Kirjoitus EL-sanomiin

KÄLVIÄN ELÄKELIITTOLAISET SALLALAISTEN VIERAINA

Heinäkuun puolessa välissä Kälviän Eläkeliitto kävi mielenkiintoisella vierailulla Sallassa.

Kälviän eläkeläisten puuhakas puheenjohtaja Antti Ruokoja oli törmännyt vuosi sitten Seinäjoen liittokokouksessa sallalaiseen kollegaansa Antero Miettiseen. Siinä tapaamisessa oli sovittu tästä kyläilystä. Kun miehet jotain sopivat, niin se tahtoo toteutua.

Meitä kälviäläisiä oli täysi linja-autollinen ja kaikki innolla mukana. Mukana oli hyviä tarinankertojia ja matka sujui leppoisasti huumorin ja nokkelien visailukysymysten sekä yhteislaulujen kera.

Salla on meille kälviäläisille aivan erityinen pitäjä. Meillä on paljon yhteistä historiaa takana. Lainaan edesmenneen Sallan ystävän kälviäläisen Simo Kivelän selvittämiä tietoja.

Kun talvisota oli päättynyt ja rauhanehdoista oli sovittu, selvisi että lähes puolet Sallan pitäjästä oli menetetty Neuvostoliitolle. Eri vaiheitten jälkeen alkoi sallalaisten evakkotie.

Henkikirjoituksen mukaan Sallan väkiluku oli tuolloin noin 9000 henkeä. Siitä väkimäärästä tuli liki 7000 sallalaista silloisen Vaasan läänin alueelle.

Kälviä oli tämän evakuointialueen keskus ja Kälviälle siirrettiin myös Sallan kunnan ja seurakunnan virastot ja hallinto. Kälviälle sijoitettiin myös suurin väkimäärä, yhteensä 2044 henkeä. Kälviälle tuli siis neljäsosa Sallan kunnan asukkaista.

Kun Sallan kirkonkylä menetettiin Neuvostoliitolle, niin perustettiin Sallan hoitokunnan nimeä kantava elin, joka oli eräänlainen pienoiskunnanhallitus. Tuo hoitokunta piti kokouksiaan Kälviällä ja hoiti juoksevia asioita. Sallan kunnanvirasto sijaitsi nykyisessä Martta-kodissa.

Tällä hallintoelimellä riitti töitä ja kokouksia. Hoitokunta piti Kälviällä oloaikanaan 55 kokousta. Viimeinen kokous pidettiin Kälviällä marraskuun 26. päivänä 1945. Asiat olivat vaikeita ja kokoukset pitkiä. Asialista täyttyi ihmiselämän kirjosta laidasta laitaan.

Silloiset asunnot olivat pieniä ja puutetta oli liki kaikesta. Ei ollut ihan yksinkertainen asia sijoittaa 3500 asukkaan pitäjään yli 2000 sallalaista. Monissa asioissa jouduttiin venymään puolin ja toisin. Kaikesta selvittiin.

Kuusitoista sallalaista nuorta kävi Kälviällä rippikoulun vuosina 1944-1945. Kälviän rovastin Johannes Kaukovaaran lisäksi opetusta antoivat Sallan papit Erkki Koivisto ja nuori rajaseutupappi Sulo Isokoski, jona tytär Soile Isokoski tunnetaan maailman kuuluna oopperalaulajana. Myös sallalaisten ja kälviäläisten nuorten rinnoissa lempi leiskahti, avioliittoja solmittiin lähes 60.

Kuten edeltä käy selväksi, niin kälviäläisillä ja sallalaisilla on paljon kohtalon yhteyttä keskenään. . Paljon on olemassa aineistoa näistä ajoista. Nyt olisi aika kerätä tiedot ja muistot yhteen.

Sallan päivänä kunnanviraston edessä oleva tori täyttyi ihmisistä. Kaunis sää sai arviolta noin 4000 ihmistä paikan päälle. Koko päivän oli torilla erilaisia tapahtumia. Ilahduttavaa oli kun tapasimme torilla useita vielä elossa olevia evakkoajan ihmisiä.

