suuntautuminen

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen kertoo aamun Keskipohjanmaa-lehdessä, että hän on päätynyt ratkaisuun, jossa Keski-Pohjanmaan maakunta suuntautuu etelään eli Länsi- ja Sisä-Suomen aviin ja Pohjanmaan elyyn.

Tämä ei ollut yllätys. Kaikille, jotka asioita vähänkin tuntevat tiesivät, ettei perustuslakivaliokunnan ja oikeuskanslerin näkemyksien yli  poliittinen päätöksentekijä voi mennä.

Mitä nyt sitten seuraa? Ei mitään dramaattista, jos ihmiset suhtautuvat järkevästi tilanteeseen. Oletettavaa on, että muutamille tappion karvas kalkki tuntuu ylipääsemättömältä niellä.

Jos luotsaa kuntalaivaa mutta luotsi astuu purteen ja muuttaa suuntaa 180 astetta ja kun sama toistuu maakuntalaivan kipparoimisessa, niin kyllä kapteenin tulisi tehdä johtopäätöksiä. 

Kyllä johtajilla pitää olla parempi kartan lukutaito ja pitää paremmin tuntea merisää. Nimenomaan päälliköiden pitää tietää missä ollaan, mitä väylää on mahdollista purjehtia ja mitä ei. Maakunnan luottamusjohtoon tarvitaan nyt uutta näkemystä.

Aamun maakuntalehdessä oli mielipide, että me keskipohjalaiset olemme neljännen luokan kansalaisia. Minä ainakin tunnen matkustavani ensimmäisessä luokassa ja suuntana ETEENPÄIN.

Keski-Pohjanmaan suuntautuminen on edelleen avoinna. Mutta yhä selvempää on, kuten Keparin toimittaja Arto Hietalahti tämän päivän ansiokkaassa  kolumnissaan -Surkeasti kävi- kirjoittaa, että pohjoiseen vääntäjät ovat jo selkeän imagotappion kärsineet.

Maakuntamme nokkamiehet ovat yrittäneet väen väkisin siirtää meitä Oulun alamaisiksi. Tältä se vähänkin asioita kyseenalaistavista on näyttänyt. Eivät ne Oulun eteläisen johtomiesten lausunnot kovin mairittelevia ole olleet. Esimerkiksi Ylivieskan kaupunginjohtaja Asko Ojamäki sanoo melko suoraan, että pitäkää se kaksikielisyytenne ja antaa ymmärtää, että älkää sotkeko ympyröitämme.

Tiettävästi Oulun läänin hallituksessa (pian entisessä) yksi ainoa osastopäällikkötasoinen henkilö on taputtanut näille meidän pyrkimyksille ja hän on Kokkolasta lähtöisin. Samanlaista viestiä tulee virkamiestemme Ouluun suuntautuneilta virkakäynneiltä. Palvelu on ollut ynseätä. Tämä on ymmärrettävää. Eivät he siellä Oulun horisontissa halua tämän sortin vaikeuksia.

Oma käsitykseni on, että vaikka me jotenkin saranapuolelta onnistuisimme valtion hallintoasioissa livahtaen suuntautumaan Ouluun, niin se ei ole pysyvä ratkaisu. Heti kun keskustan ote kirpoaa, niin asiantila korjataan.

Kokkola on ollut koko olemassa olonsa ajan aidosti kaksikielinen ja sellaisena se toivottavasti tulee pysymään.

Jag heter Tapani. Va heter du?

että Kokkola on itsenäinen ja tekee itse päätöksensä. Ei voi jatkua niin, että toistuvasti tulee joku maakunnallinen toimija, joka kertoo miten Kokkolan pitäisi menetellä. Kokkolan kaupunginvaltuuston päätöksiä pitää kunnioittaa.

Valtioneuvosto eilisessä istunnossaan käytännössä ratkaisi maakunnan eheyttä  pitkään repineen suuntaumiskiistan. Kokkola tulee kaksikielisenä kuntana suuntautumaan etelään. Varmimmaksi vakuudeksi tasavallan presidentti Halonen kirjautti pöytäkirjaan lausuman, joka tukee etelän suuntaa.

