Keskusta

Keskusta hyväksyi Rovaniemen puoluekokouksessaan kuntavaaliohjelman. Siinä vaaditaan, että lähipalvelut, kuten päivähoito, peruskoulutus, terveys- ja kirjastopalvelut, ovat saatavilla kohtuullisen matkan päässä ja kohtuullisessa ajassa.

Siihen tarvitaan keskustan mielestä lähipalvelulain säätämistä. Keskusta lähtee siis tulevan syksyn kunnallisvaaleissa puolustamaan lähipalveluja.

Puolueen mielestä lähipalveluille on asetettava selkeät laatutavoitteet. Toteuttamistapojen pitää olla kuitenkin joustavia. Valtion paikallispalvelut on tavalla tai toisella turvattava jokaisessa kunnassa. Postin on kuljettava arkipäivisin ja määräajassa kaikkialla Suomessa, keskusta vaatii.

Keskusta ei hyväksy ylhäältä määrättyjä, keskittämiseen ja suurkuntiin tähtääviä pakkoliitoksia. Puolue haluaa vahvistaa valtuuston ja muiden päätöksentekoelinten rinnalla asukkaiden ja heidän yhteisöjensä mahdollisuuksia lähivaikuttamiseen.

Keskusta on sitä mieltä, että kunnat voivat sitoutua tarpeellisiin uudistuksiin vain, jos ne saavat tehdä ne omista lähtökohdistaan kunnallista itsehallintoa ja paikallista asiantuntemusta kunnioittaen.

Uudistustyö pitää aloittaa puhtaalta pöydältä parlamentaarisen valmistelun pohjalta, ja siinä pitää ottaa huomioon kunnissa jo tehtyjen uudistusten tulokset, keskusta vaatii.

Menneen viikonlopun puoluekokous Rovaniemellä oli onnistunut. Lauantaina paikalla oli tungokseen asti ihmisiä arviolta noin 4500. Erityisesti puolejohtajan valinta oli kokousväen keskustelun ja puntaroinnin kohteena.

Monille puoluekokousedustajille uusi puheenjohtajamme Juha Sipilä oli entuudestaan tuntematon. Mutta Sipilä vakuutti puheillaan ja esiintymisellään kokousväen. Kyllähän miehessä jotain täytyy olla, kun suuresta tuntemattomuudesta saa noin suuren kannatuksen,

Monet kertoivat, että Sipilästä huokui oikeanlainen johtajuus. Kun hän astui puhujakorokkeelle, niin hänestä välittyi arkipäivän osaaminen. Suomi tarvitsee tulevina vuosina työtä ja kehitystä. Tätäkin taustaa vasten Juhan valinta puheenjohtajaksi oli viisas ja kaukonäköinen. Kuuntelijat vakuuttuivat, että Juhan johdolla keskustalaisten on viisasta mennä eteenpäin.

Uusi vasta valittu puheenjohtaja sai vankan valtakirjan. Muut kisassa mukana olleet puheenjohtajaehdokkaat antoivat Tuomo Puumalan johdolla Juhalle täyden tukensa. Kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrysen vilpittömät onnentoivotukset uudelle puheenjohtajalle saivat salintäyteisen yleisön nousemaan ylös antamaan ansaitut suosionosoitukset ja kiitokset Väyryselle.

Tästä on keskustalaisten hyvä jatkaa matkaa yhdessä eteenpäin.

Kesäkuu lähestyy kovaa kyytiä. Myös keskustan puheenjohtajakisa tiivistyy. Mari Kiviniemen heitettyä pyyhkeen kehään, kisaan ovat tällä hetkellä varmasti lähdössä kokeneet Paavo Väyrynen ja Mauri Pekkarinen.

Puheenjohtajavaali pakottaa keskustan puoluekentän miettimään puolueen linjaa. Parinkymmenen vuoden ajan keskustan kannatus pysytteli 20 prosentin paremmalla puolella. Esko Aho, Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen ja Kiviniemi olivat sen ansiosta myös pääministereitä.

Se ei onnistu katsomalla taaksepäin. Uusia nimiä tarvitaan. Heitä myös varmasti ilmestyy lähiaikoina. Odotan ainakin Tuomo Puumalan  ja ainakin yhden naisehdokkaan astuvan kanveesille

Yksi mielenkiinnolla odotettu nimi on kansanedustaja Juha Sipilä. Hän on vielä monille tuntematon. Mutta monen mielestä hänessä on ainesta vaikka puoluejohtajaksi.

