politiikka

Laitan välillä blogilleni muidenkin kirjoituksia. Mari Kiviniemi lähetti tänään keskusta-aktiiveille kirjeen, jossa hän käy hienosti läpi ajankohtaisia asioita.

—

Apollonkadulla 3.12.2010

Hyvä ystävä,

Vielä näin Itsenäisyyspäivän ja joulukiireiden alla lähestyn kaikkia Teitä keskusta-aktiiveja tällä kirjeellä. Eduskuntavaalien lähestyminen nimittäin näkyy ja kuuluu. Se on hyvä, koska tästä eteenpäin kaikki puolueet joutuvat paljastamaan äänestäjille, millä otteella ne lähtevät valtakirjaa eduskuntavaaleissa kansalta pyytämään.

Keskustan oli helppo valita omansa: olemme asialinjalla. Tämä linja on kuvattu myös Kajaanin puoluevaltuustossa lanseeratussa kampanjailmeessämme. Signeeraamme kaiken kampanjamateriaalimme tästä lähtien maailman pelkistetyimmällä sloganilla: Asiaa.

Olette varmaan huomanneet, että politiikan pikaruokaa tarjoavia on paljon liikkeellä. Pienistä yksityiskohdista tehdään draamaa arkipäivän viihteeksi. Näennäisen kansanomaisuuden taakse kätketään suuri määrä itsekeskeisyyttä ja tosiasioiden kieltämistä.

Yksinkertaistetun hokkuspokkus-politiikan houkuttelevuus näkyy nyt eduskunnan päätettävänä olevassa Irlanti-tuessa. Irlannin tukeminen ei ole Keskustalle helppo päätös. Suomen ja Euroopan ei olisi koskaan pitänyt joutua tällaiseen pakkorakoon. Me Keskustassa teemme päätöksemme ainoastaan Suomen ja suomalaisten etua valvoen.

Sdp:n vaihtoehto eli käsien ylös nostaminen johtaisi kylmään kyytiin suomalaisille lapsiperheille, asuntovelallisille ja eläkeläisille korkojen nousun, irtisanomisten, työttömyyden ja sosiaaliturvan leikkausten muodossa.

Nyt käytävä keskustelu on selkeyttänyt tulevien eduskuntavaalien vaihtoehdot. Keskusta on linjansa valinnut. Me haluamme rakentaa parempaa Suomea johdonmukaisella työllä ja päätöksiä punniten. Tämä on minun ja Keskustan vastaus niille, jotka miettivät, mihin uskoa.

Asialinja voi tuntua tylsältä, mutta se on ainut kestävä tapa rakentaa tätä maata. Meillä suomalaisilla on yhteisiä huolenaiheita. Mietimme elämän eri vaiheissa, miten jaksaa arjen pyörityksessä, mistä rahat laskuihin, asumiseen ja ruokaan, miten läheiset pärjäävät ja mistä työtä tai opiskelupaikka.

Näihin asioihin puolueiden pitää pystyä vastaamaan. Ja juuri näiden asioiden takia sillä on väliä, ketkä tätä maata johtavat.

Kutsun Sinut kumppanikseni asialinjalle. Paremman Suomen rakentamisessa Keskusta on paras vaikuttamisen väylä. Näytöt kahdeksan vuoden ajalta puhuvat puolestamme: nojaamme puolueen pitkään aatteelliseen linjaan. Keskusta on yhteiskuntaa turvallisesti uudistava puolue. Valitsemme ihmisten tasavertaisuuden ja valinnanvapauden emmekä lähde mukaan vihapuheisiin.

Aatteemme ja arvomme näkyvät tietysti asioiden takana. Koko Suomen rakentaminen on Keskustan politiikkaa. Toimimme suomalaisen työn puolesta sekä kannustamme yrittäjyyteen ja omatoimisuuteen. Tuemme ihmisiä perusturvalla emmekä hylkää heitä köyhyyspakettien armoille. Keskusta on perheiden luottopuolue. Lupaan, että perheiden etuuksia eikä myöskään perusturvaa leikata Keskustan myötävaikutuksella.

Keskusta haluaa toteuttaa työelämän uudistukset niin, että työssä viihtyvä ihminen jaksaa myös kotona elää hyvää elämää. Vaikka työelämässä moni asia on hyvin, jotain on myös vialla. Jokainen osaa kertoa ikäviä juttuja tavallisilta suomalaisilta työpaikoilta: on ylikuormitusta ja huonoa johtamista, epämääräisiä ja koko ajan muuttuvia toimenkuvia, kiirettä ja vaatimuksia, joiden alla moni uupuu.