Nyt olisi viisasta löysätä kaasunkäyttöä ja ryhtyä kursimaan ja paikkaamaan syntyneitä railoja. Keski-Pohjanmaan liiton luottamusjohtoon pitäisi saada laajakatseisia henkilöitä. Sellaisia, jotka pystyvät rakentamaan yhteistyön siltoja joka suuntaan. Maakuntamme menestymisen edellytyksenä  ovat hyvät verkostot ja kitkaton yhteistyö niin maakunnan sisällä kuin muihin maakuntiin päin.

Kun suuntautumiskiistaa vielä jatketaan ensi vuonna, niin siihen keskusteluun kyllästyvät jo aidan seipäätkin. Pohjoinen vaihtoehto kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Näin uskon käyvän.

Nyt olisi viisaitten johtopäätösten aika. Niitä kaipaavat Kokkolan kaupunki ja koko Keski-Pohjanmaa.    

Saapas nähdä löytävätkö hallintotimpurit meille kokkolalaisille jonkun suunnan.  Kokkolan kaupunki on pistetty jonnin joutavan kaupanteon ja halpahintaisen poliittisen pelin kohteeksi. 

Miten voivat olla yhteismitallisia yrittäjien Kela-maksun poisto ja Kokkolan suuntautuminen?  Täytyy vain todeta, että kauppamiehiä on monenlaisia.

Ymmärrän täysin maakunnan miesten ja naisten mielipiteet ja haikailut pohjoisen perään. Kokkolalaisena minulla on kuitenkin lupa epäillä sen suunnan paremmuutta. Mielestäni tällainen siirto ajaa meidät ojasta allikkoon niin taloudellisesti kuin poliittisestikin.

Huolestuttavasti velkaantuvan kansantaloutemme näkövinkkelistä kielilain vaatimat ratkaisut karttapohjoiseen maksavat tolkuttomasti. Yhä useampi keskustalainenkin on tätä mieltä.

Toivottavasti oikeuskansleri Jaakko Jonkka panee asiat järjestykseen. Näin saataisiin Kokkolanseudulle tässä pitkään velloneessa kärhämässä jonkinasteinen rauhan tila.

Olen ylpeä Kokkolan kaksikielisyydestä. Vieköön tiemme suuntaan tai toiseen.  

Tänään istunut perustuslakivaliokunta vaatii lisäselvityksiä maakuntamme suuntautumisasiassa. Valtioneuvosto asettaa asiantuntijatyöryhmän selvittämään kielellisiä oikeuksia.

Sanatarkasti perustuslakivaliokunnan mukaan selvityksen perusteella on valittava se vaihtoehto, joka parhaiten turvaa kielelliset oikeudet.

Tämä lause tarkoittaa kaikella todennäköisyydellä sitä, että pohjoisen suunnan kannattajat tulevat pettymään.

Uusikin tilanne tulee ottaa vastaan rauhallisesti. Maailma ei tähän kaadu. Minulle tämä tuli yllätyksenä. Olin jo asennoitunut siihen, että valtioneuvoston päätös pohjoisesta pitää.

Vaikka olen puhunut ja kirjoittanut tosissani etelän suunnan puolesta, niin en ole koskaan kannattanut Kokkolan erottamista Keski-Pohjanmaan liitosta ja enkä ole ollut ajamassa kaupunkia Pohjanmaan liittoon. Se oli joutavaa puuhaa.

Joka tapauksessa tuulen suunta on taas muuttunut. Nyt tuuli puhaltaa etelästä. Pysyvästikkö? Sen näyttävät tulevat lähiviikot. 

Kokkolalaisittain vaikea suuntautuminen on nyt löytänyt pitävän menosuunnan. Ravikielellä sanottuna lähto on ajettu, hyväksytty ja palkinnot jaettu. Näin kertoi Kokkola-lehden eilen julkistettu kysely. Kokkolalaiset haluavat kuulua Keski-Pohjanmaan maakuntaan. 

