politiikka

NAAPURI, NAAPURI, NAAPURI

On hyvä joskus kerrata perusasioita myös ulkopolitiikassa. Pääministeri Matti Vanhanen sanoi kuluneella viikolla paljon ja painokkaasti noilla kolmella sanalla. Se oli tervetullut vastaus puolustusministeri Jyrki Häkämiehen uhoon ja viesti myöskin uudelle ulkoministeri Alexander Stubbille.

Euroopan vakaus täytyy olla Suomenkin tavoite ja ilman Venäjää sitä on vaikea saavuttaa. Venäjän on oltava osa Eurooppaa. Ei voi olla Suomen intresseissä Venäjän eristyminen ja poisluisuminen eurooppalaisesta kulttuuriyhteisöstä.

Tosiasia on, että Suomi menetti pitkälti sosialidemokraattisen ulkopoliittisen värisuoran aikana kiinnostuksensa ja osaamisensa Venäjän tuntemisessa. Demareitten ulkopoliittinen johto ajatteli, että Suomen Venäjä suhteet hoidetaan EU:n kautta ja myötävaikutuksella. Tämä on ollut virheellinen arvio. Suomi tarvitsee oman Venäjä strategiansa.

Suomalaisten on luotava tiiviimmät, suorat yhteydet Venäjän johtoon. Meillä on paljon muutakin pelissä kuin puutullit ja pitkät rekkajonot rajoilla. Suhteitten hoitaminen valtioiden kesken vaatii jatkuvaa kanssakäymistä ja yhteydenpitoa ylimmällä poliittisella tasolla. Suomen on korkea aika saada aikaan erityinen Venäjä ohjelma. Se olisi erityisesti vientiyrityksillemme suuri helpotus.

Suomen itsenäisyyden juhlarahastolla SITRALLA on ollut ja Elinkeinoelämän Valtuuskunnalla EVALLA on parhaillaan Venäjä painopistealueena. Nämä suomalaiset edelläkävijät ja hyvän huomisen etsijät ovat  osaltaan tehneet ja tekevät arvokasta työtä Suomen ja Venäjän välisten ongelmien vähentämiseksi.

Mutta ylimmän valtiojohdonkin pitää olla hereillä. Venäjä on Suomelle valtava mahdollisuus. Ei riitä, että presidenttimme Tarja Halonen hypistelee George W. Bushin kravattia.

KÄRPÄN TÄLLINGILLÄ

Aina pyhien jälkeen palataan yksinkertaiseen päiväjärjestykseen, arkitodellisuuteen. Pääsiäisen pyhät ja hiljainen viikko eivät valitettavasti tainneet paljon auttaa ulkoministeri Ilkka Kanervan hankalaa tilannetta.  On menossa arvostetun urheilumiehen tukala ratakierros.

Vaikka enemmistö suomalaisista antaisi hänen jatkaa nykyisellä postillaan, niin Kokoomuksen on todennäköisesti vihellettävä kiusallinen kännykkäpeli poikki. Valitettavasti, sillä ulkoministeri Kanerva on hoitanut tehtävänsä hyvin.

Tilanne ei kestä yhtään lisäjuonnetta ja on vaikea kuvitella, etteikö niitä tule. Jos ei synny, niitä  synnytetään. Kokoomuksen eduskuntaryhmässä käydään jo vilkasta keskustelua seuraajasta.  Arvostetun ministeriön johtoon on tulijoita. Ulkoministeri Ilkka Kanerva istuu nyt kärpän tällingillä.

UKKOLAN OUDOT VAATEET

Kokoomuslainen kansanedustaja, perustuslakivaliokunnan jäsen Tuulikki Ukkola on päässyt  toistamiseen uutiskynnyksen yli varsin omituisilla kannanotoillaan.  Kohteena on ollut pääministeri Matti Vanhanen ja hänen yksityiselämänsä.

Muutama päivä sitten hän perustuslakivaliokunnan jäsenenä vaati, että perustuslakivaliokunnan pitäisi tutkia, onko Vanhanen puhunut totta seurustelusuhteensa alkamistavasta ? Tällaisilla kommenteilla meneillään olevasta oikeusprosessista kansanedustaja Ukkola melko suoraan arvostelee perustuslakivaliokunnan jäsenenä oikeuslaitosta. Tässä olisi jopa oikeuskanslerille töitä.

Viime syksynä Ukkola vaati pääministerin eroa samasta aihepiiristä. Ulkoministeri Ilkka Kanervan tekstiviesteistä Ukkola on onneksi osannut olla hiljaa. Tulee mieleen, että Tuulikki Ukkola käsittelee ”ukkoloita” vähän miten sattuu, ettei vain sinisten silmälasien takaa. Miten tällainen kansanedustaja voi olla arvostetun perustuslakivaliokunnan uskottava jäsen.

Minulla on sellainen käsitys, että perustuslakivaliokunnalla on tärkeämpääkin tehtävää. Näin luulisi olevan myös kansanedustaja Tuulikki Ukkolalla. Kannattaisi keskittyä vähän olennaisempaan.

