blogi

TONNIKERHOON

Viime maanantaina saavutin talven tavoitteen hiihdossa. Tuhat kilometriä tiukalla perinteisellä tyylillä on mittarissa.

Talvesta tulee hiihdon näkökulmasta erinomaisen hyvä. Käytännössä koko helmikuu oli verratonta hiihtoaikaa. Lunta tuli sittenkin mukavasti ja pakkasetkaan eivät päässeet sotkimaan hyvää rytmiä.

Murtomaahiihdon harrastus on pikku hiljaa noussut. Se on positiivinen asia. Lapissa sen erityisesti huomaa. Muutamat reitit Ylläkselläkin ovat jo niin suosittuja, että pitää valita ulkoreittejä jos mieli rauhassa hiihdellä. Näin laajalla hiihtobuumilla on suomalaisille kansanterveydellistä merkitystä.

Tällaiselle tunnelmahiihtäjälle suomalaisten hyvä menestys äsken päättyneissä MM-kisoissa antoi lisää potkua. Tuntui, että suksi kulki paljon kevyemmin. ”Musti” Jauhojärvi vitsaili: ”leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.” Huumorimiehen lausunnoksi se kelpaa.

Me elämäntapakuntoilijat lähdemme kohti uusia latukilometrejä. Kuntoilu on osa päivän lukujärjestystä. Luonnossa hiihtäminen ja kulkeminen ei tuota pettymyksiä vaan antaa kulkijalleen paremman kunnon ja hyvän mielen.

  

ASIOITTEN KUNNOLLINEN VALMISTELU,

on virkamieskunnan  tärkeä tehtävä. Olen seurannut kohtuullisen tarkasti asioitten valmistelua ja päätöksentekoa suuntautumisen osalta sekä Keski-Pohjanmaan liitossa että Kokkolan kaupungin päätöksentekoelimissä.

On huojentavaa todeta, että Kokkolan kaupunginhallitukseen ja valtuustoon nyt menossa oleva valtion aluehallinnon uudistus ja maakuntien liittojen yhteistoiminta-alueiden muodostamisasia on valmisteltu kiitettävän perusteellisesti. Seppo Kässi ”and his orkestra” ovat tehneet erinomaista työtä. Käsittääkseni kaikki asiaan vaikuttavat tosi asiat on tuotu pöydälle. Näin asiat pitää valmistella. On punnittu edut ja haitat.

Keski-Pohjanmaan liitossa on sitä vastoin tehty päätöksiä takki auki ja tunteella. Se on valitettavaa. Sillä nyt on kysymys historillisen merkittävästä päätöksestä. Maakunnan liitossa ei ole paneuduttu Kokkolan seudun anatomiaan. On raavittu vain pintaa. Se ei riitä.

TAITAMATTOMAT METSURIT

Nyt ollaan Kokkolan kaupunkia ja Keski-Pohjanmaan liittoa sahaamassa suuntaan, jossa ne molemmat joutuvat konkeloon. Seurauksena on, että Keski-Pohjanmaan liiton lähtölaskenta alkaa ja Kokkolan kaupunki joutuu vuosikausiksi monenlaisten vääntöjen kohteeksi. Konkelossa on huono olla. 

Eivät keskustalaiset viisaat ja kaukonäköiset mahtimiehet Viljami Kalliokoski, Kauno Kleemola ja Esko Aho koskaan toteuttaneet rajanvetoa Kokkolan ja Pietarsaaren välille. Monet tahot sitä yrittivät Keski-Pohjanmaan läänin ja muidenkin hankkeitten varjolla. Keskustalla oli noihin aikoihin enemmän valtaa kuin nyt.

Kokkolan maantieteellistä sijaintia hallintonikkarit eivät voi muuttaa, eikä PRS-KLA:n  työssäkäynti- ja talousaluetta voi jakaa heppoisin perustein. Nyt ollaan niin tekemässä. Puhutaan maakunnan tulevaisuudesta. Minusta se on veisaamista vanhasta virsikirjasta. Nyt kannattaisi keskittyä Keski-Pohjanmaan liiton tulevaisuuteen ja nykyaseman vahvistamiseen.