Sivistysliikkeenä teemme kaikkemme, että suomalaisten ikääntyminen on arvokasta ja turvallista. Samalla pidämme huolta siitä, että lapsemme saavat tulevaisuudessa nauttia puhtaasta ja rikkaasta suomalaisesta luonnostamme.

Keskustan tehtävä on huolehtia, että suomalainen kansanvalta vahvistuu, ja että ihmisillä on oikeus ja mahdollisuus oman elämänsä hallintaan.

Meidän kelpaa kyllä kysyä suomalaisilta, millä muulla, uudella tai vanhalla puolueella, on näistä asioista paremmat näytöt kuin Keskustalla. Oma vastaukseni on: ei millään eikä kenelläkään.

Vaalit ovat viiden kuukauden päästä. Yhtään ääntä ei ole vielä annettu.

Tuore puolueiden kannatusmittaus osoitti, että kaikki on mahdollista. Ykköspaikka on meistä itsestämme kiinni. Gallupitkin sen todistavat: voimme saavuttaa ihmisten luottamuksen omalla linjallamme ja tekemällä työmme hyvin.

Viime kädessä on kyse ihmisten kohtaamisesta ja kuuntelemisesta. Keskusta puhuu ihmisten kanssa heidän mieliään painavista asioista, ongelmien ratkaisuista ja paremman Suomen rakentamisesta – tasavertaisesti kaikille suomalaisille.

Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää ja kohtuullisen rauhallista Joulun odotusta!

Mari Kiviniemi

******

Tässä alla lisää lukemista ja kuuntelemista.

Keskusta julkisti viime viikonvaihteessa puoluevaltuustonsa kokouksessa Kajaanissa ensi kevään vaalikampanjansa linjan.

Voit lukea Kajaanissa pitämäni linjapuheen täältä:
http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Ajankohtaista/Puheet.iw3?showlocation=e92fc60a-1be6-4dcb-91a7-ba14c1b9c136&newsID=edd4b90b-fe86-4bb0-b74b-cd1e0a63fb55

Toimittaja Katja Ståhl kysyy minulta Keskustan tämän viikon radiomainoksissa asialinjasta ja sen vaihtoehdosta, poliittisesta pikaruoasta. Mainosspotit ovat kuunneltavissa radio Novan ja Iskelmän kanavilla 5.12. asti ja ne löytyvät myös täältä:
http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Mari/Katja_Ståhl_kysyi_Marilta_asioista.iw3

Sosiaalidemokraattien nykyinen johto asettaa oman kuvitellun etunsa isänmaan edun edelle. Se on vastuuntunnotonta politiikkaa. 

Entinen pääministeri ja puolueensa puheenjohtaja Paavo Lipponen ajoi intomielisesti Suomea Euroopan rahaliittoon ja EU:n ytimeen. Nyt he  vastustavat yhteisvaluutan puolustamista.

Kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Kreikan ja Irlannin tukipaketit ovat pienemmän pahan tie. Näin toimien parhaiten rokotamme itseämme ”Espanjan taudilta.”

Euroon kuulumattomat Ruotsi ja Englanti kiirehtivät jo lainottamaan Irlantia. Irlantia pidettiin nousevana talousmahtina ja sinne ovat myös suomalaiset sijoittaneet huomattavasti varojaan. 

Kaikesta päätellen demarit ovat siirtyneet käpykaartiin. Tämän todisti myös pitkän linjan demarivaikuttaja Liisa Jaakonsaari suomiessaan eilisessa kannanotossaan omiaan Irlanti äänestyksen jälkeen.

Finlandiatalolla Helsingissä järjestettiin tiistaina ja keskiviikkona vuotuiset sairaalapäivät. Päivillä nousivat talousasiat näkyvästi esille. Onhan selvää, ettei Suomi voi taata kansalaisilleen tasokasta terveydenhoitoa, ellei maan talous ole kunnossa.

Talouden tilanteesta ja lähivuosien näkymistä oli luennoimassa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) toimitusjohtaja Sixten Korkman.

Korkmanin viesti kokousväelle oli selvä. Suomen on oltava rintamassa mukana pelastamassa eurooppalaista taloutta. Hänen mukaansa se on pienemmän pahan tie.

Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Euroopan keskuspankin (EKP) tulee Korkmanin mielestä olla keskeisesti näissä vakauttamis-ja pelastustalkoissa mukana.

Suomen kansantaloudesta puolet tulee viennistä. Jos euroalueen talous romahtaa, niin se tekee suomalaisten työpaikoille ja kansantaloudelle todella syvää ja rumaa jälkeä. Olemme viennistä riippuvainen avoin kansantalous.

