Keskusta

Voi täydellä sydämellä sanoa, kuten se kuuluisa entinen mies: ”Oli hyvä, kun tuli lähdettyä.” Puoluekokousreissu Joensuuhun oli taas kerran ikimuistettava kokemus.

Tuomon varapuheenjohtajuus oli kiistaton voitto koko puolueelle. Hän tuo selkeästi lisäarvoa ja uskon myös, että hän eheyttää puolueen tilannetta. Tuomo toimii siltana sukupolvien välillä. Etelän ja pohjoisen sekä maaseudun ja kaupunkien intressien yhteensovittamisessa tarvitaan myös Tuomon tuoreita ja ennakkoluulottomia mielipiteitä.

Jarmo Korhosen valinta puoluesihteeriksi oli kiistaton. Jarmon selvä voitto oli osoitus, että valinnan tekee puoluekokousväki eikä kukaan muu. Oli kuitenkin hyvä, että sihteeristä äänestettiin. Toivottavasti käyty keskustelu opetti sen, että puolueen toimintatapoja kannattaa tarkastella. Toivon myös, että tämä Korhosen selvä voitto ei johda uhoon ja ylimielisyyteen.

Keskusta taistelee tällä hetkellä lähinnä Kokoomuksen kanssa suurimman puolueen paikasta. Helsinkiä edustavan Mari Kiviniemen putoaminen varapuheenjohtajistosta oli tämän kisan kannalta valitettavaa. Myös Jarmo Korhosen valinta on tästä tarkastelukulmasta kaksipiippuinen asia.

Joensuu on kaunis kaupunki ja säätkin olivat suosiollisia. Sunnuntaiaamun lippumarssi läpi kesäisen kaupungin maakuntalaulun tahdissa huipensi viikonlopun. Kiitokset kaikille matkakumppaneille hyvästä seurasta.

Parvessa on mukava lentää!

Kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen puhumassa.

Sirkkalan puistossa marssin alkua odotelessa kauniissa kesäisessä maisemassa.

Me keskipohjalaiset keskustalaiset koimme riemunhetkiä viime viikonlopun puoluekokouksessa Joensuussa. Tuomo Puumala keräsi varapuheenjohtajien vaalissa toiseksi eniten kannatusta ja nousi kertaheitolla puolueväkemme tietoisuuteen. Se on keskipohjalaista historiaa. Äkkiä tehdyn tutkimuksen mukaan ainoastaan Viljami Kalliokoski ja Esko Aho ovat päässeet näin pitkälle puolueemme hierarkkiassa.

Monet puoluekokousedustajat näkivät tärkeänä, että puolueen johdossa on nuorten edustaja. Puolueen tulevaisuuden turvaaminen ja jatkuvuuden korostaminen kanavoituivat Tuomon kautta.

Tärkein menestystekijä oli kuitenkin Tuomo itse. Hän piti kokouksessa loistavan puheen. Siinä oli tunnetta, nuoruuden hehkua ja tulevaisuuden toivoa. Myös joukkuehengen tärkeys tuli ansiokkaasti esiin Tuomon puheessa. Tuomon esiintyminen meni suoraan kokousväen sydämiin.

Tuomo astui Joensuussa valtakunnallisen päätöksenteon keskiöön. Hän on tästä lähtien yksi varteen otettava vaihtoehto Vanhasen Matin työn jatkajaksi. Sitten kun se aika koittaa.

Reissun kohokohta oli Tuomon järjestämä lauantai-illan kiitostilaisuus meille keskipohjalaisille, jossa kuulimme vasta valitun varapuheenjohtajan tunnelmat. Tuomon kiitospuhe ja hänelle laulettu Keski-Pohjanmaan maakuntalaulu herkisti jokaisen paikalla olleen.

Me keskipohjalaiset onnittelemme Tuomoa lämpimästi ja toivotamme hänelle menestystä uudessa merkittävässä luottamustehtävässä.

Kuvassa Tuomo väkijoukon onniteltavana Joensuun puoluekokouksessa tulosten julkistamisen jälkeen.

Varhain huomenaamulla lähden monen muun ohella Keskustan puoluekokoukseen Joensuuhun. Siellä kokoontuu ennakkoarvioiden mukaan noin 2000 virallista kokousedustajaa päättämään tärkeistä henkilövalinnoista ja puolueen tulevaisuuden linjauksista. Heidän lisäkseen viikonlopun tilaisuuksiin  osallistuu runsaasti kokousvieraita Suomen joka kolkasta.

