VALOON PÄIN

Keskusta on tuomittu julkisuudessa moniäänisesti romahtamaan tulevissa kuntavaaleissa. Kuitenkin näyttää siltä, että keskusta on onnistunut ehdokashankinnassaan hyvin. Keskustalla näyttäisi tähän mennessä olevan ehdokkaita enemmän kuin kilpakumppaneilla.
Auringonlaskun puolueeksi jälleen kerran tuomittu puolue on osoittanut, kuinka sitkeää tekoa se on. Samaa sitkeyttä tarvitaan lähikuukausina – ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Uskon että sitä suomalaista sitkeyttä meistä keskustalaisista jälleen kerran tosipaikan tullen löytyy.
Jos keskusta onnistuu altavastaajan asemasta ja etukäteen häviämään tuomittuna menestymään kuntavaaleissa, se tekisi erittäin hyvää puolueen kolhitulle itseluottamukselle. Ehdokasmäärän nostaminen lähelle viime vaalien määrään tekisi tavoitteesta entistä realistisemman.
Kevään kirkastuessa puolueemme tilanne näyttää myös paranevan. Eteenpäin on suuntamme.
Tapani Hankaniemi

IN MEMORIAM

Helmikuun lopun Keskipohjanmaa-lehdessä oli suru-uutinen. Heidi Koskimäki o.s. Päkkilä on nukkunut pois. Heidi Päkkilä toimi opettajana Kälviällä Marttilan koulussa 1950- luvulla. Heidi oli minunkin opettajana.
Muistan häntä lämmöllä. Hän oli ymmärtäväinen myös meitä vilkkaita poikia kohtaan ja sai myönteisellä asenteellaan pidettyä luokassa järjestyksen ja meidät kiinnostumaan koulun käynnistä.
Heidi oli syntynyt Haapajärvellä 8.11.1931. Elämäntyönsä hän teki opettajana ja maatalon emäntänä Evijärvellä.

KOULUASIAA

Kouluväkivalta on saanut huolestuttavat mittasuhteet erityisesti ruuhka Suomessa. Vakavat väkivaltatapaukset eivät ole enää yksittäisiä tapahtumia vaan surullinen ilmiö. Koulukiusaamisista on siirrytty astetta pahempiin koulurauhaa horjuttaviin tekoihin.

Isoissa kaupungeissa on tultu tilanteeseen jossa vanhempia pelottaa jättää lapsiaan kouluun. Ongelmat eivät ole enää kuntien eikä kaupunkien hallinnassa. Korona vielä lisää lasten ja nuorten pahoinvointia.

Nyt ei enää pitäisi pelkästään säästösyistä lopettaa kyläkouluja. Ne voivat olla vielä arvokkaita opinahjoja. Etätyö mahdollistaa monelle työskentelyn maaseudulla vähän sivussa hulinasta ja hälinästä. Turvalliset koulut tullevat määräämään yhä useammalle asuinpaikan valinnan.

Kun tulevina vuosina kouluja suunnitellaan ja rakennetaan, niin voisi harkita muitakin ratkaisuja kuin erityisesti sosialidemokraattien hellimiä yhtenäiskouluja. Ne ovat isoja ja vaikeasti hallittavia yksiköitä.

Rakkaassa kotoisessa Suomessamme on ajauduttu tilanteeseen, jossa tarvittaisiin kipeästi Kokkotyösäätiön kaltaisia erikoisjoukkoja ohjaamaan sekä huolehtimaan vaikeuksissa olevista nuorista.

Kälviällä on tällä hetkellä neljä alakoulua Marttila, Kirkonkylä, Peltokorpi ja Ruotsalo ja uusi yläaste. Koulurakennusten kunto on tietojeni mukaan hyvä ja oppilaita riittää. Kouluasiat Kälviällä ovat tällä hetkellä kunnossa. Se on tärkeä asia.

