blogi

AAMUTARINA

HOUSUN PAIKKA
Ostin vuosia sitten pyöräily-ja vapaa-ajanhousut. Sain edullisesti laadukkaat ulkoiluun sopivat pöksyt. Ne olivat mukavat ja mutkattomat pitää. Lisäksi ne tuntuivat kevyiltä ja sopivan tyköistuvilta..
Pahaksi onnekseni pari kesää sitten istuin näillä tykätyillä housuilla urheilukentän penkille laitettuun purukumimiinaan. Niitä yritettiin puhdistaa monella menetelmällä mutta huonolla menestyksellä. Viimeisenä konstina laitoin housut pakastimeen. Olin jostain kuullut, että siellä purukumi kovettuu ja siten sen saa murentamalla pois. Ei onnistunut sekään yritys.
Housut olivat niin läheiset etten halunnut niistä luopua. Esitin vaimolleni, että kovat keinot käyttöön: ”leikkaa purukumikohta pois ja paikka tilalle.” Vaimo leikkasi ja ompeli istuinosaan nätin pyöreän paikan.
Pyöreästä paikasta muistin jutun vuosikymmenten takaa halsualaisista veljeksistä, joiden housut äiti oli taidolla ja rakkaudella paikannut. Pojat tulivat itkua tuherrellen koulusta kotiin ja sanoivat, että piti hävetä kun kaikilla muilla oli housuissaan kanttiset paikat ja meillä pyöreät.
Pyöreä paikka takamuksessani teen taas tänä aamuna kävelylenkin. Se ei varmaan paljoa ulkoilupuseron alta näy, ehkä vilahtelee mutta ei se tahtia häiritse.
Mukavaa päivän jatkoa!

LIIKUNNAN ILOA

Kansalaisten kunto rapautuu. Erityisesti varhaisnuorten kunto on tutkimusten mukaan huolen aihe. Liikkumattomuus ja siitä johtuvat haitat uhkaavat yhteiskuntaamme salakavalasti.
Olin kaksitoista vuotta kutsuntalautakunnassa kuntani edustajana. Muutama sata nuorta miestä sinä aikana niissä kävi. Kolmasosa heistä oli hyväkuntoisia, kolmasosa normaalikuntoisia mutta valitettavasti kolmasosan fyysisessä kunnossa oli toivomisen varaa.
Tilanne ei ole varmaan noista ajoista parantunut johtuen mobiililaitteista ja runsaista ruutuajoista, jotka imaisevat nuoret mukaansa. Jylläävä koronapandemia on myös vähentänyt monen liikkumista. Tosin monet ovat löytäneet patikoinnin ja luonnossa liikkumisen tänä erikoisena aikana. Perheet yhdessä tekevät yhä enemmän näitä luontoretkiä.
Liikkumista ei kepillä lisätä mutta porkkanoita voitaisiin tarjota enemmän. Koulujen liikuntatunteja olisi syytä lisätä. Myös koulumatkoja voisi tehdä enemmän jalan ja pyöräillen, mikäli terveys ja turvallinen koulutie sen sallivat.
Nuorena hankittu ja sittemmin ylläpidetty hyvä fyysinen kunto on oiva matkaeväs. Siitä on apua elämän kaikissa vaiheissa. Minulla on ollut matkakaverina viisikymmentävuotta selkärankareuma. Vielä keikun kiitollisena mukana monenlaisessa toiminnassa pitkälti säännöllisen kävelemisen ansiosta.
Lyhyt kävelyretki riittää aluksi. Turhan monen liikkuminen on hyytynyt liian kovaan alkuvauhtiin. Määrää ja tahtia on hyvä lisätä hissukseen.
​
Liikunta palkitsee. Elämänlaatu kohenee kaikilla mittareilla mitattuna.
Ylös, ulos ja lenkille!
Tapani Hankaniemi

