politiikka

Tässä taannoin europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki esitti blogillaan ajatuksen, että pääministeri Matti Vanhanen tarvitsisi itselleen hovinarrin, joka toimisi pääministerin neuvonantajana kansaan päin.

Nyt menneenä viikonloppuna keskustanuoret puheenjohtajansa Tuomo Puumalan johdolla ilmoittautuivat ja julistautuivat Vanhasen hovinarreiksi. Tämä on mielestäni hyvä ajatus. Nuoret ovat tällä hetkellä tiiviisti mukana puolueen ohjelmatyössä. Nuoret sopisivat vallan erinomaisesti hovinarrikerhoksi.

Päivän Suomenmaa otsikoi: ” Mitä nuoret tänään, sitä puolue huomenna.”

Näin se on.

Keskustan kannatuslukemat ovat nyt niin alhaalla, etteivät vanhat asennot riitä. Eikä pikku korjaaminen asian tilaa paranna vaan on ryhdistettävä kokonaan uusi asento. Värittömän ja harmaan pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Matti Vanhasen otsikon leikkimielinen tekstiviesti sai tosikot ja sensaatiomediat lähes tolaltaan.

Kyllä noista sanoista saa jonkinlaisen eroottisen latauksenkin, joka sen puutteesta kärsii. Mutta ei noista sanoista nyt pitäisi valtakunnan mylläkkää syntyä. Liki viatonta sanallista vaalipelleilyä. Pääministerikin on vain ihminen. Jos saa puhua vain pelkkää asiaa näin syvän laman vallitessa, niin hulluksihan sitä tulee.

Eikä missään touhussa uusi asento ole pahasta, jos vanha ei enää toimi.   

Minua on huvittanut se myllytys mitä erityisesti media ja poliittinen oppositio on kohdistanut pääministeri Vanhasen Rukalla hiomaan taktiikkaan eläkeikärajakysymyksen eteenpäinviemisessä. 

Vanhasen suunnitelma onnistui täydellisesti. Nyt kun pöly kiihkon päältä laskeutuu huomaavat hitaimmatkin mistä oli kysymys. Pääministeri ja hallitus pääsivät  parempaan neuvottelutilanteeseen kuin he odottivatkaan. Hallitus otti askeleen taakse ja kaksi eteen. Yleislakollakin uhkailtu tulevien vuosien eläkeikäkiista etenee kohti lopullista ratkaisua siististi ja kolmikantaisesti.

Ei Matti Vanhasta kannata aliarvioida. Kyllä hän asiansa osaa. Tämän päivän Keskipohjanmaa -lehdessä oli otsikko: ” Jutta Urpilainen takoi Vanhasta kuin tikka.”  Siitä takomisesta ei jää kummosiakaan jälkiä Vanhasen kylkeen sen verran köykäinen ja tylsä on suurimman oppositiopuoleen puheenjohtajan nokka.

Jos tapaan Matti Vanhasen, niin kehotan häntä jatkamaan hiihtoharrastustaan ja käymään useammin Rukalla. Pääministeri Matti Vanhanen osoitti olevansa draaman mestari. Hän osaa sekä käsikirjoittaa että ohjata.

Savon Sanomat ja Hämeen Sanomat antoivat pyyhkeitä oppositiojohtaja Jutta Urpilaiselle siitä, että tämä asettui tukemaan ay-liikkeen mahdollista yleislakkouhkaa. Lehdet totesivat, että Urpilainen ampui pahasti yli maalin, ilmeisesti kokemattomuuttaan.

Yhteiskunnallinen työnjako pitäisi olla puoluejohtajilla selvillä. Puolueet vaikuttavat omilla keinoillaan. Pääareena on eduskunta, jossa oppositio – Sdp siinä mukana on jo eläkeasiassa turvautunut järeimpään aseeseen eli välikysymykseen. 

Oppositiopuolueen etukäteen antama tuki mahdolliselle poliittiselle lakolle kärjistää tilannetta ja Sdp:n puheenjohtaja Urpilainen lietsoo liekkejä kuumemmaksi. Sdp on siis valmis kääntämään selkänsä kansanvallalle ja antaa avoimen valtakirjan palkansaajajärjestöille.

Toki palkansaajärjestöillä on oikeus hallituksen eläkepäätösesitystä vastustaa. Mutta oudolta ja vastuuttomilta tuntuvat puheet tässä taloustilanteessa yleislakosta ja suorastaan kummalliselta tuntuu, että Sdp on jo liittynyt lakkorintamaan. Sdp tuntuu kiihkossaan unohtaneen osan politiikan pelisäännöistä.

Vaakalaudalla on nyt myös Sdp:n uskottavuus kansanvaltaisena puolueena. Urpilaisen tulisi ottaa pikatahtia käyttöön peruutusvaihde ja vetää pois puolueensa tuki yleislakolta.

