blogi

Elämäni varsitiellä on ollut monta merkittävää pitkäaikaista ajanjaksoa ja tapahtumaa.

Tärkein niistä on ollut, kun löysin 54 vuotta sitten Halsualta viisaan ja kauniin Irma Kalliokosken. Se oli todellinen onnenpotku. Yhdessä on taivallettu nämä reilut viisi vuosikymmentä. Vieläkin yhteiselo sujuu tahdilleen. Minulla on ollut kotiliesi lämmin lähtiessä ja palatessa. Hyvä on ollut kokoustaa ja harrastaa. Kiitos Irma.

Suuri rikkauden aihe on ollut myös kolmen lapsen ja kuuden lapsenlapsen saaminen perheyhteisöön. He ovat tuoneet iloa elämäämme ja heille ovat mummolan ovet aina avoinna.

Toinen merkittävä viisikymppinen on ollut yhteiskävely ensin hankalan sittemmin tutuksi tulleen kaverin kanssa. Seitsemän vuotta sitä tutkittiin eikä saatu kaverin nimeä selville. Kunnes jouduin silmälääkäriin, joka oitis sanoi, että poika sinulla on selkärankareuma ja passitti minut Heinolan reumasairaalaan. Silmiini tuli iriitti eli värikalvon tulehdus, joka kuuluu läheisesti tähän sairauteen.

Näissäkin asioissa on menty huimasti eteenpäin. Nykyään selkärankareuma todetaan aikaisessa vaiheessa magneettikuvantamisella ja muilla kehittyneillä tavoilla. No, reuma on ollut minulle armollinen, kun se on jäykistänyt minut tällaiseen eteenpäin menevään asentoon. Takanojassa olisi paljon vaikeampi hoidella päivittäisiä askareita.

Kolmas tärkeä viisikymppinen on ollut luottamustehtävät. Liki 50 vuotta olen ollut mukana kunnallisissa ja maakunnallisissa luottamustehtävissä. Lisäksi useissa organisaatioissa puheenjohtajana. Nämä ovat olleet monella tapaa minulle kiitollisia vuosia. Olen pysynyt kartalla ja pelissä mukana.

Kunnallisneuvoksen arvonimeä hakivat Kokkolan kaupunki, kuntayhtymä Soite, Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä ja Työplus Oy. Näille esitän vielä lämpimät kiitokseni. Kaikissa hakijatahoissa työskennellään alueen ihmisten hyväksi. Toivon, että yhä useampi nuori tulisi politiikkaan mukaan ja huomaisi, että yhteisten asioiden hoito tuo merkitystä elämään.

Voimallisinta aikaa oli Kälviän aika. Toimin kaksitoista vuotta kunnanhallituksen puheenjohtajana. Yhdessä Unto Kallisen, Timo Mämmin ja Kauko Ojalan kanssa johdettiin kunnan kehitystä. Asukasluku nousi 3500 tuhannesta 4500 tuhanteen. Meidät noteerasi maakuntalehti Keskipohjanmaakin.

Sen legendaarinen pakinoitsija Pipopää kirjoitti Kälviän hirmuhallinnosta ja oli saanut sisäpiiritietoa siitä, että kolmikko Mämmi, Ojala ja Hankaniemi oli yksituumainen ainoastaan avannosta noustessaan.

Olen vanhan linjan luottamushenkilö. Olen kunnioittanut viranhaltijoitten valmistelutyötä. Hyvien päätösten takana on huolella tehty valmistelutyö. Nykyään vähän jo sivusta seuraten ja yleisesti katsoen näyttää siltä, että tuo raja on hämärtynyt. Viranhaltijoitten tontille pyritään liian aikaisin ja liian liki, tärkeä valmistelutyö kärsii ja jää ehkä puutteelliseksi. Mottona tulisi edelleen olla: viranhaltijat valmistelevat ja luottamushenkilöt päättävät.

Olen toiminut yhteistyössä kahden kunnanjohtajan Unto Kallisen ja Timo Mämmin sekä kahden kaupunginjohtajan Antti Isotaluksen ja nyt Stina Mattilan kanssa.. Kaikkia heitä olen arvostanut ja yhteistyö on ollut toimivaa. Samat hyvät arvosanat annan Soite kuntayhtymän, Keskipohjanmaan koulutusyhtymän sekä Työplus oy;n johdoille.

