Yleisesti on ollut tiedossa, että presidentti Urho Kekkonen arvosti kauppa-ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Bror Wahroosia. Yksi syy tähän oli varmaan Wahlroosin värikäs persoona mutta syynä tähän kunnioitukseen lienee ollut myös ”Buntan” älykkyys.
Kuulin tämän tarinan kaveriltani, joka elämäntyönään on toiminut vientitehtävissä saksankieliselle alueelle. Hän oli kuullut tämän Wärtsilän entiseltä eläkkeelle jääneeltä diplomi-insinööriltä.
Wärtsilä oli valmistanut ja toimittanut meridiesel-moottorit isolle saksalaiselle varustamolle Bremeniin. Mutta pian käynnistämisen jälkeen oli tullut ongelmia. Laivan moottorit eivät toiminetkaan kuten olisi pitänyt. Saksalaiset reklamoivat Wärtsilälle asiasta. Sovittiin, että neuvottelut asian ratkaisemiseksi pidetään Suomessa. Paikaksi sovittiin jostakin syystä Imatra.
Wärtsilän edustajat halusivat mukaan Bror Wahlroosin. ”Buntta” Wahlroos oli koulutukseltaan lakitieteen lisensiaatti. Matkalla Imatralle Wahlroos oli pyytänyt mittavan kaupan sopimuspaperit nähtäville. Ne olivat siihen aikaan mapeissa. Hän oli tutkinut ne tarkasti.
Imatralla alettiin sitten neuvotella ongelmasta.
Saksalaiset toivat esiin näkemyksensä ja vaatimuksensa Wärtsilän edustajille. Menomatkalla oli sovittu, että Wahlroos käyttää sopivassa kohden suomalaisten puheenvuoron. Hän oli sujuvalla saksan kielellä tuonut esiin sopimuskohdan, jossa luki ” ennen moottoreiden käyttöönottoa laivayhtiön tulee pyytää valmistajien eli Wärtsilän suorittamaan tarkastus ja antaa hyväksyntä moottoreiden käyttöönottoon.”
Tätä tarkastuspyyntöä Bremenhavenista ei ollut tullut. Tilanne laukesi ja todettiin korvausvaatimusten rauenneen sekä sovittiin yhteisymmärryksessä jatkotoimet. Saksalaiset lupasivat korvata tästä tilaisuudesta aiheutuneet kustannukset.
Wärtsilän eläkkeelle jäänyt diplomi-insinööri oli tätä tositarinaa ihaillen kertonut. Ei ollut siis mikään ihme, että Kekkonenkin arvosti Bror Wahlroosia. ”Buntta” oli joskus itsepäinen oman tien kulkija. Mutta kun miestä tarvittiin, niin asiat hoituivat.