Tutustuimme mielenkiintoiseen sota- ja jälleenrakennusajan museoon. Aamulla kävimme kunniakäynnillä sankarivainajien muistomerkillä, jossa lauloimme virren: Siunaa ja varjele meitä Korkein kädelläs. Sen jälkeen tutustuimme vuosina 1948-50 rakennettuun Sallan kirkkoon.

Käläviän Färijärit olivat pystyttäneet näyttelyn Sallan Osuuspankin tiloihin. Siihen pirteät matkalaiset kävivät tutustumassa. Paluumatkalla kävimme Kuusamon Suurpetokeskuksessa ja tutustuimme myös Paltaniemen kuvakirkkoon. Oppaan mukaan kuvakirkon kellotapulin on piirtänyt kälviäläinen Jaakko Suonperä.

Majoituimme retkellä kauniin Sallatunturin kupeessa sijaitsevaan kylpylähotelliin, jonne saimme vieraiksemme Miettisen Anteron johdolla useita sallalaisia muistelemaan evakkoaikoja. Hillojakin saimme ostaa tuliaisiksi.

Parhaat kiitokset sallalaisille vieraanvaraisuudesta. Lämpimät kiitokset mukavasta matkasta myös Kälviän Eläkeliitolle ja kanssamatkustajille.

Matkalla mukana

Tapani Hankaniemi

SALLAN VIERAILU 18-20.7.2016/ Kokkolan kaupungin tervehdys

Arvoisat sallalaiset, hyvät kuulijat

Meitä on täällä kälviäläisryhmä. Olimme eilen illalla Martti Niskalan muistokonsertissa. Tänä aamuna kävimme kunniakäynnillä sankaripatsaalla.

Minulla on mieluisa tehtävä tuoda Kokkolan kaupungin ja kälviäläisten tervehdys tänne Sallaan tähän Salla-päivän tilaisuuteen. Kälviä liittyi naapurikuntien Lohtajan ja Ullavan kera Kokkolaan vuonna 2009. Olen ensimmästä kertaa käymässä Sallassa ja teen sen suurella mielenkiinnolla. Salla on kälviäläisille aivan erityinen kunta.

Meillä kälviäläisillä ja teillä sallalaisilla on paljon yhteistä historiaa takana. Kun talvisota oli päättynyt ja rauhanehdoista oli sovittu, selvisi että lähes puolet Sallan pitäjästä oli menetetty Neuvostoliitolle.

Eri vaiheitten jälkeen alkoi sallalaisten evakkotie. Näistä ajoista edesmennyt Sallan ystävä kälviäläinen Simo Kivelä on kirjoittanut Kälviän Seudun Sanomissa. Näihin tietoihin nojaan tässä puheessani.

Henkikirjoituksen mukaan Sallan väkiluku oli tuolloin noin 9000 henkeä. Siitä väkimäärästä tuli liki 7000 sallalaista Vaasan läänin alueelle.

Kälviä oli tämän evukuointialueen keskus ja tänne siirrettiin myös Sallan kunnan ja seurakunnan virastot ja hallinto. Kälviälle sijoitettiin myös ylivoimaisesti suurin väkimäärä , yhteensä 2044 henkeä. Kälviälle tuli siis neljäsosa Sallan kunnan asukkaista.

Kun Sallan kirkonkylä menetettiin Neuvostoliitolle, niin perustettiin Sallan hoitokunnan nimeä kantava elin, joka oli eräänlainen pienoiskunnanhallitus. Tuo hoitokunta piti kokouksiaan Kälviällä ja hoiti juoksevia asioita. Hoitokunnan ensimmäiset kokoukset pidettiin Kleemolan kahvilassa mutta myöhemmin ne siirtyivät Hyypälle nykyiseen Martta-kotiin, jossa sijaitsi myös Sallan kunnanvirasto

Tällä hallintoelimellä riitti töitä ja kokouksia. Hoitokunta piti Kälviällä oloaikanaan 55 kokousta. Viimeinen kokous pidettiin Kälviällä marraskuun 26. päivänä 1945. Asiat olivat vaikeita ja kokoukset pitkiä. Asialista täyttyi ihmiselämän kirjosta laidasta laitaan.