TIESTÖMME KUNTO

On sanottu ja monin silmin todettu, että alempiasteisen tieverkon kunto maassamme on nyt todella huono. Tänään ei pitäisi kenenkään joutua huolestuneena odottamaan sitä, että pääseekö maitoauto, rehuauto, paloauto tai ambulanssi tietä pitkin määränpäähän. Eräitten selvitysten mukaan sorateiden kunto ei ole ollut näin huono 1950-luvun jälkeen.
Tieyhdistys muistuttaa, että yksityistiet ovat osa maamme liikennejärjestelmää. Yksityisteillä on myös yleistä liikennettä, jota käyttävät monet muutkin kuin tieosakkaat. Yhteiskunnan pitäisi olla mukana myös niiden kunnostustoimien rahoittamisessa. Ruotsissa tietääkseni avustukset Suomeen verrattuna ovat kymmenkertaiset.
Selitykseksi ei kelpaa se, että meillä vuosi oli sateinen tai että talvella oli lunta ja pakkasta. Tähän asti tieverkon kunto on huonontunut mentäessä Länsi-Euroopasta itään päin, nyt tilanne on muuttumassa Suomen kohdalla. Me ennen ihmetellen puhuimme rajan takana olevan kauniin Karjalan tiestön huonokuntoisuudesta. Nyt voimme siirtää ihmettelyn omiin liikenneväyliimme.
Oman paikkakuntani Kälviän monet tiet ovat huonossa kunnossa. Vanhat öljysoratiet ovat reikäisiä ja vaarallisia ajaa. Soratiet näin keväisin ovat liki kulkukelvottomia.
Arvoisat tiestömme kunnossapitäjät ja päättäjät! Täällä olisi käyttöä niille elvyttämisrahoille.
Tapani Hankaniemi

SUUNNITELMIA PITÄISI OLLA

SUUNNITELMIA PITÄISI OLLA
Euroopan komissio esitti viime kesäkuussa, että Euroopan laajuisiin liikenneinvestointeihin osoitetaan yli 30 miljardia vuosille 2021-2027. Rahoituskehys ei vielä takaa Ylen uutisen mukaan Suomelle rahoitussaannon kasvua, koska rahoitus kanavoidaan lähes täysin eurooppalaisille liikennekäytäville, joita on yhdeksän. Vuosina 2014-2020 EU on rahoittanut raideliikennettä seuraavasti: Itävalta 753 miljoonaa, Portugali 598 miljoonaa, Kreikka 511 miljoonaa , Ruotsi 150 miljoonaa ja Suomi 27 miljoonaa.
Nyt Suomella olisi tuhannen taalan paikka saada EU:lta tukia raideliikenteeseen. Mutta Suomi on jo myöhässä, sillä meillä ei ole suunnitelmia riittävästi. Lisäksi ongelmana on hankkeiden sirpaleisuus ja ison kuvan puute. Näin kertoi Yle sivuillaan.
Se oli surullista luettavaa. Kyllä oudoksuva katse kääntyy raideliikenteestä vastaavien korkeapalkkaisten johtajien suuntaan. Myös poliitikoiden pitäisi olla näppäimillä ja kärppänä siellä missä jaetaan rahaa hyviin hankkeisiin. Kyllä suunnitelmia pitäisi olla.
Suomi on ollut jo pitkään huomattava EU:n nettomaksaja. Lisäksi osuutemme tulevasta EU:n elpymispaketista on noin 6 miljardia, joista hyvällä lykyllä saamme takaisin noin kolme miljardia. Tätäkin taustaa vasten kansalainen odottaa virkamiehistöltämme ja edustajiltamme aktiivisempaa otetta ja parempaa tulosta maamme etujen ajamisessa.
Monessa maassa junalla matkustaneena rohkenen sanoa, että suomalaisessa raideliikenteessä löytyy vielä kehittämistä.
Tapani Hankaniemi​

VALOON PÄIN

Keskusta on tuomittu julkisuudessa moniäänisesti romahtamaan tulevissa kuntavaaleissa. Kuitenkin näyttää siltä, että keskusta on onnistunut ehdokashankinnassaan hyvin. Keskustalla näyttäisi tähän mennessä olevan ehdokkaita enemmän kuin kilpakumppaneilla.
Auringonlaskun puolueeksi jälleen kerran tuomittu puolue on osoittanut, kuinka sitkeää tekoa se on. Samaa sitkeyttä tarvitaan lähikuukausina – ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Uskon että sitä suomalaista sitkeyttä meistä keskustalaisista jälleen kerran tosipaikan tullen löytyy.
Jos keskusta onnistuu altavastaajan asemasta ja etukäteen häviämään tuomittuna menestymään kuntavaaleissa, se tekisi erittäin hyvää puolueen kolhitulle itseluottamukselle. Ehdokasmäärän nostaminen lähelle viime vaalien määrään tekisi tavoitteesta entistä realistisemman.
Kevään kirkastuessa puolueemme tilanne näyttää myös paranevan. Eteenpäin on suuntamme.
Tapani Hankaniemi

IN MEMORIAM Heidi Koskimäki o.s. Päkkilä

Helmikuun lopun Keskipohjanmaa-lehdessä oli suru-uutinen. Heidi Koskimäki o.s. Päkkilä on nukkunut pois. Heidi Päkkilä toimi opettajana Kälviällä Marttilan koulussa 1950- luvulla. Heidi oli minunkin opettajana.
Muistan häntä lämmöllä. Hän oli ymmärtäväinen myös meitä vilkkaita poikia kohtaan ja sai myönteisellä asenteellaan pidettyä luokassa järjestyksen ja meidät kiinnostumaan koulun käynnistä.
Heidi oli syntynyt Haapajärvellä 8.11.1931. Elämäntyönsä hän teki opettajana ja maatalon emäntänä Evijärvellä.