Mitä lisäarvoa saamme ryhtymällä kamppailemaan taantuvien Oulun Eteläisen seutukuntien kanssa. Sieltä ei paljon tukea maakuntamme liitolle saada. Oulusta lähtenyt avustuseuro on menettänyt ainakin 95 % arvostaan, kun se on Ylivieskan ohittanut. Siitä pitää pohjoisen suunnan suuri poika Antti Rantakangas kyllä huolen.

Poliittisestikin tämän kuponkien alustavan tarkistuksen mukaan tehdyn  suuntautumispäätöksen johdosta Keskusta joutuu vielä taitamattomien metsureidensa takia konkeloon. Näin minä povaan.

KONKARIMIEHILLE LIIKAA MAHTIPAIKKOJA,

toteaa Keskustan historian ensimmäinen kaupunkitoiminnan suunnittelupäällikkö Maija Pihlajamäki (oli jo aikakin sellainen valita) tämän päivän Suomenmaa-lehden haastattelussa ja on mielestäni täysin oikeassa.

Kokoomus istuttaa tärkeille ja näkyville vaikuttajien paikoille kolmekymppisiä. Meillä Keskustassa tärkeimmät ja näkyvimmät puheenjohtajuudet valloittaa liki seitsämän- kymppiset ukot. Tältä se näyttää. Poliittista lisäarvoa ei näistä valinnoista synny. Ei tarvitse ihmetellä, että kannatusrako Kokoomukseen kasvaa.

Maija Pihlajamäki on entinen Keskustan kunta- ja maakuntasihteeri ja hän on kotoisin Lehtimäeltä Etelä-Pohjanmaalta. Hän tuntee puolueväen aatokset. Maija toteaa lisäksi, että kentällä pelätään ja kauhistellaan uutta. Keskustalaiset ovat siilipuolustuksessa. Senkin alleviivaan.

Keskustasta on tulossa tätä menoa junttipuolue, jossa uutta luovat ja nykyajassa elävät kaupunkilaiset eivät viihdy. Kannatuksen pohjakosketus on vielä edessäpäin. Näin pelkää tällä hetkellä moni keskustalainen. Niin minäkin. Pelätään, että perälauta vuotaa. Poliittisessa liikkeessä se vuotaa aina. Se saakin vähän vuotaa. Paljon vaarallisempaa on, jos rattaille ei nouse uusia matkustajia.

Kaupunkitoiminnan suunnittelupäällikkö Maija Pihlajamäen ajatukset pitäisi panna laajaan levitykseen Keskustan kentälle. Entisillä suunnilla, tutuilla ja turvallisilla valinnoilla tulee virheellistä turvallisuuden tunnetta. Kannatuksesta pitää kilpailla ja hakea lisäkannatusta sieltä missä sitä on saatavissa. Ei sitä Kainuun korvesta löydy. Sitä löytyy sieltä missä on ihmisiä, työtä ja toimeentuloa.  

Keskustalaisten on katsottava maailmaa suvaitsevammin. Meidän on otettava ohjat käsiimme ja rakennettava sellaista ohjelmaa joka herättää luottamusta ja uskoa, että Keskusta pystyy ratkaisemaan edessä olevat ongelmat. Puoluejohdon on saatava myös kenttäväki mukaan huomisen rakentamiseen.

Maijan ajatuksilla on hyvä aloittaa kaupunkien valloitustyötä. Työsarkaa tulee riittämään.

NAISKAUNEUS KIINNOSTAA

Parasta aikaa on menossa yleisöäänestys tämän vuoden Miss Suomesta. Ensimmäistä kertaa katsojat muuttuvat tuomareiksi ja saavat valita vuoden kauneimman. Varsinainen kruunaus tapahtuu 1.3 ja tapahtuma televisioidaan kuten ennenkin.

Miss Suomi kilpailut järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1931. Ensimmäiset  television lähettämät kisat olivat vuonna 1962. Kuuluttajina toimivat suomalaisille tutut tv-kasvot Lenita Airisto ja Jaakko Jahnukainen.

Monesti on spekulointeja ja mielipidekyselyjä lehtienkin palstoilla kaikkien aikojen kauneimmista suomalaisista misseistä. 