Korkmanin mielestä tässä herkässä taloudellisessa tilanteessa on myös hyviä puolia. On todennäköistä, ettei EKP nosta merkittävästi korkotasoaan lähivuosina. Jos pystymme pitämään huolta kilpailukyvystämme, niin tämä tietää myönteisiä näkymiä suomalaiselle työlle. Asuntovelallisille korkotason pysyminen alhaisena on lohdullinen uutinen.

Kun hallituksemme avainministerit Mari Kiviniemi ja Jyrki Katainen käyvät näitä tulevia talouden solmuja ratkomaan, niin ei heidän auta tuijotella mielipidekyselyjen kannatuslukemia vaan päätökset on tehtävä isänmaan edun mukaisesti.

Iltalehden kolumnisti Petri Ahoniemi kysyi jokunen aika sitten, että missä on puhemies Sauli Niinistön substanssi?

Lisäksi Ahoniemi kysyy, mitä Niinistö on tehnyt Suomen eteen vuosien kuluessa? Tuleeko mieleen joku suuri oivallus? Ahoniemi vastaa itse: ” Ei tule.”

Ahoniemi nimittää Sauli Niinistöä valtakunnan kiukuttelijaksi. Hän toimii puhemiehenä kuten valtion tilintarkastaja. Norsunluutornista hän komentelee kansanedustajia kuten leipääntynyt johtajaopettaja kohtelee oppilaitaan. 

Ahoniemi ei näe Niinistön toiminnassa positiivisuuden häivääkään. Eduskunnan arvovallan puolustamisessa puhemies Niinistö on ollut masentava. Hänestä on tullut pikkunäppärä pilkunviilaaja.

Voi kysyä perustellusti. että tarvitseeko Suomi Niinistöä? Mitä lisäarvoa hän toisi? ”Tällä hetkellä ja tällä tyylillä ei mitään,” sanoo Ahoniemi.

Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Sunnuntain Hesarissa entinen korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos Lauri Tarasti käytti tervejärkisen ja asiantuntevan puheenvuoron, jossa hän puuttui viimeaikaiseen politiikan moraalikeskusteluun, jossa poliittiset päättäjät on leimattu liki roskaväeksi.

Tarasti toteaa esimerkiksi: Demokratia perustuu sidonnaisuuksiin. Poliitikon tehtävä on edustaa jotain porukkaa eikä olla puolueeton. Hän hämmästelee keskustelua poliitikkojen estellisyydestä. Tarastin mielestä toimittajat ja juristit ovat unohtaneet koko demokratian perusidean.

Lisäksi Tarasti arvostelee oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa. Tarastin mielestä virkamiesten esteellisyysperusteita ei pitäisi soveltaa poliitikkoihin kuten ex-ministeri Matti Vanhaseen. 

Kun valtioneuvosto hyväksyy kerralla 806:lle järjestölle myönnettävät 300 miljoonaa euron avustukset, on aivan selvää, että asiat olisi pitänyt etukäteen selvittää. Tarastin mukaan Jonkan olisi pitänyt varoittaa Vanhasta tästä vaanivasta vaarasta. Valtakunnan oikeutta Tarasti pitää Vanhasen tapauksessa ylimitoitettuna.

Politiikan kurinpalautuksesta Tarasti antaa selkeät moitteet medialle ja juristeille. Tässä ruoskimisessa on Tarastin mukaan ajettu yli kierroksilla ja yli aisan. Tarastin puheenvuoro oli tärkeä. Toivottavasti keskustelu kääntyy oikeille raiteille. Toki keskustelussa on ollut hyviäkin elementtejä. Sanomattakin on selvää, että vallitsevia lakeja tulee noudattaa ja avoimuutta kaikkien tahojen tulee edistää, kuten Tarasti opastaa.

Mutta mitä tehdään hajuttomalla ja mauttomalla poliitikolla? Ei mitään. Kyllä nykyajan poliittisen päätöksentekijän täytyy tietää missä mennään. Ilman sidonnaisuuksia ja verkostoja oleva kansanedustaja on tyhjän panttina. Poliittisen päättäjän täytyy elää ajan valtimolla ja mieluusti vähän edellä.

Eikö kainuulainen ministeri tai hänen perheensä saa sijoittaa oman maakuntansa yritystoimintaan? Onko se sopimatonta, kun vielä pankit ja sijoitusyhtiöt siihen yllyttivät?  Voi tätä hurskastelun määrää.