KOULUASIAA

Kouluväkivalta on saanut huolestuttavat mittasuhteet erityisesti ruuhka Suomessa. Vakavat väkivaltatapaukset eivät ole enää yksittäisiä tapahtumia vaan surullinen ilmiö. Koulukiusaamisista on siirrytty astetta pahempiin koulurauhaa horjuttaviin tekoihin.

Isoissa kaupungeissa on tultu tilanteeseen jossa vanhempia pelottaa jättää lapsiaan kouluun. Ongelmat eivät ole enää kuntien eikä kaupunkien hallinnassa. Korona vielä lisää lasten ja nuorten pahoinvointia.

Nyt ei enää pitäisi pelkästään säästösyistä lopettaa kyläkouluja. Ne voivat olla vielä arvokkaita opinahjoja. Etätyö mahdollistaa monelle työskentelyn maaseudulla vähän sivussa hulinasta ja hälinästä. Turvalliset koulut tullevat määräämään yhä useammalle asuinpaikan valinnan.

Kun tulevina vuosina kouluja suunnitellaan ja rakennetaan, niin voisi harkita muitakin ratkaisuja kuin erityisesti sosialidemokraattien hellimiä yhtenäiskouluja. Ne ovat isoja ja vaikeasti hallittavia yksiköitä.

Rakkaassa kotoisessa Suomessamme on ajauduttu tilanteeseen, jossa tarvittaisiin kipeästi Kokkotyösäätiön kaltaisia erikoisjoukkoja ohjaamaan sekä huolehtimaan vaikeuksissa olevista nuorista.

Kälviällä on tällä hetkellä neljä alakoulua Marttila, Kirkonkylä, Peltokorpi ja Ruotsalo ja uusi yläaste. Koulurakennusten kunto on tietojeni mukaan hyvä ja oppilaita riittää. Kouluasiat Kälviällä ovat tällä hetkellä kunnossa. Se on tärkeä asia.

Tapani Hankaniemi​

KOKKOTYÖSÄÄTIÖN KOHTALON HETKET

Lukijan mielipide: Kokkotyö-säätiö on kohusta huolimatta tehnyt arvokasta työtä – Säätiö on ollut heikompi osaisten tukena ja saattelemassa monia itsenäiseen elämään sekä useita myös työelämään

Voi olla, ettei säätiö toimintamuotona ole paras mahdollinen. En usko kuitenkaan, että tämän laatuista toimintaa saadaan millään organisaatiolla tai yhtiömuodolla kannattavaksi. Kokkotyö-säätiö on ollut heikompi osaisten tukena ja saattelemassa monia itsenäiseen elämään sekä useita myös työelämään. Se on ollut pitkälti arvokasta sosiaalista toimintaa. Kokkotyö-säätiötä ei voi pitää pelkkänä liikeyrityksenä.

Nyt ollaan tilanteessa, jos ei tule koronatukea tai jotain muuta yllättävää apua niin hallintoneuvosto nostanee kädet ylös ja toteaa ladun olevan ummessa. Kuka sitten aukaisee ladun ja millä porukalla? En usko, että näiden asioiden hoito halpenee pikemminkin päinvastoin.

Minua ihmetyttää myös se, että piilouduttiin kunnallislain taakse. Ei ole tullut tähän mennessä sellaista kunnallislakia vastaan joka pakottaa tekemään huonoja päätöksiä. Erilaisia ratkaisuja olisi voinut tehdä, jos olisi haluttu.

Outo on tie kun kaupunki antaa Kokkotyö-säätiön mennä suoritustilaan eikä ole ajoissa rakentanut tilalle mitään. Tämä tie sakkomaksuineen voi tulla paljon kalliimmaksi. Kaupunki on joka tapauksessa maksumiehenä. Lisäksi tällä ohennetaan yhteistyötä maakunnan ja Pietarsaaren kanssa.

Kaupunginhallituksen seuraavan kokouksen asialistalla näyttää olevan yhteistyösopimus työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta. Kysynkin, miten Kokkotyö-säätiön mahdollinen selvitystila tähän kuvioon sopii?