Silloiset asunnot olivat pieniä ja puutetta oli liki kaikesta. Ei ollut ihan yksinkertainen asia sijoittaa 3500 asukkaan pitäjään yli 2000 sallalaista. Monissa asioissa jouduttiin venymään. Evakoiden oli sopeuduttava moniin heille outoihin asioihin. Ruokakin oli monella tapaa erilaista. Kälviällä syötiin viljatuotteista tehtyjä puuroja ja vellejä. Oli klimppisoppaa ja kirnupiimävelliä. Sallalaiset olivat tottuneet syömään lihaa ja kalaa. Suoranaista nälänhätää ei onneksi ollut. Kaikesta selvittiin.

Kuusitoista sallalaista nuorta kävi Kälvillä rippikoulun vuosina 1944-1945. Kälviän rovastin Johannes Kaukovaaran lisäksi opetusta antoivat Sallan papit Erkki Koivisto ja nuori rajaseutupappi Sulo Isokoski, jonka tytär Soile Isokoski tunnetaan tänä päivänä maailman kuuluna ooperalaulajana.

Sallalaisten ja kälviäläisten nuorten rinnassa lempi leiskahti ja avioliittoja solmittiin liki kuusikymmentä.

Kuten edeltä kävi selväksi kälviäläisillä ja sallalaisilla on paljon kohtalon yhteyttä keskenään.

Mennään nykyhetkeen kuntien visioitten kautta:

Sallan kunnan visio: Sallan kunta on ennakkoluuloton, elinkelpoisten palvelualueiden kunta, joka edistää asukkaidensa hyvinvointia ja omaehtoista asumista sekä tukee paikallista yrittäjyyttä ja matkailijoiden viihtyvyyttä.

Kokkolan visio: Kokkolassa parasta aikaa. Elinvoimainen, merellinen ja kaksikielinen Kokkola tarjoaa asukaslähtöiset palvelut ja viihtyisän elinympäristön. Kaupungin menestys perustuu kansainvälisyyteen, korkealuokkaiseen osaamiseen, kulttuuriin, logistiikkaan ja monipuoliseen elinkeinotoimintaan.

Yhteneväiset ovat kunnillamme tavoitteet: Asukkaittensa palvelujen kunnossapitäminen ja edellytysten luominen uusille työpaikoille. Kuntakenttä on nyt monen muutostuulen kohteena. Maakunta-ja soteuudistukset ovat reivaamassa kuntien asemaa ja tehtäviä. Toivottavasti ihmisten palveluiden kannalta parempaan suuntaan. Aika näyttää.

Toivotan Sallan kunnalle ja kuntalaisille hyvää kesää ja menestystä tuleville vuosille.

VUOSIEN VARRELTA- YSTÄVYYDEN SILLALLA

YSTÄVYYSKUNTA TOIMINNAN 25-VUOTISJUHLA 8.7.2016 Kälviän opistolla

Arvoisa juhlaväki, hyvät ystävät

Kulttuuri on puoli ruokaa. Kuorolaulu vielä enemmän. Vuoden 1990 Viron laulujuhlien silloisen esimiehen Indrek Toomen mukaan: Ennen loppuvat lehdet puista, marjat maasta ja vesi joesta, ennen kuin loppuvat meidän laulumme. Näin oli laulava vallankumous lähtenyt liikkeelle.

Kulttuurin väkevästä voimasta me kälviäläiset saimme mieleen jääneen todistuksen vuoden 1994 Tallinnan laulujuhlilla. Niillä ikimuistettavilla juhlilla oli laulajia, tanssijoita ja soittajia liki 40.000. Kulttuuri oli se käynnistävä voima, joka sai aikaan suuret yhteiskunnalliset muutokset. Tämän päivän Viro on ihan toisenlainen, kuin se Viro, jonka kohtasimme ystävyytemme ensimmäisinä vuosina.

Mistä ystävyytemme sitten alkoi? Silloisen Kälviän-Ullavan yläasteen rehtorin Vesa-Matti Niskasen mukaan keväällä 1989 virisi keskustelu opettajahuoneessa ystävyyskoulun hankkimisesta Viron maalta. Kälviä sai kouluhallitukselta seitsemän koulun nimilistan. Niissä oli rehtorien nimet sekä puhelinnumerot. Koulutoimenjohtaja Ari Harju antoi rehtori Niskaselle vapaat kädet valita ystävyyskoulun.

