Olin eilen illalla Kokkolassa valtuustoinfossa koskien suuntautumista. Eipä siellä ainakaan minulle tullut mitään uutta. Alustajat olivat paneutuneet asiaan mutta eipä kalutusta luusta enää ihmeitä ole järsittäväksi.
Pohjoisen suunnan puolesta liputtavat toivat esille EU-tuet, sairaalayhteistyön, sataman kehityksen ja maakunnan tulevaisuuden. Mielestäni mikään näistä asioista ei puolla pohjoisen valitsemista. Eivät EU-tuet tällä ohjelmakaudella muutu vaikka suuntaudutaan etelään. Ei sairaalayhteistyö OUKSIN kanssa vaikeudu eikä Kokkolan saatikka Keski-Pohjanmaan liiton kehitysmahdollisuudet vähene.
Tilaisuudessa paheksuttiin Länsi-Suomen läänin maaherran Rauno Saaren ulostuloa ja uhkausta pilkkoa maakunta, jos suunnaksi valitaan pohjoinen. Totta on, että se oli menneisyyden ja pian lakkaavan organisaation ääni. Mutta menneisyydestä puhuvat nekin, jotka haikailevat runoilija Hilma Heikkilän Keski-Pohjanmaata. Sitä ei enää toimijana ole eikä näillä näkymin tule.
Olennainen kysymys on edelleen, mitä lisäarvoa pohjoinen tuo nykytilanteeseen? Kenen kanssa neuvotellaan ja mistä asioista? Kalajokilaakson kunnista ei yksikään ole ilmoittanut mitään konkreettista mielenkiintoa Kokkolan ja Keski-Pohjanmaan liiton lähentymisyrityksille.
Minulle Kokkola on ollut aina kaksikielinen kaupunki. Se on ollut ja on edelleen rikkaus. Uuden hallintorajan aitaaminen Kokkolan ja Pietarsaaren välille on väkivaltainen ja luonnoton ratkaisu. Kokkolan virkamieskuntaa on turha syyttää. Vastuullisina viranhaltijoina he eivät voi esittää suuntautumisen vaihtoehdoksi muuta kuin etelää. Sen verran painavat ovat perusteet.
Uskon, että pohjoisen suunnan valitseminen tulee bumerangina heittäjilleen jollakin aikavälillä takaisin. Pohjoisen suunta repii ja vahingoittaa enemmän kuin tuo.