Olen aina ollut keskustalainen. Se on ollut tuttu ja turvallinen kotini. Tältä rintamalohkolta olen saanut hyviä kavereita ja paljon mukavia muistoja sekä mieliin jääneitä reissuja, joilla on aina noudatettu tarkasti oppi-isä Santeri Alkion ohjeita. Erkki Hänninen, Esko Aho ja Mika Lintilä ovat olleet tärkeitä esimiehiäni.

Netistä on tullut minulle merkityksellinen väline, somessa ei ole yläikärajaa. Harrastan siellä runoja, knoppikysymyksiä, pelaan vapaakenttää ja pidroa. Urheiluun minulla on elinikäinen rakkaussuhde. Seuraan urheilua lähes laidasta laitaan, erityisesti niitä lajeja, missä suomalaiset ovat mukana.

Jalkapalloa ja Tottenhamia olen seurannut pian 70 vuotta. Vielä olisi toiveena käydä Tottenhamin uudella stadionilla, mutta seurueemme ympärilläni uhkaavasti vanhenee. Vanhalla White Hart Lanella kävimme useita kertoja.

Matkustus on myös ollut lähellä sydäntäni. Kohokohtana oli parikymmentä vuotta sitten Seppo Heiskasen, Raimo Kerttulan, Timo Mämmin ja Terho Torvisen kanssa tehty kolmiviikkoinen seikkailureissu Moskovasta Pekingiin. Siperian rataa pitkin läpi Mongolian ja Kopin autiomaan, sieltä Mantsuriaan, Baikalille, Irkutskiin ja Vladivostokiin. Aikavyöhykkeet vaihtuivat niin useasti, että kelloina toimivat aurinko, kuu ja tähdet.

Matkailussa minulla on vielä tavoitteita. Haluaisin käydä jokaisessa Euroopan pääkaupungissa, joista muutamia on vielä käymättä.

Tässä tyytyväisen miehen mietteitä.

Toivotan joulurauhaa jokaiselle Kälviän Joulun lukijalle. Harras toiveeni on, että maailmalla aseitten jylinä vaimentuisi ja rauhan kellot alkaisivat soida.

Tapani Hankaniemi

Nykyinen presidenttimme Sauli Niinistö toppuutteli jokin aika sitten innokkaimpia natolaisia sanoen, ettei Suomi tässä uudessa olotilassaan ole kokoaan suurempi.

Jos Alexander Stubbista tulee presidentti ja hänen ulkoisten suhteitten hoidossa jatkaa nykyinen kylmääviä lausuntoja jakeleva ulkoministeri ja aatesisar Elina Valtonen, niin maan johdossa on huipputerävä kärki.

Kun vielä tämän rohkean parivaljakon taktiikan luo vihdoin pienistä kaukaloista isommalle pelikentälle päässyt innostunut kiekkopäävalmentaja Jukka Jalonen, niin tulosta syntyy. Suomesta on tulossa kokoaan suurempi.

Herra varjele meitä tältä huippukolmikolta.

Viime viikonvaihteen risteilyllä keskustaväki haki vaali-intoa ja tunnelmaa Suomenlahden aalloilta.

Meitä oli reilut tuhat innostunutta laivalla. Keskipohjalaisiakin oli noin parikymmentä aktiivia mukana. Uskon että sitä uskoa keskustan mahdollisuuksiin menestyä saatiin roppakaupalla.

Risteily oli onnistunut. Eri puolilta maata saapuneiden ihmisten ilmeet olivat hyväntuulisia ja iloisia. Täällä tunsi, että oma maa-koko maa on totta. Sitä se keskustalaisuus tarkoittaa.

Myös laivalla tuli selväksi, että keskusta ei rakenna toimintaansa ja kampanjaansa muiden puolueiden haukkumiseen ja mollaamiseen. Sitä vastoin kokoomus ja perussuomalaiset ovat ottaneet vaalityössään keskustan maalitaulukseen. Meidän lähtökohtana on keskittyä omaan tekemiseen eikä vastustajien kritisointiin.