Pro Kokkola-liike on myös tämän selkeän viestin noteerannut. Kokkolan irroittaminen Keski-Pohjanmaan maakunnasta ei voi olla enää relevantti tekijä heidän tavoitteissaan. Liike joko sulaa tai joutuu hakemaan käyttövoimansa toisenlaisista poliittisista päämääristä.

Jos saisi neuvoa, niin kutsukaa Keskustakin piiriinne mukaan. Ei se mikään mörkö ole. Kaikkien puolueitten yhteinen pro Kokkola-liike saisi varmuudella aikaan monenlaista positiivista tekemisen meininkiä.

Joka tapauksessa tie on valittu. Päätös ei enää muutu valtioneuvostossa. Nyt on toimittava kuten viisas ja kaukonäköinen talonpoika taannoisen EU:n liittymisen jälkeen. Hän minimoi haitat ja maksimoi hyödyt.

Pietarsaari -Kokkola yhteistyön kannattajillekaan pohjoinen ei ole kuolinisku. Se voi olla alku jollekin uudelle.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että pohjoisesta tuulee koleasti. Niin nyt valittu tie vie varmuudella eteenpäin. 

Kokkolan kaupunginvaltuusto äänesti eilen illalla suuntaumisesta. Äänin 27-24 Kokkola haluaa suuntautua etelään. Se ei ollut enää uutinen. Puolueitten ja yksityisten valtuutettujen  mielipiteet olivat hyvin selvillä ennen äänestystä. Puolueista vain keskustalaiset ja perussuomalaiset olivat yksimielisiä pohjoiseen suuntautumisesta.

Tilanne ei ole Keski-Pohjanmaan liiton kannalta katsoen hyvä. Asetelma on skitsofreeninen. Maakuntapolitiikassa näköalattomuus ja härkäpäisyys on syrjäyttänyt luovuuden ja järkevän nykytilanteen arvionnin.

Mihin ovat hukkuneet vaatimukset omasta TE-keskuksesta ja tavoittelut muista  maakunnan itsenäisyyden tunnusmerkeistä? Nyt on itsepäisenä tavoitteena ajaa Keski-Pohjanmaan liitto torpparin asemaan. 

Keski-Pohjanmaan liiton kannattaisi poimia naftaliineista entisen Kälviän kunnan lausunto suuntautumisen vaihtoehdoista. Sillä tiellä olisi turvallisempaa mennä kohti uusia haasteita.  

Olin eilen illalla Kokkolassa valtuustoinfossa koskien suuntautumista. Eipä siellä ainakaan minulle tullut mitään uutta. Alustajat olivat paneutuneet asiaan mutta eipä kalutusta luusta enää ihmeitä ole järsittäväksi.

Pohjoisen suunnan puolesta liputtavat toivat esille EU-tuet, sairaalayhteistyön, sataman kehityksen ja maakunnan tulevaisuuden. Mielestäni mikään näistä asioista ei puolla pohjoisen valitsemista. Eivät EU-tuet tällä ohjelmakaudella muutu vaikka suuntaudutaan etelään. Ei sairaalayhteistyö OUKSIN kanssa vaikeudu eikä Kokkolan saatikka Keski-Pohjanmaan liiton kehitysmahdollisuudet vähene.

Tilaisuudessa paheksuttiin Länsi-Suomen läänin maaherran Rauno Saaren ulostuloa ja uhkausta pilkkoa maakunta, jos suunnaksi valitaan pohjoinen. Totta on, että se oli menneisyyden ja pian lakkaavan organisaation ääni. Mutta menneisyydestä puhuvat nekin, jotka haikailevat runoilija Hilma Heikkilän Keski-Pohjanmaata. Sitä ei enää toimijana ole eikä näillä näkymin tule. 

Olennainen kysymys on edelleen, mitä lisäarvoa pohjoinen tuo nykytilanteeseen? Kenen kanssa neuvotellaan ja mistä asioista? Kalajokilaakson kunnista ei yksikään ole ilmoittanut mitään konkreettista mielenkiintoa Kokkolan ja Keski-Pohjanmaan liiton lähentymisyrityksille.

