yhtä kokemattoman ja sinisilmäisen presidentin. Presidenttiehdokas Sauli Niinistö on valtiomiestaidoiltaan kysymysmerkki. Hänen ulkopoliittiset työnäytteensä ovat ohuita.

Kyllä suomalaisten on syytä valpastua ja tiedostaa mistä on kysymys. Meneillään olevan sekasortoisen talouspoliittisen näytelmän johdosta on aiheellista kysyä, myyvätkö sinisilmäiset euroihannoijat meidät muutaman Euroopan mahtimaan torppareiksi?