blogi

TOTTENHAM

Yhdeksän vuoden pokaaliton jakso seuran historiassa päättyi eilen riemukkaasti. Tottenham voitti Englannin liigacupin finaalissa Chelsean maalein 2-1. Ottelu pelattiin uuden Wembleyn viheriöllä 87 000 katsojan edessä.

En nähnyt ottelua, mutta otteluselostusten perusteella voitto oli ansaittu. Todella surkeasti alkanut kausi on hilautumassa positiiviseksi. Peli kulkee ja sarjatilannekin paranee. Kesken kauden päävalmentajaksi kutsuttu espanjalainen Juande Ramos on saanut tulosta aikaan. Hänestä on tulossa sateentekijä White Hart Lanelle.

Tammikuun siirtoikkunan auki ollessa Ramos teki erinomaisia pelaajahankintoja. Epävarmasti pelannutta puolustusta vahvistamaan hankittiin Jonathan Woodgate ja Alan Hutton. Lisäksi Englannin maajoukkueeseen kuuluva keskuspuolustaja Ledley King on tervehtynyt. Myös huippumaalivahti Paul Robinson on saamassa itsevarmuutensa takaisin. Hyökkäyspää Tottenhamissa on Dimitar Berbatovin ja Robbie Keanen johdolla ehdotonta kansainvälistä eliittiä.

Keskikenttä ehkä kaipaisi vielä vahvistusta, todellista johtajaa, vaikka siellä pelaavat Jermaine Jenasin ja suomalaisen Teemu Tainion kaltaiset taiturit. Ramos on peluuttanut Teemua myös laita- ja keskuspuolustajana, vaikka omimmillaan hän on keskikentällä. Teemu on joukkueen taistelutahdon ilmentymä.

Oli hieno juttu, että Teemu Tainio pääsi vaihdosta kentälle sunnuntain arvo-ottelussa. Se oli osaltaan myös suomalaista jalkapallohistoriaa. Jalkapallo on niin globaalisti harrastettu ja kilpailtu laji, että siinä huipulle pääseminen vaatii todellakin poikkeuksellista taitoa ja valtavasti työtä. Arvostan Jari Litmasen, Sami Hyypiän ja Teemu Tainion kaltaisia pelaajia todella korkealle. He ovat huippu-urheilijoita sanan varsinaisessa tarkoituksessa.

Uskon, että Tottenhamin sunnuntainen voitto vauhdittaa myös kotikenttä White Hart Lanen laajentamishanketta. Perinteikäs hieno seura tarvitsee suuremman katsomon kuin tämän hetkisen 36.000 katsojaa vetävän. Tulevaisuus näyttää nyt Tottenhamin osalta valoisammalta kuin moniin vuosiin.

NUNNALAHDEN ERIKA JA MINÄ

Vuosia sitten investoimme kotiimme takan, Nunnalahden Erikan, johon miellyin heti.

Vaikka Erika painaakin runsaat 1600 kiloa, niin se on siro muodoiltaan ja sillä on kauniit erkkeriluukut. Sitä on mukava katsella ja sillä on verrattomat ominaisuudet.

Tämän talven aikana Erika ja minä olemme entisestään lähentyneet toisiamme. Erityisesti hiihtolenkin jälkeen sen lämpö ja läheisyys on tärkeä. Erika myöskin vetää erinomaisesti eikä savuta. Lisäksi ymmärrämme toisiamme puhumattakin. Suhteemme on herkän platoninen.

Erika ei ole tyhmä tyttö. Se tietää, että isoa taloa se ei pysty yksin lämmittämään. Erika tietää myös, että meillä on vanhat öljylämmityssysteemit. Ne lähestyvät vääjäämättä käyttöikänsä ehtoota.

Nunnalahden Erika ja minä olemme nyt vuonna 2008 ymmällään siitä, mitä meidän pitäisi tehdä ? Me Erikan kanssa satsaisimme mielellään kestävään kehitykseen ja vähän saastuttavaan kotimaiseen ratkaisuun.

Mutta järkevät ratkaisut eivät näytä tekovihreitä kiinnostavan. Energiapolitiikalta on pallo hukassa ja tosiasiat karkaamassa. Saasteettoman vesivoiman lisärakentaminen olisi kansantaloudellisesti kannattava osaratkaisu. Todellisuudentaju näyttää karanneen monelta päättäjältä näissä kysymyksissä. Maata pitää viljellä ja varjella. Tässä järjestyksessä.