LÄHIHISTORIAA

Professori, tutkija Juhani Suomi teki Suomen lähihistorialle palveluksen, kun hän viimeisimmässä kirjassaan KOHTI SINIPUNAA avaa ja kuvaa presidentti Mauno Koiviston toimia syksyllä 1986. Jatkokautensa varmistamiseksi Koiviston piti saada Suomen keskusta ja erityisesti ulkoministeri Paavo Väyrynen pois pelistä, sillä hän oli etukäteen Koiviston varteenotettavin vastustaja.

Hallitusneuvotteluissa presidentti Koivisto sivuutti kylmästi vaalien voittajat Väyrysen ja kokoomuksen  silloisen puheenjohtajan Ilkka Suomisen. Hän sondeerasi ja fundeerasi sekä keksi naftaliineista ottopoika Harri Holkerin, jonka onnistui muodostaa presidentin voimakkaan ja itsekkään tuen avulla hallitus. 

Näin Koivisto heitti vaalit voittaneet puoluejohtajat tylysti syrjään ja parlamentarismi poljettiin permantoon. Vaalitulos oli mitätöity. Se oli raakaa vallankäyttöä. Puhuttiin aiheellisesti demokratian mustasta hetkestä. Näin oli tie auki Koiviston toiselle kaudelle.

Tämä Koiviston pihdeillä synnyttämä Holkerin sinipunahallitus nimitettiin toimeensa 30. huhtikuuta 1987 ja se jää historiaan surullisena vahvan markan hallituksena. Pitkälti Holkerin hallituksen noudattaman käsittämättömän talouspolitiikan takia Suomi ajautui sittemmin syvään talouslamaan ja toivottomalta näyttäneeseen työttömyyteen.

Sen ajan murheellisia seurauksia suomalaiset yrittäjät ja tavalliset ihmiset lainojen takaajina ovat kantaneet näihin päiviin asti. Jos Suomisen ja Väyrysen vakaan markan talouspolitiikalla olisi menty eteenpäin, niin monta murhenäytelmää vähemmällä olisivat suomalaiset selvinneet.

Presidentti Koiviston ja pääministeri Holkerin seikkailun pesänselvittämisessä joutuivat tuleva pääministeri Esko Aho ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen tosi paikan eteen. Suomi oli konkurssin partaalla. Aho ja Viinanen ohjasivat päättäväisesti Suomea tyvenemmille vesille monien pahojen karikkojen lomitse. He ansaitsevat kaiken tunnustuksen ja arvonannon. Se oli vaativa projekti.

LASIKAAPISSA

Suomalaisen sananlaskun mukaan ei pidä viskellä kiviä, jos istuu itse lasikaapissa.
Tämä pitäisi teidänkin muistaa arvoisat alueemme kansanedustajat Jutta Urpilainen ja Bjarne Kallis.

Kun on vastuussa, niin silloin ollaan vastuussa. Hallituspuolueet noudattavat omaa hallitusohjelmaansa eikä siinä jää tilaa yksinäisen hallituspuolueen kansanedustajan sooloilulle. Lisäisikö se todella eduskunnan arvovaltaa, jos asiat hoidettaisiin kuin huutokaupassa? Alkaisi melkoinen hulina ja kaupankäynti. Tätäkö tarkoititte Jutta ja Bjarne?

Jutalle toivon menestystä demareitten puheenjohtajakilvassa. En ryhdy toimintaasi eduskunnassa arvioimaan sunnuntain 17.2 Keskipohjanmaa-lehden kirjoituksesi aiheen perusteella, vaikka se olisikin kohtuullisen helppoa. Kyllä oppositiotoiminnassakin täytyy jotain tolkkua olla, jos aikoo kannatusta lisätä. Se teidän sosiaalidemokraattienkin tulee muistaa.

Bjarne Kallis on joviaali mies, joka on kunnostautunut monessakin. Menestyväksi pörssihaiksikin häntä voi kunnioittavasti kutsua. Minua hymyilytti, kun Bjarne raapusti nimensä opposition välikysymykseen valtion omistajuuspolitiikasta.

Nämä asiat on ratkaistu silloin, kun enemmistöosakkuuksista on luovuttu ja yhtiöt pantu pörssiin. Bjarnen pitäisi tietää ja tietääkin, ettei Suomeen sovi samanlainen valtion omistajuuspolitiikka kuin Venäjälle.

Mitä tekisi esimerkiksi suomalainen pääoma, jos valtio ei toimisi osakkeenomistajana liiketaloudellisesti kestävällä tavalla. On helppo arvata, että pääomat siirtyisivät muihin yhtiöihin, parempiin sijoituskohteisiin, vaikka ulkomaisiin.

Kun on vastuussa isänmaan asioista ja kohtaloista, niin ei silloin voi toimia sirkushevosen lailla. Myönnän kyllä, että opposition edustajat ovat aikaisemminkin populismiin syyllistyneet.