Näin kirjoittivat viikonlopun Savon Sanomat ja Hämeen Sanomat. Näihin arvioihin on helppo yhtyä.   

Kauan Keskustan puoluesihteeri malttoikin pitää matalaa profiilia. Viime viikonloppuna Korhonen tuli ulos kuorestaan ja antoi hallitukselle sapiskaa. Hän kehoitti hallitusta suoristamaan rivinsä ja evästi Vihreitä sanomalla, ettei hallituksessa ole pakko olla. Puoluesihteeri haluaa olla näkyvä ja kuuluva takapiru.

En tiedä ketä Korhosen julkisuushakuiset ulostulot auttavat. Ei ainakaan hänen omaa puoluettaan Keskustaa. Kun Korhonen laukoo mielipiteitään, niin ei pääministeri Matti Vanhasen johtaman päähallituspuolueen kannatusviisari ainakaan ylöspäin värähdä.

Puoluesihteeri häärää innokkaasti tulevien eurovaalien parissa. Hän ajaa ympäristöministeri Paula Lehtomäkeä ja kuntaministeri Mari Kiviniemeä Keskustan ehdokkaiksi Eu-vaaleihin. Ei voi välttyä ajatukselta, että Korhonen saisi tätä kautta oman luottomiehensä Antti Rantakankaan ministeriksi.

Se olisi puolueen kannalta heikko kauppa. Toivottavasti meidän kelpo naisministerimme eivät marssi puoluesihteeri Korhosen pillin mukaan. Sekä Lehtomäkeä että Kiviniemeä tarvitaan hallituksessa. He eivät jouda vielä Brysseliin.

Viime päivinä ovat erityisesti kokoomuslaiset vaikuttajat oikein joukolla päästäneet möläyksiä suustaan. Viimeksi liikenneministeri Suvi Linden, joka tulkitsi valmisteilla olevaa  lakiehdotus Lex Nokiaa sanomalla, että yritys voi määrätä työntekijänsä riisuutumaan alasti.  

Myös ihmetystä herätti kokoomuksen entisen puheenjohtajan, europarlamentaarikko Ville Itälän lausunto. Hän väitti, että EU päättää harjoitetaanko Suomessa maataloutta vai ei. Tokko se nyt aivan noin suoraviivainen asia on?

Demarien kansanedustaja ja puolueensa varapuheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson sanoi: ” Me emme voi sulkea lapsia koteihin ja katsella verhojen välistä KESKUSTALAISEN vihamielisesti, että mitä kamalaa siellä ulkona tapahtuu, älkää tulko tänne.” Maria G-R ei ole pyytänyt anteeksi. Hänessä taitaa olla lipposmaista kovuutta.

En usko, että demarien kannatus nousee varapuheenjohtajansa esittämillä harhaisilla iskuilla. Melkein säälittää, kun tarkastelee SDP:n nykyisen johdon osaamista. Ainoa mieleeni jäänyt positiivinen asia on ollut puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilaisen verkkosukkakuva. Sekä sukissa että säärissä oli tyyliä.

Tuore opetusministeri Henna Virkkunen lausahti viikonloppuna, että vasemmalta maailmaa katsovat ovat katkeria ihmisiä ja he kadehtivat, jos joillakin menee hyvin. Se oli koko kansan opetusministeriltä käsittämättömän typerä ja loukkaava lausunto.

Kun tähän vielä lisätään kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen O W Kuusisen mukaanveto vasemmiston arvioinnissa, niin eivät nämä pelkkiä sammakoitakaan ole. Eikä näitä anteeksipyynnötkään nollaa.

Kahden johtavan kokoomusministerin lausunnot eivät liene aivan sattumaa vaan he paljastivat todelliset karvansa. Puolueella menee nyt kykyihinsä nähden liian lujaa. Kokoomusedustajat ovat ajautuneet ylikuntoon.

On todella pelottava ajatus, että kokoomus suvereenisti hoitaisi Suomen ulkosuhteita. Maamme ulkopolitiikan hoitamiseen tarvitaan Nato-puolueen lisäksi muitakin.  Syytä on  huomioida myös katkeran ja kateellisen vasemmiston mielipiteet. Suomalaisia ovat hekin. 

Eilen iltaisessa Kokkolan yliopistokeskus Chydenian ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun järjestämässä Kampus-iltamassa Kokkolassa piti vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson mielenkiintoisen esitelmän. Hän kiteytti ajatuksensa siihen, että mahdottomasta voi tehdä mahdollisen. Pitkäjännitteinen määrätietoinen työ ja oikea asenne vievät päämäärään. Mahdottoman ja mahdollisen rajan selvittäminen onnistuu vain lähtemällä ennakkoluulottomasti liikkeelle.

Mukaansa tempaava illan pääesiintyjä Gustafsson vei meidät kuvakavalkadinsa myötä huikealle viime kesän retkelleen Himalajalle. Hän on valloittanut maailman 14:sta yli kasitonnisesta vuoresta 13. Ensi kesänä on vuorossa Pakistanin ja Kiinan rajalla oleva Gasherbrum I, joka on se neljästoista. Huimaava esitys ja huimaava mies.