Me 1970-luvulla rakentaneet tarvitsemme tietoa, miten  järjestämme omakotitalomme lämmityksen kestävällä tavalla tulevaisuudessa. Kaukolämpöön liittyminen ei ole täällä mahdollista ja maalämpö on vielä liian kallis ratkaisu. Sähkön ja öljyn hinnat ovat myös karkaamassa omakotitalon lämmittäjän ulottumattomiin.

Tulee mieleen työvuosiltani mieliin painunut pakkasaamun hätääntynyt naisääni.
”Voi, voi öljy on loppunut ja Alvarikin vain nukkuu”.

LASIKAAPISSA

Suomalaisen sananlaskun mukaan ei pidä viskellä kiviä, jos istuu itse lasikaapissa.
Tämä pitäisi teidänkin muistaa arvoisat alueemme kansanedustajat Jutta Urpilainen ja Bjarne Kallis.

Kun on vastuussa, niin silloin ollaan vastuussa. Hallituspuolueet noudattavat omaa hallitusohjelmaansa eikä siinä jää tilaa yksinäisen hallituspuolueen kansanedustajan sooloilulle. Lisäisikö se todella eduskunnan arvovaltaa, jos asiat hoidettaisiin kuin huutokaupassa? Alkaisi melkoinen hulina ja kaupankäynti. Tätäkö tarkoititte Jutta ja Bjarne?

Jutalle toivon menestystä demareitten puheenjohtajakilvassa. En ryhdy toimintaasi eduskunnassa arvioimaan sunnuntain 17.2 Keskipohjanmaa-lehden kirjoituksesi aiheen perusteella, vaikka se olisikin kohtuullisen helppoa. Kyllä oppositiotoiminnassakin täytyy jotain tolkkua olla, jos aikoo kannatusta lisätä. Se teidän sosiaalidemokraattienkin tulee muistaa.

Bjarne Kallis on joviaali mies, joka on kunnostautunut monessakin. Menestyväksi pörssihaiksikin häntä voi kunnioittavasti kutsua. Minua hymyilytti, kun Bjarne raapusti nimensä opposition välikysymykseen valtion omistajuuspolitiikasta.

Nämä asiat on ratkaistu silloin, kun enemmistöosakkuuksista on luovuttu ja yhtiöt pantu pörssiin. Bjarnen pitäisi tietää ja tietääkin, ettei Suomeen sovi samanlainen valtion omistajuuspolitiikka kuin Venäjälle.

Mitä tekisi esimerkiksi suomalainen pääoma, jos valtio ei toimisi osakkeenomistajana liiketaloudellisesti kestävällä tavalla. On helppo arvata, että pääomat siirtyisivät muihin yhtiöihin, parempiin sijoituskohteisiin, vaikka ulkomaisiin.

Kun on vastuussa isänmaan asioista ja kohtaloista, niin ei silloin voi toimia sirkushevosen lailla. Myönnän kyllä, että opposition edustajat ovat aikaisemminkin populismiin syyllistyneet.

EI SAISI OTTAA SUKSIA JALASTA – varokaa liukkaita kelejä

Olen hiihtänyt tänä talvena Ylläksellä, Levillä ja nyt viimeksi Rukalla kovissa maastoissa ja pysynyt pystyssä.

Mutta vaara voikin vaania yllättävän lähellä. Tänä aamuna postin hakumatkalla ajoin miinaan muutaman metrin päässä kotipihasta. Jään päälle oli satanut sentti uutta lunta ja jalat lähtivät alta. Lensin suoraan selälleni ja vähän aikaa oli suunnat sekaisin.

Voi olla, että selviän murtumitta (hiusmurtuma ei näy tavallisessa röngten-kuvassa), mutta hiihtokilometrit ovat todennäköisesti paketissa tämän talven osalta. Hiihtokilometrejä kertyi tälle talvelle 988. Tähän kilometrimäärään on syytä olla tyytyväinen.

Onnellinen on syytä olla myös siitä, etten lyönyt päätäni jäähän ja loukannut vielä pahemmin.