Tapani Hankaniemi​

KOKKOTYÖSÄÄTIÖN KOHTALON HETKET

Lukijan mielipide: Kokkotyö-säätiö on kohusta huolimatta tehnyt arvokasta työtä – Säätiö on ollut heikompi osaisten tukena ja saattelemassa monia itsenäiseen elämään sekä useita myös työelämään

Voi olla, ettei säätiö toimintamuotona ole paras mahdollinen. En usko kuitenkaan, että tämän laatuista toimintaa saadaan millään organisaatiolla tai yhtiömuodolla kannattavaksi. Kokkotyö-säätiö on ollut heikompi osaisten tukena ja saattelemassa monia itsenäiseen elämään sekä useita myös työelämään. Se on ollut pitkälti arvokasta sosiaalista toimintaa. Kokkotyö-säätiötä ei voi pitää pelkkänä liikeyrityksenä.

Nyt ollaan tilanteessa, jos ei tule koronatukea tai jotain muuta yllättävää apua niin hallintoneuvosto nostanee kädet ylös ja toteaa ladun olevan ummessa. Kuka sitten aukaisee ladun ja millä porukalla? En usko, että näiden asioiden hoito halpenee pikemminkin päinvastoin.

Minua ihmetyttää myös se, että piilouduttiin kunnallislain taakse. Ei ole tullut tähän mennessä sellaista kunnallislakia vastaan joka pakottaa tekemään huonoja päätöksiä. Erilaisia ratkaisuja olisi voinut tehdä, jos olisi haluttu.

Outo on tie kun kaupunki antaa Kokkotyö-säätiön mennä suoritustilaan eikä ole ajoissa rakentanut tilalle mitään. Tämä tie sakkomaksuineen voi tulla paljon kalliimmaksi. Kaupunki on joka tapauksessa maksumiehenä. Lisäksi tällä ohennetaan yhteistyötä maakunnan ja Pietarsaaren kanssa.

Kaupunginhallituksen seuraavan kokouksen asialistalla näyttää olevan yhteistyösopimus työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta. Kysynkin, miten Kokkotyö-säätiön mahdollinen selvitystila tähän kuvioon sopii?

Tapani Hankaniemi

VAARALLISIA MERKKEJÄ

On olemassa sanonta: ” et voi päättää säästä, mutta voit vaikuttaa ilmapiiriin.” Säät ovat nyt talviset ja politiikan ilmapiiri valitettavasti viileä. Säät menevät kevättä kohden parempaan suuntaan mutta politiikan ilmapiiri näyttää menevän huolestuttavaan suuntaan.
Viimepäivien esimerkki Yhdysvalloista, jossa vaalien jälkimainingeissa äärilaidan mielenosoittajat tunkeutuivat kongressiin tehden tuhoisaa jälkeä. Tämä väkivaltainen mielenosoitus vaati suurten aineellisten tuhojen lisäksi kuolonuhreja. Tämä tapahtui maassa, jota on pidetty vapauden ja demokratian lippulaivana.
Myös meillä rauhallisessa Suomessa on vaaran merkkejä näkyvissä. Helsingissä suojatiellä eduskuntatalon lähistöllä käytiin käsiksi istuvaan kansanedustajaan entiseen pääministeri Juha Sipilään.
Kun seuraa poliittista keskustelua, niin on pakko todeta, että kielenkäyttö on repivää ja loukkaavaa. Keskinäinen kunnioitus ja hyvät tavat ovat näistä äärivoimien toimintatavoista tipotiessään. Meidän jotka olemme yhteisissä tehtävissä kansalaisten palvelijoina, pitäisi näyttää hyvää esimerkkiä.
Mielestäni suurella äänimäärällä maakunnastamme eduskuntaan valittu kansanedustaja Mauri Peltokangas on puheillaan, videoillaan ja toiminnallaan varoittava esimerkki. Hän repii, raastaa ja kiihottaa ilmapiiriä väärään suuntaan. Voi kysyä, mitä positiivista tällä tavoin toimien saa aikaiseksi?
Näillä näkymin olen lähdössä ehdokkaaksi kevään kuntavaaleihin. Itse uskon yhteistyöhön ja asialliseen toimintaan sekä haluan osaltani vaikuttaa myönteisesti kuntapolitiikan ilmapiiriin.
Tapani Hankaniemi