Tapani Hankaniemi

VAARALLISIA MERKKEJÄ

On olemassa sanonta: ” et voi päättää säästä, mutta voit vaikuttaa ilmapiiriin.” Säät ovat nyt talviset ja politiikan ilmapiiri valitettavasti viileä. Säät menevät kevättä kohden parempaan suuntaan mutta politiikan ilmapiiri näyttää menevän huolestuttavaan suuntaan.
Viimepäivien esimerkki Yhdysvalloista, jossa vaalien jälkimainingeissa äärilaidan mielenosoittajat tunkeutuivat kongressiin tehden tuhoisaa jälkeä. Tämä väkivaltainen mielenosoitus vaati suurten aineellisten tuhojen lisäksi kuolonuhreja. Tämä tapahtui maassa, jota on pidetty vapauden ja demokratian lippulaivana.
Myös meillä rauhallisessa Suomessa on vaaran merkkejä näkyvissä. Helsingissä suojatiellä eduskuntatalon lähistöllä käytiin käsiksi istuvaan kansanedustajaan entiseen pääministeri Juha Sipilään.
Kun seuraa poliittista keskustelua, niin on pakko todeta, että kielenkäyttö on repivää ja loukkaavaa. Keskinäinen kunnioitus ja hyvät tavat ovat näistä äärivoimien toimintatavoista tipotiessään. Meidän jotka olemme yhteisissä tehtävissä kansalaisten palvelijoina, pitäisi näyttää hyvää esimerkkiä.
Mielestäni suurella äänimäärällä maakunnastamme eduskuntaan valittu kansanedustaja Mauri Peltokangas on puheillaan, videoillaan ja toiminnallaan varoittava esimerkki. Hän repii, raastaa ja kiihottaa ilmapiiriä väärään suuntaan. Voi kysyä, mitä positiivista tällä tavoin toimien saa aikaiseksi?
Näillä näkymin olen lähdössä ehdokkaaksi kevään kuntavaaleihin. Itse uskon yhteistyöhön ja asialliseen toimintaan sekä haluan osaltani vaikuttaa myönteisesti kuntapolitiikan ilmapiiriin.
Tapani Hankaniemi

KUULTU TARINA

Yleisesti on ollut tiedossa, että presidentti Urho Kekkonen arvosti kauppa-ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Bror Wahroosia. Yksi syy tähän oli varmaan Wahlroosin värikäs persoona mutta syynä tähän kunnioitukseen lienee ollut myös ”Buntan” älykkyys.
Kuulin tämän tarinan kaveriltani, joka elämäntyönään on toiminut vientitehtävissä saksankieliselle alueelle. Hän oli kuullut tämän Wärtsilän entiseltä eläkkeelle jääneeltä diplomi-insinööriltä.
Wärtsilä oli valmistanut ja toimittanut meridiesel-moottorit isolle saksalaiselle varustamolle Bremeniin. Mutta pian käynnistämisen jälkeen oli tullut ongelmia. Laivan moottorit eivät toiminetkaan kuten olisi pitänyt. Saksalaiset reklamoivat Wärtsilälle asiasta. Sovittiin, että neuvottelut asian ratkaisemiseksi pidetään Suomessa. Paikaksi sovittiin jostakin syystä Imatra.
Wärtsilän edustajat halusivat mukaan Bror Wahlroosin. ”Buntta” Wahlroos oli koulutukseltaan lakitieteen lisensiaatti. Matkalla Imatralle Wahlroos oli pyytänyt mittavan kaupan sopimuspaperit nähtäville. Ne olivat siihen aikaan mapeissa. Hän oli tutkinut ne tarkasti.
Imatralla alettiin sitten neuvotella ongelmasta.
Saksalaiset toivat esiin näkemyksensä ja vaatimuksensa Wärtsilän edustajille. Menomatkalla oli sovittu, että Wahlroos käyttää sopivassa kohden suomalaisten puheenvuoron. Hän oli sujuvalla saksan kielellä tuonut esiin sopimuskohdan, jossa luki ” ennen moottoreiden käyttöönottoa laivayhtiön tulee pyytää valmistajien eli Wärtsilän suorittamaan tarkastus ja antaa hyväksyntä moottoreiden käyttöönottoon.”
Tätä tarkastuspyyntöä Bremenhavenista ei ollut tullut. Tilanne laukesi ja todettiin korvausvaatimusten rauenneen sekä sovittiin yhteisymmärryksessä jatkotoimet. Saksalaiset lupasivat korvata tästä tilaisuudesta aiheutuneet kustannukset.
Wärtsilän eläkkeelle jäänyt diplomi-insinööri oli tätä tositarinaa ihaillen kertonut. Ei ollut siis mikään ihme, että Kekkonenkin arvosti Bror Wahlroosia. ”Buntta” oli joskus itsepäinen oman tien kulkija. Mutta kun miestä tarvittiin, niin asiat hoituivat.