NUORET JA KESKUSTA

Viime aikoina häirinnän ja juorujen saralla kunnostautunut valtakunnan ykkösmedia Helsingin Sanomat yhdisti jokin aika sitten auringonlaskun ja Suomen Keskustan. Lehdessä oli mittava artikkeli, jossa ennustettiin puolueelle jyrkästi hupenevia kannatuslukuja. Keskustan tulevaisuudelle luettiin lehdessä sanalla sanoen madonluvut.

Aivan hiljan tutkittiin nuorten käsityksiä puolueitten suhteen. Suomen keskusta oli nuorten mielestä suosituin puolue. Demarit taas olivat menettäneet jyrkästi kannatustaan nuorten keskuudessa. Onneksi Hesarikaan ei aina osu oikeaan ennustuksissaan.
Sen tiedot perustuivat Keskustan suhteen kuponkien alustavaan tarkastukseen.

Tämän päivän nuorilla on vahva tietotaso. Suuri enemmistö nuorisosta on tosi fiksuja.
He eivät vaan halua pitää suurta meteliä aikaansaannoksistaan.

Keskustan on syytä olla nöyrästi ylpeä siitä, että nuoret ovat rankanneet sen ykköseksi. Pääministeri Matti Vanhasen johtama Suomen Keskusta on hyvässä iskussa. Niin sen on oltavakin, sillä ympärillämme puhaltavat muutoksen tuulet puhurin lailla. Hallituksen asialistalla on ollut ja tulee riittämään vaikeita asioita ratkottavaksi.

Tuleen ei voi jäädä makaamaan. Huominen on haasteellinen.

LATU KUTSUU

Kutsui latu – eilen tehty –
hiihtäjää nyt käymään kohti.
Niinpä kulkee suksen tie,
minne latu myötään vie.

Tuosta kaartuu pellon ohi,
metsän reunaan ehättäy.
Täällä tummain kuusten alla
varjoleikkiin hanget käy.
Mutta puiden latvat saa
oksillensa hopeaa.

Sydäntalven valoisuutta
hetken kestää – hämärtyy.
Kotimatkaan ohjaa latu,
jolle varjot heittäytyy.
Samalla myös hiihtäjää
jo kylmän uho kirittää.

Säkeet ovat kälviäläisen runoilija Raija Ridan runosta KUTSUI LATU.

Tämän runon hengessä olen lähipäivät hiihtämässä teillä tietymättömillä.

Hiihtelen takaisin ihmisten ilmoille ensi viikon keskiviikkona.

KOKKOLANSEUDUN KEHITYS OY (KOSEK)

Kälviäläisestä näkökulmasta oli viisas päätös lähteä mukaan Kosekin toimintaan.
Olemme ajautuneet alueitten väliseen kilpailuun, joka kiristyy entisestään. On tärkeää, että Kokkolanseudulla on olemassa tehonyrkki, josta löytyy keskitetysti asiantuntemusta ja osaamista alueen markkinointiin, joka haistelee tuulet ja suhdanteet sekä toimii yritysten apuna ja tukena.

Kosek on nyt toiminut noin viiden vuoden ajan ja voidaan sanoa, että hyödyt yhteisestä kehitysyhtiöstä ovat kiistattomat.

Tämän vuoden ensimmäisessä elinkeinotoimikunnan kokouksessa tuli esille, että hankkeitten eteenpäin viemisessä on esiintynyt pientä takkuilua. Asiasta on keskusteltu ja uskon, että niin hankkeet kuin ohjelmatkin etenevät jatkossa jouhevasti eteenpäin.

LIIKUNTA ON TÄSMÄLÄÄKETTÄ HENKISEEEN JA FYYSISEEN HYVINVOINTIIN

Kävin Santahaassa hiihtämässä. Ladut olivat hyvässä kunnossa. Parasta oli kuitenkin se, että hiihtäjiä oli runsaasti. Parkkipaikalla oli ahdasta. Juuri ja juuri sai autonsa sijoitettua jotenkuten asiallisesti.

Tällaisella boomilla on jo kansanterveydenkin kannalta merkitystä. Liikkua kannattaa aina. Se investointi tuottaa varmasti ja sitä sijoitusta eivät heiluta Dow Jones- eikä Nasdaq-indeksit.