KUULTU TARINA

Yleisesti on ollut tiedossa, että presidentti Urho Kekkonen arvosti kauppa-ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Bror Wahroosia. Yksi syy tähän oli varmaan Wahlroosin värikäs persoona mutta syynä tähän kunnioitukseen lienee ollut myös ”Buntan” älykkyys.
Kuulin tämän tarinan kaveriltani, joka elämäntyönään on toiminut vientitehtävissä saksankieliselle alueelle. Hän oli kuullut tämän Wärtsilän entiseltä eläkkeelle jääneeltä diplomi-insinööriltä.
Wärtsilä oli valmistanut ja toimittanut meridiesel-moottorit isolle saksalaiselle varustamolle Bremeniin. Mutta pian käynnistämisen jälkeen oli tullut ongelmia. Laivan moottorit eivät toiminetkaan kuten olisi pitänyt. Saksalaiset reklamoivat Wärtsilälle asiasta. Sovittiin, että neuvottelut asian ratkaisemiseksi pidetään Suomessa. Paikaksi sovittiin jostakin syystä Imatra.
Wärtsilän edustajat halusivat mukaan Bror Wahlroosin. ”Buntta” Wahlroos oli koulutukseltaan lakitieteen lisensiaatti. Matkalla Imatralle Wahlroos oli pyytänyt mittavan kaupan sopimuspaperit nähtäville. Ne olivat siihen aikaan mapeissa. Hän oli tutkinut ne tarkasti.
Imatralla alettiin sitten neuvotella ongelmasta.
Saksalaiset toivat esiin näkemyksensä ja vaatimuksensa Wärtsilän edustajille. Menomatkalla oli sovittu, että Wahlroos käyttää sopivassa kohden suomalaisten puheenvuoron. Hän oli sujuvalla saksan kielellä tuonut esiin sopimuskohdan, jossa luki ” ennen moottoreiden käyttöönottoa laivayhtiön tulee pyytää valmistajien eli Wärtsilän suorittamaan tarkastus ja antaa hyväksyntä moottoreiden käyttöönottoon.”
Tätä tarkastuspyyntöä Bremenhavenista ei ollut tullut. Tilanne laukesi ja todettiin korvausvaatimusten rauenneen sekä sovittiin yhteisymmärryksessä jatkotoimet. Saksalaiset lupasivat korvata tästä tilaisuudesta aiheutuneet kustannukset.
Wärtsilän eläkkeelle jäänyt diplomi-insinööri oli tätä tositarinaa ihaillen kertonut. Ei ollut siis mikään ihme, että Kekkonenkin arvosti Bror Wahlroosia. ”Buntta” oli joskus itsepäinen oman tien kulkija. Mutta kun miestä tarvittiin, niin asiat hoituivat.

KORONAN VARJOSSA (Kälviän Jouluun)

Täältä löysin elämäni

kaiken mitä tarvitsen:

kauneutta, hiljaisuutta,

sopusoinnun sydämen.

Täällä kotipaikka on,

paras paikka isänmaata.

Vaikka aika tekee työtä,

muuttuu mäki vuotten myötä,

omana sen tunnistan,

paikaks jota rakastan.

Tämä Raija Ridan kaunis KOTIMÄKI runo tuli tänä vuonna entistä läheisemmäksi, sillä

koronavirus käänsi katseen lähelle ja muutti vuoden toiminnan toisenlaiseksi.

Alkuvuosi sujui normaaliin tapaan kuntoillen sekä kokouksissa ja seminaareissa käyden. Maaliskuussa saapui koronavirus maahamme ja muutti elämän menoa niin meillä Kälviällä kuin joka maailman kolkassa.

Lastenlapset joutuivat etäkouluun samoin kuin heidän vanhempansa etätöihin. Minunkin päiväohjelmaan tuli uusia juttuja. Kokouksissa istuttiin etänä kotoa käsin teams-yhteyden varassa.

Lasten ja lastenlasten tapaamiset jäivät vähiin. Yhteyksiä toki pidettiin etupäässä WhatsAppin välityksellä eikä sukulaisiakaan tavattu entiseen tapaan.

Minua koetteli suuresti, kun urheilutapahtumat ja lähetykset olivat pitkään poissa. Sanaristikot ja päivän autoretket tulivat entistä tärkeämmiksi.