Olikohan keskusta aivan tosissaan, kun se pari vuotta sitten päätti, että puolueen puheenjohtajasta voidaan järjestää neuvoa-antava jäsenäänestys.

Nyt kun sitä vaaditaan, on huomattu käytännön hankaluudet. Postiäänestys tulisi liian kalliiksi, sillä kirjeet ja palautuskuoret pitäisi lähettää yli 150 000 jäsenelle.

Nettiäänestyksen käyttöä taas ei ole edes selvitetty. Kuntakohtainen uurnavaali taas sitoisi kunnallisjärjestöjen väkeä kohtuuttomasti.

Ehkä kukaan ei vain tullut ajatelleeksi, että Paavo Väyrynen olisi joskus vielä ehdokkaana. Hänen kaksi tukijaansa, ruotsinkielinen piiri ja Peräpohjolan piiri vaativat nyt jäsenäänestyksen järjestämistä.

Puolueen piirijohtajat empivät vielä. Kaikkia jäsenvaali ei innosta. Eikä se oikea vaali olekaan, sillä päätösvalta pysyy puoluekokouksella.

Näyttää kuitenkin rumalta, jos uutta pykälää ei noudateta. Ja rumalta näyttää sekin, jos jäsenäänestyksen tulosta ei kunnioiteta.

Tämä kirjoitus on lainaus Aamulehdestä. Tosi on, että johtajilla pitäisi olla viisautta ja kaukonäköisyyttä. Sitä ei löytynyt nuorelta puoluejohdolta eikä muilta hanketta kannattaneilta Lahdessa.

Sanon suoraan, että se oli tyhmä päätös.

Puoluehallitus päättää jäsenäänestyksestä maaliskuussa. Olisi melkoinen yllätys, jos vain kaksi vuotta sitten Lahden puoluekokouksessa hyväksyttyä jäsenäänestysmahdollisuutta ei käytettäisi.

Neuvoa-antava jäsenäänestys järjestetään todennäköisesti toukokuun jälkipuoliskolla, muutama viikko ennen Rovaniemen puoluekokousta.

Tosiaan Lahden kokouksessa tehtiin tällainen päätös. Minusta se ei ollut loppuun asti harkittu ratkaisu. Tässä tilanteessa missä nyt keskusta on, niin olisi melkoista pelin politiikkaa, jos sitä ei järjestetä.

Tällä päätöksellä vietiin puoluekokoukselta valtaa joka oli anteeksiantamatonta. Lisäksi nyt voidaan ajautua tosi vaikeaan tilanteeseen, jos jäsenäänestyksen voittanutta ei valitakaan puolueen puheenjohtajakksi. En ymmärtänyt tätä päätöstä Lahdessa nyt vielä vähemmän.

Puoluesihteerin valintatapaa voisi muuttaa niin, että valinnan suorittaisi puolueen puoluevaltuuskunta. 

Mutta kuten sanoin. Kaiken jälkeen puoluehallituksella ei voi olla perusteltuja syitä luopua puolueen puheenjohtajan jäsenvaalista.

Pohjoisen satamat ovat jäiden saartamina ja jäänsärkijöillä riittää auttamista. Monien yritysten arkipäivää ovat nyt ahtojäät hankaloittamassa.  

Kevättä kohti mennään ja aurinko sekä Golf-virta nykyisine virtauksineen armahtaa ja tuo meille lämpöä ja taas toivotun kesän. Siperian armottomat säät ovat kuitenkin meistä vain Golf-virran etäisyydellä. Näin sanovat pitkän matkan sääennustajat.

”Tää on kylmä maa. Et sydäntäs palelluttaa saa,” laulaa lahjakas sanoittaja ja laulaja Chisu. Hän on oikeassa ja samalla sen voi käsittää myös varoitukseksi, että yhteiskunnallisia päätöksiä pitää tehdä lämpimin sydämin ja ympäristöä kunnioittaen. 

Taiteilijat ovat läpi historian ottaneet kantaa epäkohtiin ja pyrkineet olemaan mukana yhteiskunnallisissa muutoksissa. Osallistuvalla taiteella on ollut sukupolvesta toiseen merkittävä yhteiskunnallinen rooli ja vaikutus.

Poliitikkojen ei saa sydäntänsä palelluttaa vaan heidän pitää herkällä korvalla kuunnella ja seurata muutakin kuin markkinavoimia. Ihmisten jokapäiväiset asiat ja murheet sekä luonnon kunnioittaminen tulee olla vastuuntuntoisen poliittisen liikkeen asialistalla.