Politiikan puhdistustalkoissa räikeimmin kirvestä ovat heiluttaneet muutamat iltapäivälehtien toimittajat. Ponssen pääomistaja Einari Widgren antoi heille jokin aika sitten isän kädestä. Olen Einarin kanssa samaa mieltä. Tällaiset toimittajat ovat menettäneet ihmisyyskäsitteen. He ovat saalistamassa kuin shakaalit yössä ja kohteet ovat toistuvasti valittu samasta populaatiosta ja melkein poikkeuksetta keskeltä poliittista kenttää.

Entinen pääministeri Paavo Lipponen on puolustanut ansiokkaasti ja perustellusti tämän päivän politiikan toimijoita median pyöritykseltä. Muutamat lehdet ovat järjestelmällisesti lyöneet leimaa poliitikkojen otsaan.

Kun jokin aika sitten tehdyssä tutkimuksessa poliitikko osoittautui kaikkien vähimmin arvostetuksi ammatiksi, niin Helsingin Sanomat julkaisi pitkän pääkirjoituksen, jossa pantiin lisää vettä myllyyn.

Lipponen toteaa tämän päivän Hesarin kirjoituksessaan, ettei ”poliitikko” ole  mikään ammattinimike, joten koko tutkimus on harhaanjohtava. Toimittaja sen sijaan on-mainitussa tutkimuksessa kolmanneksi vähiten arvostettu. Lipponen on sitä mieltä, että tällainen lehdistön toiminta vaarantaa demokratiaa ja sitä kautta sanan vapautta.

Lipponen neuvoo toimittajia: ”Hypätkää pois populistien kärryiltä ja palatkaa länsimaisen journalismin suureen perinteeseen, vallan armottomaan mutta asialliseen kritiikkiin.”

Hyvä Lipponen.

Surutyö on luvallista. Mutta juuttua poliittisessa toiminnassa ei pitäisi. Hirttäytyminen on vaarallista. Kyllä asioista pitää päästä yli ja tunnustaa tosiasiat.

Kun kuuntelee muutamia maakuntamme nokkamiehiä, niin he ovat ilmiselvästi jääneet poteron pohjalle. Eikä sieltä nousta ylös yhden puolueen voimin. Se pitäisi uskoa.

Suunnan muuttamisessa ja poterosta poispääsemisessä ovat auttamassa korkeintaan perussuomalaiset eikä niillä voimilla kivi käänny.

Suuntautumisprojektia vietiin eteenpäin yksisilmäisesti ja siitä muodostui puoluepoliittinen operaatio. Karille soutaneita eivät hevin muut auta. Turha on siis haikailla muutosta tehtyyn päätökseen.

Harvoin kyläilemään kannattaa lähteä, jos suunnitellusta kyläpaikasta annetaan ymmärtää, että teidän olisi parempi pysytellä vain siellä kotosalla.

Viime viikonloppu sujui keskustaväen matkassa Itämeren aalloilla m/s Baltic Princessin kuljettamana. Määränpäänä oli Riika Latvian pääkaupunki. Kun sää oli kesäisen lämmin, niin oli mukava tutustua kävellen Riikan vanhaan ja kulttuuristaan rikkaaseen keskustaan.  Tässä Baltian suurimmassa kaupungissa on asukkaita noin 700.000 ja se sijaitsee Itämeren rannalla ja Väinäjoen suulla.

Tällä puheenjohtaja ja pääministeri Mari Kiviniemen ensi kertaa kipparoimalla risteilyllä oli tarkoituksena antaa lähtölaukaus seuraaviin eduskuntavaaleihin ja kouluttaa ehdokkaita tulevia  koitoksia varten. Ohjelmassa oli korkeatasoisia seminaareja, joissa valtakunnan tason gurut toimivat alustajina ja keskusteluiden vetäjinä.

Kenen pellosta syöt? Kohtuullisen hyvä elämä? Tulevaisuuden työelämä? Millainen on Keskusta 2020? Mitä on köyhän asia 2010-luvulla? Millainen on keskustavihreä Suomi? Koulusta kortistoon? Siinä muutamia esimerkkejä aihepiireistä, joihin haettiin vastauksia. Kyllä matka täytti odotukset ja moniin järjestöväen etsimiin kysymyksiin saatiin myös vastauksia ja selventäviä ohjeita.

Meitä oli kaikkiaan mukana  risteilyllä noin 1700 aatesisarta ja veljeä. Sellaisessa parvessa on hauska lentää.  Kun on kertynyt jo tähän ikään monia tuttuja ympäri Suomen, niin ei tällaisella risteilyllä pääse pitkästymään vaan mielenkiintoista keskusteltavaa riitti. Tällaisilla retkillä selviää myös, miten asioita hoidetaan eri puolilla maatamme. Se on arvokasta tietoa ja antia. 