Vaimon kanssa tehtiin useita päivän mittaisia kotiseuturetkiä. Pesäkivet, Karhukorvenjärvi ja muut lähitienoot on retkeilty ja tutkittu. Paljon on nähtävää ihan kotikulmillakin. Usein on ollut kahvit ja makkarat ja tulentekovälineet mukana. Marjavuosi oli mainio, joten loppukesästä marjastettiin ahkerasti.

Yhtenä myöhäisenä kesäiltana lähdin yksin autolla Satokosken tielle katsomaan vieläkö siellä tienpäässä rakennukset ovat pystyssä. Eteen tuli sen verran huteran ja lahonneen näköinen silta, etten uskaltanut ajaa siitä yli. Peruutin ja jäin pehmeälle pellolle kiinni. No, kännykkä ja Salon Mauri pelastivat. Mauri kävi ystävällisesti pakettiautollaan nykäisemässä minut ja auton takaisin kantavalle tielle.

Kulttuuritilaisuudet ovat ilahduttaneet monella tapaa tänä vuonna. Kesällä järjestettiin Silimälystiä- kuvataidenäyttely Kälviän Kirkonkylän koululla. Korkeatasoisia töitä näyttelyyn toivat kälviäläistaiteilijat Kaija Kontulainen, Jaakko Pernu, Riku Riippa ja Esa Riippa. Näyttelyssä kävi runsaasti vierailijoita.

Mika Myllylän patsas paljastettiin Haapajärvellä. Murtunut latu – patsas on vaimoni serkun, halsualaisen kuvanveistäjä Seppo Kalliokosken vaikuttava taideteos. Päivään liittyi myös Mikan haudalla käynti.

​Kesän ohjelmaan kuului käynti Kyösti ja Kalervo Kallion museossa Nivalassa. Siellä on upeita maalauksia ja veistoksia, joista opas elävästi kertoi. Kannattaa vierailla museossa. Samoin Veikko Vionojan taidetta kävimme ihailemassa Ullavan Haapalassa.

Puolihengelliset kotiseuturetket kuuluivat pyhäpäivien ohjelmistoon. Merijärvellä satuimme vaimon kanssa kirkkopihaan juuri, kun jumalanpalvelus oli loppumassa. Suntio huomasi satunnaiset matkaajat ja pyysi meitä kirkkokahveille. Kirkossa oli niin mukavaa väkeä ja leppoisa tunnelma, että joimme toisetkin kupposet.

Olemme noudattaneet koronaohjeita melko kuuliaisesti. Isoja yleisötilaisuuksia olemme vältelleet. Tosin minä olen poikennut jonkin kerran viitoitetulta polulta. Kävin muutamassa KPV:n ottelussa.

Koronalla on ollut myös positiivisia vaikutuksia. Monet ihmiset ovat löytäneet luonnon. Retkipoluilla ja -reiteillä on riittänyt ennätysmäärin kävijöitä. Retkitulilla on syntynyt mukavia keskusteluhetkiä niin tuttujen kuin ventovieraiden kanssa. Mikä parasta, myös nuoret ja lapsiperheet ovat retkeilleet lähiseutujen maastoissa. Koronan varjossa on kasvanut myös vastuu lähimmäisistä. On tarjottu apua asioinnissa ikäihmisille ja kannettu huolta jaksamisesta.

Keväällä ja kesällä korona ei paljoa keskipohjalaisia sairastuttanut. Toivottavasti loppuvuosi ja tuleva talvikin menee onnellisesti mahdollisimman vähin tartunnoin.

Vuosi 2020 on osoittanut, että me suomalaiset taivumme muutokseen, kun on pakko.

Vaimoni ja minä toivotamme kaikille tämän lehden lukijoille terveyttä ja onnellista joulun aikaa sekä menestystä uudelle vuodelle.

TapanI Hankaniemi

IHMETELTÄVÄÄ

Kokkolan kaupunki alensi tuloveroa tälle ja ensi vuodelle 0,25 %:lla eli 21.50%:iin. Mielestäni mitkään talouden tunnusluvut tai ennusmerkit eivät tällaista ratkaisua puoltaneet. Näistä kahdesta vuodesta koostuu kaupungille liki neljän miljoonan euron menetykset. Kaupungin veronmaksajille tämä tietää muutaman kymmenen euron lovea. Isotuloisille vähän enemmän ja pienituloisille vähemmän. Kaupungin velkaantuva talous ei puoltanut tätä päätöstä.