Minulle Kokkola on ollut aina kaksikielinen kaupunki. Se on ollut ja on edelleen rikkaus. Uuden hallintorajan aitaaminen Kokkolan ja Pietarsaaren välille on väkivaltainen ja luonnoton ratkaisu. Kokkolan virkamieskuntaa on turha syyttää. Vastuullisina viranhaltijoina he eivät voi esittää suuntautumisen vaihtoehdoksi muuta kuin etelää. Sen verran painavat ovat perusteet. 

Uskon, että pohjoisen suunnan valitseminen tulee bumerangina heittäjilleen jollakin aikavälillä takaisin. Pohjoisen suunta repii ja vahingoittaa enemmän kuin tuo. 

on virkamieskunnan  tärkeä tehtävä. Olen seurannut kohtuullisen tarkasti asioitten valmistelua ja päätöksentekoa suuntautumisen osalta sekä Keski-Pohjanmaan liitossa että Kokkolan kaupungin päätöksentekoelimissä.

On huojentavaa todeta, että Kokkolan kaupunginhallitukseen ja valtuustoon nyt menossa oleva valtion aluehallinnon uudistus ja maakuntien liittojen yhteistoiminta-alueiden muodostamisasia on valmisteltu kiitettävän perusteellisesti. Seppo Kässi ”and his orkestra” ovat tehneet erinomaista työtä. Käsittääkseni kaikki asiaan vaikuttavat tosi asiat on tuotu pöydälle. Näin asiat pitää valmistella. On punnittu edut ja haitat.

Keski-Pohjanmaan liitossa on sitä vastoin tehty päätöksiä takki auki ja tunteella. Se on valitettavaa. Sillä nyt on kysymys historillisen merkittävästä päätöksestä. Maakunnan liitossa ei ole paneuduttu Kokkolan seudun anatomiaan. On raavittu vain pintaa. Se ei riitä.

Nyt ollaan Kokkolan kaupunkia ja Keski-Pohjanmaan liittoa sahaamassa suuntaan, jossa ne molemmat joutuvat konkeloon. Seurauksena on, että Keski-Pohjanmaan liiton lähtölaskenta alkaa ja Kokkolan kaupunki joutuu vuosikausiksi monenlaisten vääntöjen kohteeksi. Konkelossa on huono olla. 

Eivät keskustalaiset viisaat ja kaukonäköiset mahtimiehet Viljami Kalliokoski, Kauno Kleemola ja Esko Aho koskaan toteuttaneet rajanvetoa Kokkolan ja Pietarsaaren välille. Monet tahot sitä yrittivät Keski-Pohjanmaan läänin ja muidenkin hankkeitten varjolla. Keskustalla oli noihin aikoihin enemmän valtaa kuin nyt.

Kokkolan maantieteellistä sijaintia hallintonikkarit eivät voi muuttaa, eikä PRS-KLA:n  työssäkäynti- ja talousaluetta voi jakaa heppoisin perustein. Nyt ollaan niin tekemässä. Puhutaan maakunnan tulevaisuudesta. Minusta se on veisaamista vanhasta virsikirjasta. Nyt kannattaisi keskittyä Keski-Pohjanmaan liiton tulevaisuuteen ja nykyaseman vahvistamiseen.

Mitä lisäarvoa saamme ryhtymällä kamppailemaan taantuvien Oulun Eteläisen seutukuntien kanssa. Sieltä ei paljon tukea maakuntamme liitolle saada. Oulusta lähtenyt avustuseuro on menettänyt ainakin 95 % arvostaan, kun se on Ylivieskan ohittanut. Siitä pitää pohjoisen suunnan suuri poika Antti Rantakangas kyllä huolen.

Poliittisestikin tämän kuponkien alustavan tarkistuksen mukaan tehdyn  suuntautumispäätöksen johdosta Keskusta joutuu vielä taitamattomien metsureidensa takia konkeloon. Näin minä povaan.