On hyvä, että koululiikunta on jälleen nostettu vakavasti keskusteluun. Tosiasia on, että osa lapsistamme ja nuorisostamme ovat huonokuntoisia. Se on vakava asia. Koululiikuntaa pitää ehdottomasti erityisesti yläasteikäisille lisätä. Se olisi ensimmäinen askel asiantilan parantamiseksi.

Tulee aina muistaa, että henkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.

MAAKUNTA- JA VALTIONHALLINNON UUDISTUS

Aluehallintoa puuhataan suurempiin kokonaisuuksiin. Tämä tietäisi toteutuessaan Keski-Pohjanmaan liittämistä toiseen, isompaan maakuntaan. Tällaista hanketta pitää vastustaa.

Läänit joutavat mennä. Kuntien kannalta läänien merkitys on vähäinen. Oman läänin pääkaupunkiin Turkuun on kaikista pisin matka. Muiden läänien pääkaupungit ovat lähempänä. Suomi voisi olla yhtenä lääninä tai voisi lopettaa koko läänitysjärjestelmän.

Kuinka sitten pitäisi puolustaa omaa Keski-Pohjanmaan maakuntaa. On esitetty ja vedetty Nuts2-ohjelma strategiaksi. Tämän tilastointialueen turvin, joka käsittää pohjoisen Suomen eli Pohjois-Pohjanmaan, Lapin ja Keski-Pohjanmaan, saimme kiistämättä tukilisää tälle ohjelmakaudelle.
Maakunnan tulevaisuuden sitominen tähän Nuts2-alueeseen on kuitenkin lentohiekalle rakentamista.

Meidän tulee tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä Kalajokilaakson suuntaan. Uskon, että Himangan ja Kalajoen tuleva kuntaliitos tiivistää koko Kalajokilaakson ja Kokkolan kanssakäymistä. Se on tärkeä asia, Keski-Pohjanmaan maakunnan olemassaolon yksi perusedellytys.

Tulee kuitenkin muistaa, että Kruunupyyn suuntautuminen Kokkolaan ja oikeushallinnon uudelleen järjestelyt ja monet muut asiat puoltavat Kokkolan ja Pietarsaaren yhteistyötä. Sieltäkin suunnalta on saatavissa maakunnan veturiin lisää voimaa. Maakuntamme tulevaisuus on meistä itsestämme kiinni. Tarvitaan laajaa näkemystä, pelkällä pohjoisen kortilla emme selviä.

AVOIN KIRJE VALMISTELUTOIMIKUNNALLE

Valmistelutoimikunta on kokoontunut kerran ja linjannut asioita.
Se on istuttamassa luottamushenkilöitä (valmistelutoimikunnan jäseniä)
työryhmiin. Mielestäni sitä linjausta pitäisi vielä harkita.

Neljän kunnan synkronisointi yhdeksi on vaativa tehtävä. Se on pitkälti operatiivista toimintaa. Ei ole helppo tehtävä valita luottamushenkilöitä työryhmiin. Pitäisi olla joka kunnasta ja joka puolueesta edustaja. Mikä puolue ja mikä kunta pärjää ja mikä häviää?
Pitää myös huomioida, että eletään kunnallisvaalivuotta. Pelkään, että tarvittavat kehitystoimenpiteet ja uudistukset sekä elintärkeät talouden korjaustoimenpiteet politisoituvat ja vesittyvät.

Tällainen pomottaminen on vanhanaikaista ja antaa yleensä huonoja tuloksia. Valmistelutoimikunnan pitäisi panna hallintokunnat ja organisaatiot töihin ja antaa heille samoin kuin ylimmälle virkamiesjohdolle ohjeet ja selkeät talouden tavoitteet ja tukevan selkänojan. Nyt on kaikilla näytön paikka. Uskon, että tällä tavalla edeten pääsisimme parempaan tulokseen,

Tosi asia on, että tulevan uuden kaupungin talous tarvitsee kohennustoimenpiteitä. Huonot talouden luvut eliminoivat parhaatkin mainoskampanjat. Päätösvalta ei karkaa. Se on aina kaupungin hallituksella ja viime kädessä valtuustolla.

Nyt ei ole varaa missata hyvää ja ainutkertaista tilaisuutta. Jos valmistelutoimikunta ei kykene evästämään ja laittamaan tavoitteita virkakoneistolle, niin mitä sen jäsenet työryhmissäkään tekevät. Tässäkin tilanteessa on syytä erottaa valmistelu- ja päätösvalta.