Vielä jokin aika sitten näytti siltä, että puoluesihteerin valinta tulevassa Suomen Keskustan Joensuun puoluekokouksessa olisi läpihuutojuttu. Mutta istuva puoluesihteeri Jarmo Korhonen on viime viikkoina omalla toiminnallaan ja puolivillaisilla lausunnoillaan saanut keskustan kentän arvioimaan tilannetta uudelleen.
Olin kaksi vuotta sitten Korhosen takana ja odotukset olivat hänen suhteensa korkealla. Useimmat antoivat valtakirjansa tehokkaaksi tunnetulle toimijalle, joka laittaisi puoleemme organisaation kuntoon. Korhosen piti uudistaa puolueemme järjestörakennetta ja saada piireille ja kentälle lisää resursseja.
Kaksi vuotta on lyhyt aika arvioida saavutuksia. Mutta silti rohkenen sanoa, että Korhosen puoluesihteeriaika on ollut pettymys. Hän ei ole pysynyt toimen kuvassaan. Hänestä on tullut julkisuudessa viihtyvä lausuntoautomaatti, joka erityisesti puolueemme puheenjohtajan ollessa virkamatkoilla ulkomailla antaa epämääräisiä ja tulkinnan varaisia lausuntoja puolueemme tavoitteista ja linjasta.
Näin ei voi jatkua. Puolueemme kärjen on suksittava samaan suuntaan. Puoluesihteerillä ei ole etuoikeutta kentän ääneen kansanvaltaisessa puolueessa kuten Suomen Keskusta vaan politiikan teko on joukkuepeliä. Puheenjohtajan ja puoluehallituksen johdolla laaditaan yhteisesti hyväksytyt puolueen asialinjaukset, menettelytavat sekä päämäärät eikä niistä voi jatkuvasti poiketa. TV-mainonnasta luopuminen on viimeisin esimerkki Korhosen harkitsemattomasta sooloilusta.
Puolueen tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että puoluesihteeriksi valitaan joukkuepelaaja, joka hallitsee median ja jolle julkisuudesta ei tule pakkomiellettä. Siksi tulen Joensuun kokouksessa äänestämään puoluesihteeriksi kansanedustaja Kimmo Tiilikaista. Hän näytti osaamistaan jo ministerinä. Hän soveltuu puolueemme julkisuuskuvaan ja hänellä on kapasiteettia hoitaa vastuunalaisia tehtäviä.
Kaksi vuotta on toki lyhyt aika, mutta puoluesihteerin ennen Oulua esittämien puheiden perusteella tulosta piti syntyä heti. Talous on toki saatu paremmalle mallille erilaisilla toimenpiteillä, mutta taloudenhoidon ohessa puoluesihteerillä on riittänyt energiaa kaikkeen muuhun epäoleelliseen aivan liikaa.
Puolueen puheenjohtajan ajoittainen kampittaminen silloin kun puheenjohtaja tuskin on ehtinyt ulkomaille on omituista. Tuntuu siltä kuin puoluesihteeri pelaa omaan maaliin vaikka joukkueen tarkoitus on hyökätä vastustajan maaliin. Tämänkaltainen pelaaja tarvitsee ottaa vaihtopenkille miettimään kuvioita uudelleen. Tiilikainen kentälle.
Joka sana totta
Hyvä Tapani!
Nöyrä kumarrus miehelle, joka osaa päivittää mielipiteensä ja esittää sen myös julkisesti.