Suomen Keskustalle ihmisten kuunteleminen ja kestävän kehityksen periaate on ollut itsestään selvyys. Keskustalaiset ovat aina arvostaneet luontoa ja oppineet sen kanssa sopusoinnussa elämään.

Keskusta on taas kamppailemassa suurimman puolueen asemasta. Me emme ole yhteiskunnan murroksessa rutistuneet vaan keskustan yhteiskunnnallinen viesti on yhä edelleen terävä. Keskusta puhuu pääministeri Mari Kiviniemen johdolla ASIAA.

Viime viikonloppuna Suomen keskustan kenttäväki näytti, että sitä kuuluisaa kentän ääntä käyttää vain puoluekokousedustajat. Eivät muut. Kentän äänellä ei voi kukaan pelata eikä kentän ääntä voi kukaan omistaa. Keskustan kenttäväki näytti kaapin paikan. Se uudisti näkyvällä ja ennakkoluulottomalla tavalla puoluejohtonsa. Vanhasta johdosta jatkaa vain meidän Tuomo Puumalamme, joka sai varapuheenjohtajavaalissa suurimman äänimäärän.

Puoluekokousedustajista oli suurin osa keski-ikäisiä miehiä ja median ennakkoveikkailujen mukaan tämä toisi mukanaan samansuuntaisia päätöksiä. Tällaiset spekuloinnit olivat keskustamiesten aliarviointia. Eihän me tyhmiä olla. Tehdyt valinnat antavat nyt keskustalaisille toivoa paremmasta. Uskon, että puolueemme yhtenäisyys paranee ja julkikuvamme kirkastuu.

Aina käydyt henkilövalinnat jättävät jälkeensä hävinneitä kanssakilpailijoita ja myös hävinneitä alueita. Mutta valittu uusi puoluejohto pystyy kyllä nämä asiat hoitamaan niin, ettei näistä jää pysyviä arpeja.

Lahden puoluekokous oli mielestäni menestys. Se tulee jäämään keskustan historiaan eräänä sen merkittävimmistä. Saimme sanan mukaisesti uuden alun. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Hyvää kesää!

Huomenna lähden monen muun kera Lahteen. Keskustan mammuttimaisessa puoluekokouksessa tehdään tärkeitä henkilövalintoja. Puolueelle valitaan puheenjohtaja ja samalla myös Suomen pääministeri. Myös varapuheenjohtajien vaali on kiinnostava. Puheenjohtajavaalin rinnalla koko valtakunta seuraa kenet keskustaväki valitsee puoluesihteerikseen. Mennäänkö vanhoin eväin vai putsataanko pahoin ryvettynyt pöytä? 

Itse käytän valtakirjani pöydän putsaamiseen. Ehdokkaani puheenjohtajaksi on Mari Kiviniemi ja puoluesihteeriksi Timo Laaninen.  Viime hetken veikkaukseni  on, että Laanisesta tulee Keskustan uusi puoluesihteeri. Puheenjohtajakilvasta tulee todella tiukka vääntö Kiviniemen ja Mauri Pekkarisen välillä.

En aio käyttää virallista puheenvuoroa, sillä jos sellaisen saisi niin se voisi olla korkeintaan yhden minuutin mittainen ja sitä joutuisi päivystämään ja odottamaan pitkät tovit. Sensijaan puhun joka käänteessä Kiviniemen ja Laanisen puolesta. Se on paras tapa vaikuttaa.

Perjantai-illasta tulee värikäs ja tunteikas ehdokkaitten tukijoukkojen välinen mittelö. Vanhojen kokemusten perusteella näissä käännytysväännöissä käytetään aseina puhelahjoja. Käytäväkeskusteluissa tuodaan julki oman ehdokkaan ansiot täysimääräisinä sekä lisäksi kaiken kattavat perustelut. Puukot ja puntarit keskustaväki jättää koteihinsa.

Sen voin luvata, että minunkin myllyni jauhaa pitkää päivää Marin ja Timon puolesta.

Viime viikonloppuna julkaistu puolueitten kannatusgallup näyttää keskustalle loivaa alamäkeä. Ei myöskään Alma Median teettämä tutkimus liikkuvien äänestäjien käyttäytymisestä lupaa keskustalle erityistä suosiota.

Paljon on siis työtä, jos keskusta aikoo (niinkuin varmasti aikoo) nousta vähintään toiselle sijalle tulevissa eduskuntavaaleissa. Kokoomuksen ohittaminen vaatisi jo ihmeitä eikä sellaisia taikatemppuja ole tällä hetkellä näköpiirissä.