Minultakin on silloin tällöin kysytty, minkä takia olet keskustan riveissä. Tähän on ollut helppo vastata. Kunnioitan puoluetta, joka on valmis ottamaan vastuuta ja hoitamaan ihmisten asioita vaikeinakin aikoina.

Myös risteilyllä selvisi, että kannattajakenttämme on monipuolinen. Meillä on hyviä nousevia nuoria tähtiä eri puolilla maata. Ehdokasjoukkomme on innostunut ja tekevät tosissaan työtä keskustan ja koko maan tulevaisuuden sekä maailman turvallisuuden puolesta.

Kuten koko maassa niin myös meillä Keskipohjanmaalla keskustalla on tasokas ehdokastiimi. Siitä löytyy kokemusta, nuoruutta sekä tasapuolisesti naisia ja miehiä. Uskon vakaasti, että tulemme hyvin menestymään tulevissa eduskuntavaaleissa. Siitä antoivat hyvää ennusmerkkejä viimeksi käydyt kunta- ja aluevaalit.

Keskusta elää. Siteeraan Mark Twainia, ”huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja.”

Risteilyn päätöstapahtuma oli aatteellisesti niin vaikuttava, että silmäni kostuivat. Totesin, että olin matkalla oikeassa porukassa.

Tapani Hankaniemi

Kälviä

Kokkolan kaupunki on viime viikkoina saanut myönteistä mainetta ympäri maan. Kansalaisia kurittavien korkeiden sähköhintojen esimerkiksi on valtakunnassa otettu Kokkolan malli, kun kaupunginhallitus laittoi Kokkolan Energian suunnitelmat kansalaisia kurittavista sähköhinnoista tässä tilanteessa oikeisiin mittasuhteisiin.

Keskustajohtoisen kaupunginhallituksen päättäväisyyden ansiosta Kokkolan Energian kokkolalaiset asiakkaat (Kokkola, Kälviä, Lohtaja ja Ullava) saavat sähköä nyt olosuhteet huomioiden siedettävään hintaan eli noin 17 sentillä.

Kaupunginhallituksen ansiosta energian hinta saatiin pudotetuksi kolmasosaan siitä, mitä Kokkolan Energia alun perin syksyllä asiakkailleen tarjosi. Energiayhtiön tarjoaman noin 46 sentin hinta kilowattitunnilta olisi ollut kotitalouksille kohtuuton. Kokkolan Energia tulee ratkaisun myötä tekemään alkuvuodesta tappiota ja kaupungilta jäävät yhtiön tulouttamat osingot saamatta , mutta yhtiö kyllä kestää tämän.

Omistajaohjauksesta on puhuttu paljon viime vuosina . Kokkolan kaupunginhallitus antoi ratkaisullaan malliesimerkin siitä, miten omistajaohjaus parhaimmillaan toimii.

Kokkolan mallia on nyt päättänyt toteuttaa myös Helsingin kaupungin omistama energiayhtiö Helen. Se on päättänyt alkaa periä toistaiseksi voimassa olevista sopimuksista helsinkiläisiltä asiakkailtaan 20 sentin kilowattitaksaa.

Toivotan joulun iloa, valoa ja lämpöä jokaiseen kotiin.

Tapani Hankaniemi

VÄLÄHDYKSIÄ MATKAN VARRELTA 2022

Yhteiseloa ja muisteluita

Perheemme muutti Helsingin olympiavuonna 1952 Rytikankaalta Sipilään, kylän toiselle puolelle vanhan pappilan taakse. Sinne valmistui meille uusi koti. Se rakennettiin silloisten ohjeitten mukaan ja siitä tuli piirustusten mukainen rintamamiestalo.

Elämä sujui sitten vuosikaudet niin, että muutimme karjan kanssa aina koulun loppumisen aikoihin alkukesästä Rytikankaalle ja koulujen alettua syksyisin takaisin Sipilään.