Tähän mielenkiintoiseen kysymykseen minulla on mielipide. Laitan kolme mielestäni kaikkien aikojen kauneinta suomalaista missiä aakkosjärjestykseen.

Tässä listani: Suomi neito v.1952 Armi Kuusela, miss Suomi v.1975 Anne Pohtamo, miss Suomi v.1991 Tanja Vienonen.

Armi Kuusela ei ollut miss Suomi vaan Suomi Neito ja hän voitti Helsingin olympiavuonna 1952 Miss Universum tittelin ja pani suomalaiset kauneudellaan melkein pois tolaltaan. 

Näiden kolmen kauniin naisen Armi Kuuselan, Anne Pohtamon ja Tanja Vienosen valintaa en perustele. He olivat ja ovat edelleen vain niin kauniita. Oikeita missejä.

SUUNTAUMISVÄÄNTÖ JATKUU

Tällä viikolla jälleen kerran Keski-Pohjanmaan liiton hallitus muodostaa kantaansa suuntautumisasiassa. Päätöstä ei ole vaikea ennakoida. Mielipiteet ovat luutuneet asennetasolle eikä mikään liiton hallituksen jäsenten kantaa muuta. Kokkolan kaupunginhallitus käsittelee 2 maaliskuuta samaista asiaa. Näillä näkymin asia ei etenisi kaupunginvaltuustotasolle.

Oma kantani on ollut aina selvä. En näe järkevänä irrottaa Kokkolan kaupunkia omasta kulttuuritaustastaan ja siirtää sitä Kainuun kanssa samaan viiteryhmään. Myös yhtenäistä työssäkäynti- ja talousaluetta ei pitäisi aidata uudella hallinnollisella esteellä. Varsinkin kun pohjoisessa lääninraja siirtyy kaikissa ratkaisuissa historiaan. 

On esitetty pohjoisen valinnan tueksi mitä erilaisimpia perusteita. Nuuskakin otettiin esille varoittavana esimerkkinä etelän turmiollisuudesta.  Monet käyvät liian kuumina; ei tämä asia ole uhkauksien eikä mielipiteitten kahlitsemisen paikka.

Näen, että ellei laajempaa polittista yksimielisyyttä asiassa löydy, niin pohjoiseen suuntautuminen lopettaa Keski-Pohjanmaan liiton.

JARMO KORHONEN HÄÄRII

Kauan Keskustan puoluesihteeri malttoikin pitää matalaa profiilia. Viime viikonloppuna Korhonen tuli ulos kuorestaan ja antoi hallitukselle sapiskaa. Hän kehoitti hallitusta suoristamaan rivinsä ja evästi Vihreitä sanomalla, ettei hallituksessa ole pakko olla. Puoluesihteeri haluaa olla näkyvä ja kuuluva takapiru.

En tiedä ketä Korhosen julkisuushakuiset ulostulot auttavat. Ei ainakaan hänen omaa puoluettaan Keskustaa. Kun Korhonen laukoo mielipiteitään, niin ei pääministeri Matti Vanhasen johtaman päähallituspuolueen kannatusviisari ainakaan ylöspäin värähdä.

Puoluesihteeri häärää innokkaasti tulevien eurovaalien parissa. Hän ajaa ympäristöministeri Paula Lehtomäkeä ja kuntaministeri Mari Kiviniemeä Keskustan ehdokkaiksi Eu-vaaleihin. Ei voi välttyä ajatukselta, että Korhonen saisi tätä kautta oman luottomiehensä Antti Rantakankaan ministeriksi.

Se olisi puolueen kannalta heikko kauppa. Toivottavasti meidän kelpo naisministerimme eivät marssi puoluesihteeri Korhosen pillin mukaan. Sekä Lehtomäkeä että Kiviniemeä tarvitaan hallituksessa. He eivät jouda vielä Brysseliin.

SAKSALAISTA TUOMAROINTIA

Viime sunnuntain yhdistetyn maailman-cupin osakilpailussa Klingenthalissa Saksassa oli talven kilpailuja hallinneen Anssi Koivurannan kilpailu-ura ja terveys vaarassa. Hänen annettiin hypätä liian kovalla vauhdilla. Loistavana mäkimiehenä Anssi tuli melkein tasaiselle  kaaatuen ja satuttaen kylkeänsä ja olkavarttansa. Suomalaisella sisulla hän kuitenkin suoritti vielä hiihto-osuutensakin kunnialla loppuun.

