Kansalaisten kunto rapautuu. Erityisesti varhaisnuorten kunto on tutkimusten mukaan huolen aihe. Liikkumattomuus ja siitä johtuvat haitat uhkaavat yhteiskuntaamme salakavalasti.
Olin kaksitoista vuotta kutsuntalautakunnassa kuntani edustajana. Muutama sata nuorta miestä sinä aikana niissä kävi. Kolmasosa heistä oli hyväkuntoisia, kolmasosa normaalikuntoisia mutta valitettavasti kolmasosan fyysisessä kunnossa oli toivomisen varaa.
Tilanne ei ole varmaan noista ajoista parantunut johtuen mobiililaitteista ja runsaista ruutuajoista, jotka imaisevat nuoret mukaansa. Jylläävä koronapandemia on myös vähentänyt monen liikkumista. Tosin monet ovat löytäneet patikoinnin ja luonnossa liikkumisen tänä erikoisena aikana. Perheet yhdessä tekevät yhä enemmän näitä luontoretkiä.
Liikkumista ei kepillä lisätä mutta porkkanoita voitaisiin tarjota enemmän. Koulujen liikuntatunteja olisi syytä lisätä. Myös koulumatkoja voisi tehdä enemmän jalan ja pyöräillen, mikäli terveys ja turvallinen koulutie sen sallivat.
Nuorena hankittu ja sittemmin ylläpidetty hyvä fyysinen kunto on oiva matkaeväs. Siitä on apua elämän kaikissa vaiheissa. Minulla on ollut matkakaverina viisikymmentävuotta selkärankareuma. Vielä keikun kiitollisena mukana monenlaisessa toiminnassa pitkälti säännöllisen kävelemisen ansiosta.
Lyhyt kävelyretki riittää aluksi. Turhan monen liikkuminen on hyytynyt liian kovaan alkuvauhtiin. Määrää ja tahtia on hyvä lisätä hissukseen.
Liikunta palkitsee. Elämänlaatu kohenee kaikilla mittareilla mitattuna.
Ylös, ulos ja lenkille!
Tapani Hankaniemi