Lehmien vienti kylän läpi oli jännittävää. Yleensä kaikki sujui hyvin. Kerran yksi mullikka pääsi livahtamaan Aherruksessa asuneen Helmi Hellen avoimeksi jääneestä portista opettajan kauniiseen puutarhaan. Se oli tiukka paikka, mutta siitä selvittiin anteeksipyynnöllä. Kesä ja luonto korjasivat villin mullin tihutyöt eikä pysyviä vaurioita jäänyt kukkatarhaan eikä ihmissuhteisiin.

Me asuimme kesät kuin huvilalla. Nukuin kylmällä vintillä ja monesti ulkosaunan eteisessä. Kesäaamuisin usein kuului, kun naapurimme Nikulan Mikko eli Jompi vei lehmiä navetasta aituukseen. Se oli persoonallista siuttamista eli kutsupuhetta lehmille. Jompilla oli komea ääni, mielestäni ääniala oli baritoni. Monesti Mikko lauloi karjallensa ja kauniille kesäaamulle. Jompin Urpo veljen poika Jukka tiesi, että useimmin laulettu kappale oli oopperasta Cavalleria rusticana. Nämä miehekkään komeat esitykset olisi pitänyt saada taltioitua jälkipolville.

Ensimmäisiä työpaikkojani olivat heinätyöhommat Hietavuorella. Siellä asui ja työskenteli Matti Salo Toivo Hietavuoren sukulaispoika Rovaniemeltä. Me kutsuimme häntä Revontulten Matiksi. Ystävystyin Matin kanssa. Matti oli iloinen ja mukaansa tempaava nuorimies. Kerran Matti kertoi, että hän löysi naapurikunnasta mieluisan tytön. Hän jatkoi allapäin, ettei pääse riiuulle, kun ei ole suorittanut keskikoulua.

Sanoin Matille, että suorita. Matti epäili ja sanoi, että pitää kerätä kasvitkin. Vastasin, että siitä kyllä selviät. Minulla on Hietalan Soilen pieteetillä keräämät kasvit. Vaihdetaan vain niiden nimilaput ja keräystiedot. Matti läpäisi kasvitentin ja suoritti keskikoulun. Naapurikunnan ihastuttava tyttö kuitenkin vaihtui toiseen. Mutta ei oppi ojaan Mattiakaan kaatanut. Hänestä tuli metsäteknikko. Matti muutti täältä Joensuun seudulle ja yhteydenpitomme katkesi.

Heinätyöt Hietavuorella sujuivat leppoisasti seivästäen ja heiniä latoon korjaten. Fanni Hietavuori, Toivon sisko, huolehti työväen ruokahuollosta ja muustakin hyvinvoinnista. Fanni oli tehnyt elämäntyönsä Porin seudulla sosiaalipuolen tehtävissä. Hänelle tuli Satakunnan Kansa, josta Fanni seurasi hänelle tärkeitä länsirannikon tapahtumia.

Perjantaisin oli Hietavuorella palkanmaksutilaisuus. Se pidettiin talon salissa. Aluksi Fanni pyysi Toivoa soittamaan urkuharmoonilla meille työväelle kaksi kappaletta. Toinen oli aina On kesän kirkas huomen. Toinen esitys vaihteli. Sen jälkeen Fanni kiitteli meitä ahkeruudesta ja otti harmoonin päällä olevasta puisesta lippaasta palkkarahat ja maksoi jokaiselle sovitun tilin. Lämmöllä muistelen Hietavuoren persoonallisia sisaruksia Fannia ja Toivoa.

Osapuilleen näihin aikoihin Kälviän hevosjalostusyhdistys r.y. päätti vuokrata siitosorin. Suomen- hevosten kanta oli laskenut huolestuttavan pieneksi. Valtio alkoi maksaa varsarahaa. Orin sijoituspaikaksi tuli Ilola eli Nikula. Tärkeää hevoskannan lisäystehtävää Kälviälle oli valittu suorittamaan ori nimeltään Loistekas. Se oli viriili, liinaharjainen, komea ori. Tammoja kävi kymmenittäin niinä kahtena vuonna. Nikulan Anton eli Amalia toimi seremoniamestarina. Erityisesti silloin, kun Hietalanperän naisia kulki ohitse asioilleen kirkonkylälle kävellen tai pyörällä, niin tämä näytelmä sai lisää väriä.