Keskustan ensi kesän puoluekokous ja siellä tehtävät henkilövalinnat ovat yksi mahdollisuus. Tosin valovoimaisen Paula Lehtomäen poisjäänti puheenjohtajakisasta kaventaa mahdollisuuksia uudistaa puolueen ilmettä. 

Toinen iso mahdollisuus  parantaa juoksua on ehdokkaitten hankinnassa. Nyt pitäisi saada jokaisessa piirissä monipuolinen ehdokaskaarti kilvoittelemaan keskustan kansanedustajapaikoista. Lisäksi isoista väestökeskuksista pitäisi saada oma ehdokas. Esimerkiksi väestörikkaan  Oulun eteläisen kaikki keskustaehdokkaat olivat viime vaaleissa maatalouden edustajia. Tällaiseen ehdokasasetteluun ei luulisi nyt puolueella olevan varaa.

Kun vielä turvataan istuville kansanedustajille suuri alueellinen reviiri, niin on varmaa, että tällä konstilla me ei demareita voiteta.  Huhut kertovat jo nyt, että esimerkiksi Ylivieskasta ei laitettaisi omaa ehdokasta. Tällä varmaan halutaan turvata puolueen varapuheenjohtaja Antti Rantakankaan läpimeno. Pääsääntönä ehdokasasettelussa tulisi olla, että istuville kansanedustajille etsitään mahdollisimman vahvat kilpailijat, silloin kisasta tulisi mielenkiintoinen ja puolueella olisi mahdollisuus menestyä.  

Puolueen toimintatapojakin olisi syytä vähän höllentää. Nyt toimintamme on liian rajallista. Me kompastumme turhiin vääntöihin. Ei hallintoa kannata hampaat irvissä vääntää ja pakkosijoittaa. Hallinnon alueellistamisessa pitää olla vahvat toiminnalliset perusteet. Niin kuntien kuin valtionkin rahapussit tulevat olemaan niin köykäisiä, että hallinnosta kyllä turhat mutkat oikenevat lähimmän kymmenen vuoden aikana. Lisäksi väestön huoltosuhteen jyrkkä muutos takaa, että ökytalon esikuntaporrasta meillä ei ole varaa ylläpitää. 

Mutta vielä on eduskuntavaaleihin aikaa. Eikä keskustalaisten ole syytä heittää kirvestä kaivoon. Kun lumet sulavat ja kevät koittaa voi tilanne näyttää jo paljon valoisammalta.

Pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Matti Vanhasen yllättävä ilmoitus luopua puolueen puheenjohtajuudesta ensi kesän puoluekokouksessa Lahdessa oli kohahduttava uutinen. Sitä seurasi todennäköisen seuraajan ympäristöministeri Paula Lehtomäen luopuminen puheenjohtajaehdokkuudesta perhesyihin vedoten.

Nämä tapahtumat panivat keskustapakan uuteen asentoon ja takaavat sen, että kuhinaa riittää keskustan tärkeiden henkilövalintojen ympärillä. Tulemme olemaan takuuvarmasti parrasvaloissa ja suuren mielenkiinnon kohteena aina Lahteen saakka ja vielä sen jälkeenkin.

Tällä hetkellä varmoja puheenjohtaehdokkaita on kaksi. Ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen ja kuntaministeri Mari Kiviniemi. Keitä muita ehdokkaita ilmoittautuu vielä kilpaan mukaan jää nahtäväksi. EU-parlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki voi vielä sotkea peliä, jos hän lähtee mukaan. Kansanedustaja, nuorisoketjun kyvykäs edustaja Tuomo Puumala voi myös mukaanlähtiessään vaikuttaa lopputulokseen.

Sensijaan elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen mahdollisuuksiin en usko. Varteenotettavia nimiä olisivat tietenkin Esko Aho, Olli Rehn ja Maria-Kaisa Aula, mutta heitä ei varmuudella saada tähän kisaan mukaan.

Ennustaminen on vaikeata, mutta voi hyvinkin olla, että puheenjohtajakamppailu loppukädessä kaksinapaistuu Paavon ja Marin ympärille. Jos näin käy, niin siitä muodostuu todella mielenkiintoinen kisa. 

Olen ollut sitä mieltä, että jo koeteltuja puheenjohtajia ei pitäisi enää tuoda kehiin. Tulevat kuukaudet näyttävät pitääkö tätä lausuntoa tarkastella uudesta näkökulmasta?

Politiikan kentällä eletään mielenkiintoisia aikoja.