IHMETELTÄVÄÄ

Kokkolan kaupunki alensi tuloveroa tälle ja ensi vuodelle 0,25 %:lla eli 21.50%:iin. Mielestäni mitkään talouden tunnusluvut tai ennusmerkit eivät tällaista ratkaisua puoltaneet. Näistä kahdesta vuodesta koostuu kaupungille liki neljän miljoonan euron menetykset. Kaupungin veronmaksajille tämä tietää muutaman kymmenen euron lovea. Isotuloisille vähän enemmän ja pienituloisille vähemmän. Kaupungin velkaantuva talous ei puoltanut tätä päätöstä.

Toinen ihmettelyn kohde on kaupungin ylimmän johdon suhtautuminen Kokkotyösäätiöön. He antavat sellaisen kuvan, että on olemassa tai tulemassa joku taho, joka hoitaa tämän tärkeän toiminnan paremmin ja edullisemmin. En usko, että tällaista hyväntekijää ilmestyy.

Kokkotyösäätiö ei ole liikeyritys. Nyt annetaan ymmärtää, että ne rahat joita tähän hyvää työtä tekevään toimijaan on sijoitettu ovat olleet hukkaan heitettyä. Kokkotyösäätiö on toiminut pitkäaikaistyöttömien, vaikeasti työllistyvien ja huumenuorten parissa mielestäni hyvin. Tulokset tästä työstä tulevat nimenomaan kaupungin ja omistajien hyväksi pienempinä sakkomaksuina ja säästettyinä laitoslaskuina.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että yhä enemmän tarvitaan taloudellista tukea tälle elämisen alueelle. Tekeepä tätä työtä sitten Kokkotyösäätiö tai jokin toinen organisaatio. Yhä useampi tulee putoamaan yhteiskunnan rattailta ja yhä useampi joutuu ahdinkoon koronan ja muiden yhteiskuntaa vaivaavien syiden takia.

ÄIDIN KERTOMAA

Kälviän kirkonkylän koulussa äitini Elvin luokalla
oli vilkas ja komea poika, jonka nimi oli Jalo.
Aina kun luokassa jotain tapahtui, niin opettajan
syyttävä sormi osoitti Jaloa kohti.
Kerran taas luokassa joku villeili ja opettaja entiseen
tapaansa Jaloa komentamaan nurkkaan.
Silloin äitini oli rohkaissut mielensä ja
sanonut. ”Nyt ei kyllä Jalo ollut syypää.”
Kului melkein viisikymmentä vuotta
ja äiti meni tavanomaiselle ostosreissulle
paikalliseen osuuskauppaan KPO:lle.
Samaan aikaan sinne tuli ostoksille myös
Jalokin äitini koulukaveri. He eivät olleet
kohdanneet sitten kouluvuosien.
Jalo oli tullut kaupassa äidin luokse ja
oli kyynelsilmin muistellut ja kiitellyt
äitiä, kun tämä oli puolustanut häntä
luokkakaveria.
Äiti kertoi tätä kyynelsilmin. Tämä oli
kummallekin merkittävä tapahtuma.
On olemassa sanonta:
Ystävällinen sana voi lämmittää
yli talven. Lisään siihen, että yli
vuosikymmenten.