Vuodet vaihtuivat ja elämä soljui eteenpäin. Kälviällä vaihtui kunnanjohtaja. Ansiokkaasti Kälviää pitkään johtanut kunnanjohtaja Unto Kallinen jäi eläkkeelle ja hänen jälkeensä valittiin kunnanjohtajaksi Timo Mämmi. Olin silloin kunnanhallituksen puheenjohtajana ja ajattelin, että Kälviän kunnanjohtajan on syytä osata pelata pitroa. Opetuspaikaksi valikoitui Rytikankaan naapuri Nikula. Talon emäntä Kaarina, jota miehensä Anton kutsui hellästi misikseksi, keitteli kahvia ja hän osallistui myös pelin seuraamiseen.

Pitro-opettajina toimivat talon väki Amalia ja Jompi sekä naapurin Leo eli Himanka. Opetus oli huippuluokkaa, mutta ei pohjoispohjalaisesta Timosta tullut pidron pelaajaa. Pohjoisessa pelataan pääasiassa tuppia. Pidro tai paremminkin pitro on tämän ranikkoseudun upea korttipeli. Nykyään sitä voi pelata myös netissä ja pelaajia on Amerikkaa myöden.

Lopuksi joulumuisto lapsuudesta. Vällyjen alla kirkkoreessä oli lämmin olla. Muistan, kun Ridankylästä joulukirkkoon mentiin hevosella. Aisakellot soivat kauniisti aamuvarhaisella hevosen rauhallisesti ravatessa. Paluumatka kotiinpäin sujui reippaammin. Miehet ajoivat kappia ja aisakelloilla oli kiirettä pysyä tahdissa. Isä seisoi kirkkoreen jalaksilla ja ohjasti sieltä. Minä ihailin isää ja meidän viriaa hevosta.

Toivon, että rauhan kellot soisivat kaikille kaikkialla.

HYVÄÄ JOULUA JA ONNEA UUDELLE VUODELLE

Tapani Hankaniemi

Itse käytän nettiä pankkiasioinnissani ja palvelut pelaavat ihan kiitettävästi.

Yritin soittaa pankkiin yhden epäselvän laskun takia, mutta se oli toivoton yritys. En löytänyt yhdenkään virkailijan numeroa. En edes pankinjohtajien. Lähetin myös s-postia. Kun näistä ei ollut apua, niin lähdin salkkuni kanssa pankkiin.

Kun tulin pankkiin pahaa aavistamatta, niin säikähdin. Iso odotussali oli tupaten täynnä varttunutta väkeä odotusnumero kourassaan. Odottavia asiakkaita istui joka paikassa, portailla ja pitkällä käytävällä. Sen huomioin, ettei heillä ollut juomaa eikä evästä mukanaan. Olisi pitänyt olla.

No, kävelin käytävää pitkin ja löysin virkailijan, joka työskenteli seisaallaan näyttöpäätteellään ahtaassa kopissa. Liukuovi oli hiukan auki. Selitin virkailijalle oman vaatimattoman asiani. Hän oli ystävällinen ja sanoi, että mennään asiakaspalvelusta kysymään, josko siellä voitaisiin auttaa. Sanoin kiireesti etten halua etuilla. Ystävällinen virkailija kuitenkin meni ja halusi auttaa, mutta joutui sanomaan, ettei asiakaspalvelussa juuri sillä hetkellä ollut ketään. Kiitin häntä ystävällisyydestä ja poistuin.

Seuraavana päivänä minulle soitettiin pankista s-postiin laittamani numeroni perusteella. Olin kuitenkin saanut selvitettyä omin konstein epäselvän laskuni. Tämänkin käyntini jälkeen voin todeta, että olen saanut pankista ja pankeista asiallista palvelua.

En ole minkään pankin luottamustehtävissä. Olen kuitenkin moniin yhteiskunnan luottamustehtäviin valittu ja katson, että epäkohtiin on puututtava. Tällä pankkikäynnillä niitä näin.

Niillä harvoilla tunneilla, jolloin rahahanat ovat rahvaalle auki, pitäisi pankin pystyä parempaan.