Niskanen valitsi Järva-Jaanin koulun, koska rehtorin nimi oli Eduard Elbrecht, saksalaisperäinen nimi. Hän ajatteli, että heille löytyy yhteinen kieli. No Elbrecht puhui myös suomea ja juttu alkoi luistaa. Siitä se lähti.

Ystävyys laajeni sitten ystävyyskoulutoiminnasta ystävyyskuntatoiminnaksi, niin että ensimmäinen ystävyyskuntasopimus solmittiin Kälviällä 5.8.1991. Tämä puitesopimus laadittiin niin asiantuntevasti, että se on edelleenkin voimassa.

Alku oli hankalaa. Kuukausi ystävyyssopimuksen jälkeen kirjoitti kunnanjohtaja Rein Köster kollegalleen Unto Kalliselle muun muassa. ”Meidän sopimuksen allekirjoituksesta on kulunut jo kuukausi, joka on ollut Viron kansalle kireää aikaa. Välillä tuntui siltä, että tapaaminen Kälviällä jää viimeiseksi. Mutta onneksi kaikki alkoi kääntyä parempaan suuntaan.”

Näistä ajoista kertoo myös kolhoosin silloinen esimies Arvi Kallakmaa: ”Minun näkemykseni on, että ystävyys Kälviän kunnan kanssa on ollut meille isona tukena miehitysajan haavojen parantamisessa.”

Kälviän kunnanjohtaja Unto Kallinen muistelee ensimmäistä Järva-Jaanin matkaansa: ”Isäntiämme kiinnosti erityisesti kunnallisen itsehallinnon kehittäminen ja suomalainen verotuskäytäntö.”

Nämä kaksikymmentäviisivuotta ovat olleet sekä täällä meillä että teillä Järva-Jaanissa historiallisen muutoksen aikaa. Virossa ja Järva-Jaanissa on kuljettu pitkä matka kolhoosivetoisesta järjestelmästä kunnalliseen itsehallintoon. Viro on nyt EU:n jäsenvaltio, euromaa ja sotilasliitto Naton jäsen. Kaikkea tätä mullistavaa kehitystä me kälviäläiset olemme saaneet seurata ikään kuin näköalapaikalta. Parasta aikaa teillä on suunnitteilla uusi Järvan kunta, josta tulisi kentis 7 kunnan yhteenliittymä.

Paljon on meillä Suomessa ja Kälviälläkin tapahtunut. Markka on historiaa ja kuulumme myös Euroopan Unioniin. Kuntarintamalla virta on vienyt meidät kälviäläiset kuntaliitokseen Kokkolan kanssa. Parasta aikaa Suomessa puhaltavat suurten muutosten tuulet. Maakuntahallinto ja terveyden ja sosiaalisektorin uudet hallinnot ovat rakenteilla.

Ystävyyskuntatoiminta laajeni edelleen, Kälviän ja Järva-Jaanin seurakunnat solmivat niin ikään ystävyyssuhteet. Monet järjestöt ja yksityiset kuntalaiset saivat ystäviä lahden takaa. Ystävyyden sillalla riitti kulkijoita. Viralliset vierailut olivat säännöllisiä ja vuosittaisia.

Kälviän Tarmo ja Jarva-Jaanin urheiluväki on järjestänyt yhteisiä kilpailuja ja kilpailijavaihtoja puolin ja toisin. Kälviäläisillä maatiloilla on työskennellyt useita lomittajia Järva-Jaanista ja muualta Virosta. Kulttuurivaihtoa on ollut runsaasti. Kuorot ja musiikkiesiintymiset ovat ilahduttaneet monia vierailuja. Taidenäyttelyt ovat olleet osa ystävyyskuntatoimintaa. Tässäkin tilaisuudessa nähdään Ulle Bergmannin taidetta. Lisäksi kuulemme tasokasta musiikkia ja näemme taidokasta tanssia.

Useimmat 1990-luvun taitteessa solmitut ystävyyskuntasuhteet ovat olojen vakiintuessa hiipuneet. Tämä Kokkolan ja Järva- Jaanin ystävyys on edelleen toimiva.

Kokkolan kaupunginjohtaja Antti Isotalus kirjoitti Ystävyyden Sillalla- Söprus Sillal kirjan terveydyssanoissaan: ”Uusien mahdollisuuksien toivo ja ilo on siivittänyt kuntien edustajien ja kuntalaisten välistä kanssakäymistä. Ystävyyden sillalle on tullut yhä turvallisemmat peruspilarit ja kutsuvasti avarat kaiteet. Sitä myöten on ollut hyvä käydä yhdessä tulevaisuutta kohti.”