Puoluesihteerin valinta on synnyttänyt eniten keskustelua.  On vaikea ennustaa, miten tässä tärkeässä valinnassa puoluekokousedustajat toimivat. Itse tulen tekemään töitä Kimmo Tiilikaisen valitsemiseksi.

En usko Jarmo Korhosen puheisiin enkä hyväksy hänen toimintatapojaan. On vastenmielistä, että hän pohjalaisena ei ota vastuuta toiminnastaan vaan panee alaisensa pään pölkylle. Olen kaksi kertaa tavannut Lasse Kontiolan. En voi mitenkään uskoa , että Kontiola olisi tehnyt yhtäkään merkittävää päätöstä ilman Korhosen siunausta.  

 Mielenkiintoinen viikonloppu on edessä.

Vielä jokin aika sitten näytti siltä, että puoluesihteerin valinta tulevassa Suomen Keskustan Joensuun puoluekokouksessa olisi läpihuutojuttu. Mutta istuva puoluesihteeri Jarmo Korhonen on viime viikkoina omalla toiminnallaan ja puolivillaisilla lausunnoillaan saanut keskustan kentän arvioimaan tilannetta uudelleen.

Olin kaksi vuotta sitten Korhosen takana ja odotukset olivat hänen suhteensa korkealla. Useimmat antoivat valtakirjansa tehokkaaksi tunnetulle toimijalle, joka laittaisi puoleemme organisaation kuntoon. Korhosen piti uudistaa puolueemme järjestörakennetta ja saada piireille ja kentälle lisää resursseja.

Kaksi vuotta on lyhyt aika arvioida saavutuksia. Mutta silti rohkenen sanoa, että Korhosen puoluesihteeriaika on ollut pettymys. Hän ei ole pysynyt toimen kuvassaan.  Hänestä on tullut julkisuudessa viihtyvä lausuntoautomaatti, joka erityisesti puolueemme puheenjohtajan ollessa virkamatkoilla ulkomailla antaa  epämääräisiä ja tulkinnan varaisia lausuntoja puolueemme tavoitteista ja linjasta.  

Näin ei voi jatkua. Puolueemme kärjen on suksittava samaan suuntaan. Puoluesihteerillä ei ole etuoikeutta kentän ääneen kansanvaltaisessa puolueessa kuten Suomen Keskusta vaan politiikan teko on joukkuepeliä. Puheenjohtajan ja puoluehallituksen johdolla laaditaan yhteisesti hyväksytyt puolueen asialinjaukset, menettelytavat sekä päämäärät eikä niistä voi jatkuvasti poiketa. TV-mainonnasta luopuminen on viimeisin esimerkki Korhosen harkitsemattomasta sooloilusta. 

Puolueen tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että puoluesihteeriksi valitaan joukkuepelaaja, joka hallitsee median ja jolle julkisuudesta ei tule pakkomiellettä. Siksi tulen Joensuun kokouksessa äänestämään puoluesihteeriksi kansanedustaja Kimmo Tiilikaista. Hän näytti osaamistaan jo ministerinä. Hän soveltuu puolueemme julkisuuskuvaan ja hänellä on kapasiteettia hoitaa vastuunalaisia tehtäviä.

Eilen sunnuntaina Suomen Keskusta järjesti Nivalassa Tasavallan eheytymisen juhlan. Juhla oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Useaan otteeseen siteerattiin eheyttäjäpresidentti Kyösti Kallion kuuluisaa ja rohkeaa puhetta Nivalan kirkossa 90- vuotta sitten. Kyösti Kallio sanoi silloin:” Meidän on luotava sellainen maa, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia.”

Juhlassa pitivät juhlapuheet entiset pääministerit Paavo Lipponen ja Esko Aho. Historian tutkimusta harrastava Lipponen korosti Kyösti Kallion roolia demokraattina ja tasavaltalaisena kansallisen sovinnon aikaansaamisessa ja hän nosti talonpoikaispresidentti Kallion suurmieheksi Suomen historiassa.

Esko Aho tarkasteli presidentti Kallion merkitystä kansakuntamme eheyttäjänä maareformin kautta. Maareformi herätti kovaa vastustusta, mutta maataloustuotanto kehittyi ja kansakunta eheytyi. Lex Kallio oli pitkälti suuren valtiomiehen aikaansaannos. Kyösti Kallion ajama punamultayhteistyö oli merkittävä poliittinen linjanveto ja se eheytti maata 1930-luvun lopulla. Siitä muodostui kokoava voima talvi- ja jatkosotien taisteluissa.