Kyllä meille risteilyllä olleille selvisi, minkälaisen myllytyksen kohteeksi meidän kelpo ministerimme Paula Lehtomäki on joutunut. Median kiinnostus ei ollut enää normaaleissa mittasuhteissa, vaan kiihko muistuttaa hyvin suunnitellulta takaa-ajolta. Jahdilla on selkeä käsikirjoitus.

Sanoin muutamalla median edustajalle tämän ja vakuutin, ettei keskusta nujerru. Olemme edelleen noin 20 prosentin puolue ja sellaisena aiomme jatkaa. Riikan risteily vahvisti uskoamme, että keskusta tulee ja jatkaa hallituspuolueena myös seuraavien eduskuntavaalien jälkeen

Politiikkaa putsataan nyt oikein urakalla. Valtakunnassa on kääritty hihat ja pantu suuret luudat lakaisemaan. Puhdistuksen kohteena on erityisesti Suomen keskusta.

Tässä siivoamisessa ei säästetä pääministeriäkään. Valtakunnan oikeuskansleri  Jaakko Jonkka siirsi reippaan vuoden pähkäilyn jälkeen past pääministeri Matti Vanhasen kohtalon perustuslakivaliokunnalle. Siellä sitä nyt sitten pyöritellään luultavasti ainakin seuraaviin eduskuntavaaleihin asti.

Valtakunnan ylimmäisen tuomarin Jonkan toiminnassa näyttäisi olevan klappia ainakin sen tuuman ja vartin verran kuten keihäänheittäjä Jorma Kinnusen kuuluisassa olkapäässä.  

Hallituksen avustuspäätöksiä voi olla samassa asianipussa satoja. Ne tulevat virkamiesten ja valiokuntien valmistelemina ja ne hallitus normaalisti hyväksyy pääministerin yhdellä nuijan kopautuksella.

Kyllä tällaiset yksityiskohdat ja jääviyskysymykset pitää esikuntien hoitaa jo asioitten valmisteluvaiheessa. Pääministeri ei voi seurata pikkutarkasti jokaista asiaa ja olla tietoinen kaikista detaljeista.  

Jos tällaisen ”unohduksen” seurauksena pääministeri joutuu valtakunnan oikeuteen, niin onhan siinä ihmettelemistä. Kyllä politiikan siivoustalkoot ovat ajautumassa outoon valoon.

Tässä taannoin oli eräässä valtakunnan mediassa otsikko: ”Keskustalle myönnetyt vaaliavustukset ovat laittomia.”

Siltä se nyt näyttää.

Suuntautumiskeskustelun yhtenä huolen aiheena on ollut se, miten keskussairaalamme huominen järjestyy. Etelän vaihtoehdossa tuotiin esiin näkökohta, että Oulun yliopistollisen keskussairaalan kanssa tehtävä yhteistyö vaikeutuu.

Keskussairaalamme henkilöstö on valtaosaltaan tyytyväinen OYS:ltä ostettuihin palveluihin ja laajemminkin kanssakäymiseen. Tyytyväisiä ovat myös keskipohjalaiset päättäjät yli puoluerajojen. Mikään ei uhkaa sairaala-asioissa tällä hetkellä tätä pohjoisen suunnan hedelmällistä yhteistyötä. Tämän todisti meille hiljan ministeri Mauri Pekkarinen.

Kun otetaan vielä huomioon, että OYS:lla on periaatteessa kapasiteettia hoitaa koko pohjoiskalotin erikoissairaanhoito ja väkiluku Oulun reservaatissa tuskin isonee. Päinvastoin Oulun seutua lukuun ottamatta Kainuu ja pohjoisen kylät pikkuhiljaa luovuttavat väkeä etelän asutuskeskuksiin. 

Voisi perustellusti päätellä, että OYS:lle kyllä jatkossakin kelpaavat keskipohjalaistenkin rahat. Vaikka ylivieskalaiset peloittelevat, että joudutte Tampereen leikkausjonoihin, niin tällainen huolen aihe on turhan aikaista. Ei Oulun eteläinen päätä keitä Oulussa hoidetaan. Kyllä sieltä meille apua annetaan, jos vain on rahaa ja asiakkaita.

Kuntapäättäjien tulee kuitenkin muistaa, että erikoissairaanhoito tulee jatkossakin olemaan niin kallista, että joudutaan varmasti myös kilpailuttamaan palveluja. Erikoissairaanhoidon kustannukset uhkaavat karata pilviin ja viedä peruskuntien tiukilla olevat taloudet yhä syvempään ahdinkoon.