Kaksi sillanrakentajaa on tässä yhteydessä erityisesti syytä nostaa esiin. Kulttuurijohtaja Tuve Kärner teillä siellä Järva-Jaanissa ja kulttuurisihteeri Kirsi Hänninen täällä meidän Kälviällä. Heidän sydämensä ovat sykkineet ystävyyskuntatyölle. Molempien panos on ollut ratkaisevan tärkeätä. He eivät ole päästäneet kuntiemme välistä polkua nurmettumaan.

Hyvät järvajaanilaiset ystävämme, olemme kokeneet kanssanne monta ikuisesti mieleen jäävää tapahtumaa. Olemme saaneet olla mukana uuden Viron ensimmäisissä vapaissa laulujuhlissa, joissa tunnelma oli käsin kosketeltavan isänmaallinen ja liikuttava. Olemme olleet valitsemassa Setu-maassa kuningasta. Monet arvokkaat juhlahetket on yhdessä vietetty. Teidän kaunis maanne on tullut tutuksi melkein jokaiselta kolkaltaan retkillämme. Paljon on muistoja ja paljon on yhdessä nähty ja koettu.

Me kälviäläiset olemme kohdanneet aina vierailujemme aikana Virossa ja Järva-Jaanissa suurenmoista ystävällisyyttä. Meille monille on jo kertynyt Järva-Jaanissa ystäviä ja tuttuja siinä määrin, että sinne tullessa tuntuu aina kuin saapuisi sukulaisiin.

Tänään käydyssä ystävyyskuntakokouksessa todettiin, että teillä Järvä-Jaanissa on myönteinen kehitys menossa. Olette rakentamassa ja kehittämässä uutta vesi-ja viemärijärjestelmää. Myös uusi kaukolämpökeskus on tulossa. Mielenkiintoinen matkailukeskusprojekti ja vanhojen autojen museo on etenemässä EU-hankkeena. Uusi katsastusasema ja lisää teollisia työpaikkoja on syntymässä.

Ystävyyden sillalla-Söprus sillal on vielä tukevat sillan niskat. Silloiset rakentajat tekivät siitä niin kestävän, että se vielä 25 vuoden jälkeenkin on kulkukelpoinen. Ystävyyden silta kaipaa kuitenkin uusia kulkijoita. Sillan kansi tarvitsee lisää innokkaita kunnostajia.

Päivän kokouksessa yksimielisesti sovittiin, että ystävyystoiminnan painopistealueita ovat tulevina vuosina kouluyhteistyö, elinvoima ja teknisen alueen yhteistyö sekä tietenkin hedelmällistä kulttuuriyhteistyötä jatketaan. Lisäksi todettiin, että kälviäläiset ja järvajaanilaiset tulevat olemaan edelleen tämän ystävyyskuntatoiminnan ydintä mutta toimintaa on jatkossa syytä laventaa Kokkolan ja laajennetun uuden Järvan seudun keskeiseksi.

Hyvät järvajaanilaiset!

Minä ja me kokkolalaiset kiitämme lämpimästi teitä ystävyydestä ja menneistä 25 vuodesta. Toivottavasti näitä mukavia yhteisiä vuosia on pitkälle tästä eteenkin päin.

RUOTSALAISET YMMÄRTÄVÄT

Yhä useampi ruotsalainen ei kannata Ruotsin Nato-jäsenyyttä, kertoo Svenska Dagbladet.

Asia selviää tuoreesta mielipidemittauksesta.

49 prosenttia ruotsalaisista sanoo Natolle ei, 33 prosenttia kyllä, ja 18 prosenttia vastaajista on epävarmoja. Viime vuoden syyskuussa tehdyssä mittauksessa ei-vastauksen antoi 39 prosenttia vastaajista, joten kielteinen suhtautuminen sotilasliiton jäsenyyttä kohtaan on lisääntynyt.

Ruotslaiset ovat kaukonäköisempiä ja itsevarmempia kuin suomalaiset. Me olemme pistäneet kompassimme taskuun ja seurataan lännen sankareita.