Toinen ihmettelyn kohde on kaupungin ylimmän johdon suhtautuminen Kokkotyösäätiöön. He antavat sellaisen kuvan, että on olemassa tai tulemassa joku taho, joka hoitaa tämän tärkeän toiminnan paremmin ja edullisemmin. En usko, että tällaista hyväntekijää ilmestyy.

Kokkotyösäätiö ei ole liikeyritys. Nyt annetaan ymmärtää, että ne rahat joita tähän hyvää työtä tekevään toimijaan on sijoitettu ovat olleet hukkaan heitettyä. Kokkotyösäätiö on toiminut pitkäaikaistyöttömien, vaikeasti työllistyvien ja huumenuorten parissa mielestäni hyvin. Tulokset tästä työstä tulevat nimenomaan kaupungin ja omistajien hyväksi pienempinä sakkomaksuina ja säästettyinä laitoslaskuina.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että yhä enemmän tarvitaan taloudellista tukea tälle elämisen alueelle. Tekeepä tätä työtä sitten Kokkotyösäätiö tai jokin toinen organisaatio. Yhä useampi tulee putoamaan yhteiskunnan rattailta ja yhä useampi joutuu ahdinkoon koronan ja muiden yhteiskuntaa vaivaavien syiden takia.

ÄIDIN KERTOMAA

Kälviän kirkonkylän koulussa äitini Elvin luokalla
oli vilkas ja komea poika, jonka nimi oli Jalo.
Aina kun luokassa jotain tapahtui, niin opettajan
syyttävä sormi osoitti Jaloa kohti.
Kerran taas luokassa joku villeili ja opettaja entiseen
tapaansa Jaloa komentamaan nurkkaan.
Silloin äitini oli rohkaissut mielensä ja
sanonut. ”Nyt ei kyllä Jalo ollut syypää.”
Kului melkein viisikymmentä vuotta
ja äiti meni tavanomaiselle ostosreissulle
paikalliseen osuuskauppaan KPO:lle.
Samaan aikaan sinne tuli ostoksille myös
Jalokin äitini koulukaveri. He eivät olleet
kohdanneet sitten kouluvuosien.
Jalo oli tullut kaupassa äidin luokse ja
oli kyynelsilmin muistellut ja kiitellyt
äitiä, kun tämä oli puolustanut häntä
luokkakaveria.
Äiti kertoi tätä kyynelsilmin. Tämä oli
kummallekin merkittävä tapahtuma.
On olemassa sanonta:
Ystävällinen sana voi lämmittää
yli talven. Lisään siihen, että yli
vuosikymmenten.

VIELÄ LIPUTTAMISESTA

On syytä olla iloinen siitä, että suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen on erityisesti tällä vuosituhannella kehittynyt myönteiseen suuntaan. Näin on tapahtunut myös meillä Keski-Pohjanmaaalla.
Nyt on mahdollisuus tulla ulos kaapista ja olla oma itsensä. Tätä syrjimättömyyden ja yhdenvertaisuuden myönteistä kehitystä tulee jatkaa. Veikko Lavi sanoi jo vuosikymmeniä sitten, että jokainen ihminen on laulun arvoinen. Tässä hengessä on hyvä mennä eteenpäin.
Minusta tästä tulevan vuoden Pride-tapahtumasta tulee tehdä yhteinen juhla. Sateenkaariliput liehuvat kaduilla ja kaupungin lippusaloissa juhlistavat tätä edistyksen juhlaviikkoa kauniit Suomen liput. Tulevaa valtakunnallista arvokasta tapahtumaa on syytä juhlistaa siniristilipuilla. Ollaan onnellisia siitä, että myönteistä kehitystä on tapahtunut.
Nyt ei ole aihetta rakentaa vastakkainasettelua eikä raja-aitoja ihmisten välille vaan mennä iloisen musiikin tahdissa marssien eteenpäin.
Erilaisuuden tunnustaminen ja hyväksyminen on yhteiskunnan rikkaus.
Tapani Hankaniemi
kaupunginvaltuutettu