Heinäkuun ensimmäisenä tiistaina näin Paavon Kälviän urheilukentällä ikäkausikilpailuissa katsomassa Josefiinan juoksuja. Paavo istui autossa, avasi ikkunan ja vaihdoimme kuulumisia. Oli kaunis kesäinen ilta. Kolmen päivän päästä perjantaina Paavo menehtyi kotonaan sairauskohtaukseen.
Monet muistikuvat kulkevat mielessäni. Olimme Paavon kanssa saman kylän poikia ja pitkän matkan kavereita. Tunsin hänet ahkerana ja aikaansaavana miehenä. Monta kertaa kävin Yrjölän uusiokäyttöön otetussa navetassa. Siellä Roporunnaajat Paavo ja Leena yhdessä ahkeroivat ja tekivät vanhoista heinäseipäistä joululahjoja ja lahjaesineitä. Ne menivät joulumarkkinoilla kilvan kaupaksi. Roporunnaajat tekivät myös karkkikauppaa. Joutopäivät eivät kuuluneet Paavon ja Leenan aktiivivuosiin.
Paavo tunnettiin kotiseudun miehenä ja hänen luottamustehtäviensä lista on pitkä. Hän toimi Korpelan Voiman ja Kokkolan Veden johtotehtävissä. Kokkolan kaupungin teknisessä lautakunnassa Paavo huolehti Kälviän tarpeista. Lisäksi hän oli usean taloyhtiön hallituksessa.
Kotikunta sai nauttia Paavon osaamisesta. Hänen panostaan tarvittiin Kälviän Seudun Sanomissa, Kälviän vesiosuuskunnassa, lähivakuutuksessa, Kälviän kunnanvaltuustossa ja monissa lautakunnissa. Paavo oli tunnollinen palokuntalainen. Myös paikallisen pankin isännistöön hän kuului. Kälviän Tarmon ja Kokkolan Hermeksen toiminnassa hän vaikutti vuosikaudet.
Kannatimme Paavon kanssa samaa poliittista aatesuuntaa. Kävimme monissa keskustan tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Paavosta sai mukavaa matkaseuraa. Me matkakumppanit nautimme hänen hyvästä tilannetajustaan ja osuvasta huumoristaan. Keskustan Kälviän osaston kantavana voimana Paavo oli lähes loppuun saakka.
Paavo teki mielellään kalastus- ja marjastusretkiä. Monta kertaa hän ajoi poikansa Kimmon kanssa Simojoelle ja joskus Tenollekin arvokalaa pyytämään, myös pilkkiminen kuului talvisin ohjelmaan.
Paavo ja Leena tukivat lastensa harrastuksia esimerkillisesti. Johannan huilunsoiton aikoina Paavo oli Kälviän nuorisomusiikin tukiyhdistyksen toiminnassa, samoin Kimmon jääkiekkoharrastuksessa Leena ja Paavo puuhasivat innokkaasti mukana.
Paavo koettiin yhteyksien miehenä. Hän työskenteli Kälviän Puhelinyhtiössä ja toimi sen jälkeen Kokkolan Puhelimen ja Anvian palveluksessa. Turvalaitteiden myyntitehtävissä Paavo oli vielä eläkepäivillään. Hän omisti laajan yhteyksien verkon ja tunsi paljon ihmisiä ja myös Paavo tunnettiin.
Paavon ja Leenan pihapiiri näyttäytyi siistinä sekä kesällä että talvella. Hyvin leikattu nurmikko ja siististi tehdyt lumityöt olivat heidän kotinsa tavaramerkki. Paavo teki kaiken huolella ja tarkasti.
Viimeiset pari vuotta Paavoa riisuttiin. Sairaus hiljensi tahtia ja voimat vähenivät. Kävin silloin tällöin häntä katsomassa ja kertomassa alueen kuulumisia. Paavo kiitti aina pistäytymisestä ja sanoi, että tule käymään.
Puoliso Leena ja lapset Johanna ja Kimmo perheineen olivat suurena tukena ja turvana, lastenlapset pappan ilona. Paavo sai nukkua pois omassa kodissaan läheisten läsnä ollessa.
”Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
ja aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa.”
Hyvää matkaa Paavo – ystävä.