Ilkan entinen päätoimittaja, professori Kari Hokkanen korosti presidentti Kallion sovintopolitiikkaa, joka on jäänyt historian kirjoituksessa liian vähälle huomiolle. Vuoden 1918 tapahtumille oli olemassa kolmas tie, sovinnon tie, mutta siihen eivät Kallion ja
maalaisliittolaisten voimat riittäneet.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki haki juhlan loppusanoissa sovintoa luonnon ja ihmisen välille. Myös siirtolaisten sopeuttamisen suomalaiseen yhteiskuntaan Lehtomäki näki haasteeksi kantaväestölle. Paula Lehtomäki on sytyttävä puhuja. Hänessä on lavakarismaa ja mikä tärkeintä hänellä on myös näkemystä.

Kyösti Kallion koulu oli ääriään myöten täynnä yleisöä. Kannatti lähteä.

Keskusta on kansanliike, jossa jäsenillä ja kannattajilla on aina ollut oikeus lausua vapaasti mielipiteensä. Näin kenttäväki on toiminutkin, se ei ole aina herroja kumarrellut eikä silitellyt. Myös puoluesihteerillä on oikeus sanoa käsityksensä asioista.

Tällä hetkellä keskustan kannatuslukemat ovat vakiintuneet  historiansa korkeimmalle tasolle noin 22 prosenttiin.  Se on hyvä saavutus ja pitkälle taitavien puheenjohtajien ansiota.

Sukselainen, Virolainen, Väyrynen, Aho, Jäätteenmäki ja Vanhanen ovat kaikki olleet taitavia ja aikaansa sopivia puheenjohtajia. Heidät kaikki on Keskustan kenttäväki tehtäväänsä valinnut, monesti hyvin jännittävienkin valintaprosessien kautta.

Puoluesihteerimme Jarmo Korhonen on saanut paljon palstatilaa lehdissä. Julkisuus  on aina taattu, kun puoluesihteeri on eri mieltä puolueen puheenjohtajan kanssa. En usko tähän lööppiformaattiin. Minusta Korhosenkin pitäisi tukea paremmin näinä haastavina aikoina puheenjohtajaa ja ministeriryhmää. Ulkopuolelta tulee riittävästi painetta hallitustyöskentelyä kohtaan, kuten ryhmäpuheenjohtaja Timo Kalli jokin aika sitten aiheellisesti totesi.

Korhonen on antanut ymmärtää haastavansa puheenjohtaja Matti Vanhasen ensi kesän puoluekokouksessa. Se on täysin luvallista. Mutta täytyy muistaa tosiasiat. Keskustan täytyy olla myös ruuhka-Suomen äänestäjille yksi vaihtoehto, jos haluamme pitää kannatuksemme tällä tasolla ja kamppailla suurimman puolueen asemasta.

Kaikesta kritiikistä huolimatta pääministeri ja puolueemme puheenjohtaja Vanhanen on hoitanut tehtävänsä vastuuntuntoisesti ja ansaitsee Keskustan kenttäväen tuen.

Viime aikoina häirinnän ja juorujen saralla kunnostautunut valtakunnan ykkösmedia Helsingin Sanomat yhdisti jokin aika sitten auringonlaskun ja Suomen Keskustan. Lehdessä oli mittava artikkeli, jossa ennustettiin puolueelle jyrkästi hupenevia kannatuslukuja. Keskustan tulevaisuudelle luettiin lehdessä sanalla sanoen madonluvut.

Aivan hiljan tutkittiin nuorten käsityksiä puolueitten suhteen. Suomen keskusta oli nuorten mielestä suosituin puolue. Demarit taas olivat menettäneet jyrkästi kannatustaan nuorten keskuudessa. Onneksi Hesarikaan ei aina osu oikeaan ennustuksissaan.
Sen tiedot perustuivat Keskustan suhteen kuponkien alustavaan tarkastukseen.

Tämän päivän nuorilla on vahva tietotaso. Suuri enemmistö nuorisosta on tosi fiksuja.
He eivät vaan halua pitää suurta meteliä aikaansaannoksistaan.

Keskustan on syytä olla nöyrästi ylpeä siitä, että nuoret ovat rankanneet sen ykköseksi. Pääministeri Matti Vanhasen johtama Suomen Keskusta on hyvässä iskussa. Niin sen on oltavakin, sillä ympärillämme puhaltavat muutoksen tuulet puhurin lailla. Hallituksen asialistalla on ollut ja tulee riittämään vaikeita asioita ratkottavaksi.

Tuleen ei voi jäädä makaamaan. Huominen on haasteellinen.