Tapani Hankaniemi

Heinäkuun ensimmäisenä tiistaina näin Paavon Kälviän urheilukentällä ikäkausikilpailuissa katsomassa Josefiinan juoksuja. Paavo istui autossa, avasi ikkunan ja vaihdoimme kuulumisia. Oli kaunis kesäinen ilta. Kolmen päivän päästä perjantaina Paavo menehtyi kotonaan sairauskohtaukseen.

Monet muistikuvat kulkevat mielessäni. Olimme Paavon kanssa saman kylän poikia ja pitkän matkan kavereita. Tunsin hänet ahkerana ja aikaansaavana miehenä. Monta kertaa kävin Yrjölän uusiokäyttöön otetussa navetassa. Siellä Roporunnaajat Paavo ja Leena yhdessä ahkeroivat ja tekivät vanhoista heinäseipäistä joululahjoja ja lahjaesineitä. Ne menivät joulumarkkinoilla kilvan kaupaksi. Roporunnaajat tekivät myös karkkikauppaa. Joutopäivät eivät kuuluneet Paavon ja Leenan aktiivivuosiin.

Paavo tunnettiin kotiseudun miehenä ja hänen luottamustehtäviensä lista on pitkä. Hän toimi Korpelan Voiman ja Kokkolan Veden johtotehtävissä. Kokkolan kaupungin teknisessä lautakunnassa Paavo huolehti Kälviän tarpeista. Lisäksi hän oli usean taloyhtiön hallituksessa.

Kotikunta sai nauttia Paavon osaamisesta. Hänen panostaan tarvittiin Kälviän Seudun Sanomissa, Kälviän vesiosuuskunnassa, lähivakuutuksessa, Kälviän kunnanvaltuustossa ja monissa lautakunnissa. Paavo oli tunnollinen palokuntalainen. Myös paikallisen pankin isännistöön hän kuului. Kälviän Tarmon ja Kokkolan Hermeksen toiminnassa hän vaikutti vuosikaudet.

Kannatimme Paavon kanssa samaa poliittista aatesuuntaa. Kävimme monissa keskustan tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Paavosta sai mukavaa matkaseuraa. Me matkakumppanit nautimme hänen hyvästä tilannetajustaan ja osuvasta huumoristaan. Keskustan Kälviän osaston kantavana voimana Paavo oli lähes loppuun saakka.

Paavo teki mielellään kalastus- ja marjastusretkiä. Monta kertaa hän ajoi poikansa Kimmon kanssa Simojoelle ja joskus Tenollekin arvokalaa pyytämään, myös pilkkiminen kuului talvisin ohjelmaan.

Paavo ja Leena tukivat lastensa harrastuksia esimerkillisesti. Johannan huilunsoiton aikoina Paavo oli Kälviän nuorisomusiikin tukiyhdistyksen toiminnassa, samoin Kimmon jääkiekkoharrastuksessa Leena ja Paavo puuhasivat innokkaasti mukana.

Paavo koettiin yhteyksien miehenä. Hän työskenteli Kälviän Puhelinyhtiössä ja toimi sen jälkeen Kokkolan Puhelimen ja Anvian palveluksessa. Turvalaitteiden myyntitehtävissä Paavo oli vielä eläkepäivillään. Hän omisti laajan yhteyksien verkon ja tunsi paljon ihmisiä ja myös Paavo tunnettiin.

Paavon ja Leenan pihapiiri näyttäytyi siistinä sekä kesällä että talvella. Hyvin leikattu nurmikko ja siististi tehdyt lumityöt olivat heidän kotinsa tavaramerkki. Paavo teki kaiken huolella ja tarkasti.

Viimeiset pari vuotta Paavoa riisuttiin. Sairaus hiljensi tahtia ja voimat vähenivät. Kävin silloin tällöin häntä katsomassa ja kertomassa alueen kuulumisia. Paavo kiitti aina pistäytymisestä ja sanoi, että tule käymään.

Puoliso Leena ja lapset Johanna ja Kimmo perheineen olivat suurena tukena ja turvana, lastenlapset pappan ilona. Paavo sai nukkua pois omassa kodissaan läheisten läsnä ollessa.

”Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
ja aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa.”

Hyvää matkaa Paavo – ystävä.