Kunnalliselämässäkin olisi viisasta ottaa oppia Gustafssonista. Rajoja ja asioita pitää kyseenalaistaa ja selvittää ennakkoluulottomasti uusia yhteistyön ja kehityksen edellytyksiä. Uusille ajatuksille täytyy olla sijaa kunnallisessa ”majatalossa”.

Vapaasti siteeraten runoilija Aaro Hellaakoskea ” kulkija on tiensä vanki – vapaata on vain umpihanki.” Nyt mahdottomalta tuntuva voi olla muutaman vuoden päästä hyvinkin mahdollista. 

On tärkeätä, että peruspalvelut tuotetaan lähellä kuntalaista. Vastuu palvelujen järjestämisestä on kunnilla, mutta niiden tuottamisessa voidaan käyttää yrityksiä, yhdistyksiä, muita yhteisöjä ja vaikkapa naapurikuntia.

Esimerkiksi vanhuspalveluissa, joissa on kasvava palvelujen tarve, tarvitaan tulevina vuosina palveluyrittäjyyttä, ennakkoluulotonta yhteistyötä ja uusia palvelujen tuottamistapoja.

Keskustan tavoitteena on saada kuntiin yhteispalvelutoimistoja. Näiden avulla voitaisiin turvata valtion paikallispalvelut ja kunnalliset asiointipalvelut lähellä kuntalaista. Samalla pitää kehittää puhelinpalvelukeskuksia ja sähköisiä asiointipalveluja.

Kuntapolitiikan tavoitteena tulee olla terveyden edistäminen kaikilla elämän alueilla. Painopisteen pitää olla ennalta ehkäisevissä toimenpiteissä ja eri väestöryhmien terveyserojen kaventamisessa. Terveyttä edistävien lähipalvelujen tulisi olla kaikkien suomalaisten saatavilla.

Toimivat hoitoketjut terveydenhuollossa vaativat, että hoitohenkilöstöä on riittävästi myös tulevina vuosina. Myös lääkäreitä on saatava lisää terveyskeskuksiin.

Vanhustenhuollossa tarvitaan lähivuosina huomattavaa lisäpanostusta erityisesti avohoidon ja kotihoidon henkilöstöön sekä työtapojen kehittämiseen. Vanhusväestön on voitava halutessaan asua kotonaan yhä pidempään.

Perheillä pitää olla aidot mahdollisuudet valita lapsilleen sopivin hoitomuoto sekä sovittaa yhteen perhe- ja työelämä joustavasti. Kuntien pitää turvata laadukas päivähoito. Lapsiperheillä tulee olla mahdollisuus tarvittaessa saada myös kotipalvelua.

Laadukkaat ja tasavertaiset koulupalvelut tulee turvata kaikille varallisuudesta riippumatta. Liikunta- ja kulttuuripalvelut on järkevää hoitaa kuntien ja järjestöjen yhteistyönä.

Jo tuo edellä luettelemani lista Keskustan kuntaohjelmasta osoittaa, että tulevilla kunnallisilla päättäjillä haasteita riittää. Tässä eräitä tienviittoja, joiden mukaan kannattaa matkaa taittaa. Päämääriä, joita kohden kulkea.

Kunnallisvaaliehdokkat on nyt numeroitu. Oma numeroni on 57.  Nyt sitä on sitten viimeistään virallisesti ehdokas.

Mikäpä siinä. Ihmisten asialle nöyrällä mielellä. Tilanne on historiallinen. Kuntaliitosten myötä olemme kokkolalaisia vuoden alusta alkaen. Olen kuitenkin varma, ettei kälviäläisyys meistä noin vain karise pois.

Tavalliselle asukkaalle tämä tuo tuskin mitään uutta. Talo pysyy entisellä paikallaan ja peruspalvelutkin pelaavat vanhaan malliin. Suurin piirtein samat asiat kuin ennenkin voi hoitaa palvelutoimistoksi muuttuvassa kunnanvirastossa.

Eikä tässä ehdokastilanteessa ole paljon muutosta edellisiin kertoihin. Kälviäläisten asioita edelleenkin ollaan menossa hoitamaan ja turvaamaan. Tosin tulevilla valtuutetuilla tehtäväkenttä lavenee. Nyt valittavan valtuuston on saatava uuden kaupungin talous vakautettua ja turvattua myös se myönteinen kehitys, jolla uralla Kokkola on ollut.

Siinä on haastetta kerrakseen. Talousnäkymiä uhkaa rahan hinnan kallistuminen, joka tarkoittaa Kokkolankin osalle tuntuvasti lisääntyviä korkomenoja. Ehdokas numero 57 lupaa omalta osaltaan jäntevää talouden pitoa. Jos päättäjäksi pääsen.