Professori, tutkija Juhani Suomi teki Suomen lähihistorialle palveluksen, kun hän viimeisimmässä kirjassaan KOHTI SINIPUNAA avaa ja kuvaa presidentti Mauno Koiviston toimia syksyllä 1986. Jatkokautensa varmistamiseksi Koiviston piti saada Suomen keskusta ja erityisesti ulkoministeri Paavo Väyrynen pois pelistä, sillä hän oli etukäteen Koiviston varteenotettavin vastustaja.
Hallitusneuvotteluissa presidentti Koivisto sivuutti kylmästi vaalien voittajat Väyrysen ja kokoomuksen silloisen puheenjohtajan Ilkka Suomisen. Hän sondeerasi ja fundeerasi sekä keksi naftaliineista ottopoika Harri Holkerin, jonka onnistui muodostaa presidentin voimakkaan ja itsekkään tuen avulla hallitus.
Näin Koivisto heitti vaalit voittaneet puoluejohtajat tylysti syrjään ja parlamentarismi poljettiin permantoon. Vaalitulos oli mitätöity. Se oli raakaa vallankäyttöä. Puhuttiin aiheellisesti demokratian mustasta hetkestä. Näin oli tie auki Koiviston toiselle kaudelle.
Tämä Koiviston pihdeillä synnyttämä Holkerin sinipunahallitus nimitettiin toimeensa 30. huhtikuuta 1987 ja se jää historiaan surullisena vahvan markan hallituksena. Pitkälti Holkerin hallituksen noudattaman käsittämättömän talouspolitiikan takia Suomi ajautui sittemmin syvään talouslamaan ja toivottomalta näyttäneeseen työttömyyteen.
Sen ajan murheellisia seurauksia suomalaiset yrittäjät ja tavalliset ihmiset lainojen takaajina ovat kantaneet näihin päiviin asti. Jos Suomisen ja Väyrysen vakaan markan talouspolitiikalla olisi menty eteenpäin, niin monta murhenäytelmää vähemmällä olisivat suomalaiset selvinneet.
Presidentti Koiviston ja pääministeri Holkerin seikkailun pesänselvittämisessä joutuivat tuleva pääministeri Esko Aho ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen tosi paikan eteen. Suomi oli konkurssin partaalla. Aho ja Viinanen ohjasivat päättäväisesti Suomea tyvenemmille vesille monien pahojen karikkojen lomitse. He ansaitsevat kaiken tunnustuksen ja arvonannon. Se oli vaativa projekti.