Suomen valmennusjohto oli viiteen kertaan kilpailun kuluessa käynyt varoittamassa kilpailun johtoa liian kovista vauhdeista mutta tuloksetta.

Sunnuntaisen kilpailun johtaja entinen lajin huippumies Ulrich Wehling antoi lausunnon: ” on jokaisen oma päätös hyppääkö vai ei.”  Se oli vastuuntunnoton kannanotto asiaan. Tällaiset tuomarit pitäisi hyllyttää joksikin aikaa tehtävistään.

Tulee saksalaisesta tuomarityöskentelystä mieleen yhdistetyn mäkiosuus Sarajevon olympialaisissa 1984. Siellä oli yhtenä ennakkosuosikkina saksalainen Hermann Weinbuch, jonka isä Helmut kuului kilpailun juryyn. Ensimmäisellä kierroksella poika Weinbuch epäonnistui kun taas aivan kierroksen häntäpäässä hypännyt Suomen Rauno Miettinen onnistui erinomaisesti. Jury pani kierroksen uusiksi ja Miettisen unelmahyppy mitätöitiin. 

Legendaarinen keihäsmies Seppo Räty sanoi Stuttgartin 1993 MM-kisojen epäonnistumisensa jälkeen: ” Saksa on paska maa.” Anssi Koivurannan kohdalla näin oli lähellä olla.

OSAAVAT NE DEMARITKIN

Viime päivinä ovat erityisesti kokoomuslaiset vaikuttajat oikein joukolla päästäneet möläyksiä suustaan. Viimeksi liikenneministeri Suvi Linden, joka tulkitsi valmisteilla olevaa  lakiehdotus Lex Nokiaa sanomalla, että yritys voi määrätä työntekijänsä riisuutumaan alasti.  

Myös ihmetystä herätti kokoomuksen entisen puheenjohtajan, europarlamentaarikko Ville Itälän lausunto. Hän väitti, että EU päättää harjoitetaanko Suomessa maataloutta vai ei. Tokko se nyt aivan noin suoraviivainen asia on?

Demarien kansanedustaja ja puolueensa varapuheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson sanoi: ” Me emme voi sulkea lapsia koteihin ja katsella verhojen välistä KESKUSTALAISEN vihamielisesti, että mitä kamalaa siellä ulkona tapahtuu, älkää tulko tänne.” Maria G-R ei ole pyytänyt anteeksi. Hänessä taitaa olla lipposmaista kovuutta.

En usko, että demarien kannatus nousee varapuheenjohtajansa esittämillä harhaisilla iskuilla. Melkein säälittää, kun tarkastelee SDP:n nykyisen johdon osaamista. Ainoa mieleeni jäänyt positiivinen asia on ollut puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilaisen verkkosukkakuva. Sekä sukissa että säärissä oli tyyliä.

KOKOOMUS PALJASTI TODELLISEN KARVANSA?

Tuore opetusministeri Henna Virkkunen lausahti viikonloppuna, että vasemmalta maailmaa katsovat ovat katkeria ihmisiä ja he kadehtivat, jos joillakin menee hyvin. Se oli koko kansan opetusministeriltä käsittämättömän typerä ja loukkaava lausunto.

Kun tähän vielä lisätään kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen O W Kuusisen mukaanveto vasemmiston arvioinnissa, niin eivät nämä pelkkiä sammakoitakaan ole. Eikä näitä anteeksipyynnötkään nollaa.

Kahden johtavan kokoomusministerin lausunnot eivät liene aivan sattumaa vaan he paljastivat todelliset karvansa. Puolueella menee nyt kykyihinsä nähden liian lujaa. Kokoomusedustajat ovat ajautuneet ylikuntoon.

On todella pelottava ajatus, että kokoomus suvereenisti hoitaisi Suomen ulkosuhteita. Maamme ulkopolitiikan hoitamiseen tarvitaan Nato-puolueen lisäksi muitakin.  Syytä on  huomioida myös katkeran ja kateellisen vasemmiston mielipiteet. Suomalaisia ovat hekin.