Viime sunnuntain yhdistetyn maailman-cupin osakilpailussa Klingenthalissa Saksassa oli talven kilpailuja hallinneen Anssi Koivurannan kilpailu-ura ja terveys vaarassa. Hänen annettiin hypätä liian kovalla vauhdilla. Loistavana mäkimiehenä Anssi tuli melkein tasaiselle kaaatuen ja satuttaen kylkeänsä ja olkavarttansa. Suomalaisella sisulla hän kuitenkin suoritti vielä hiihto-osuutensakin kunnialla loppuun.
Suomen valmennusjohto oli viiteen kertaan kilpailun kuluessa käynyt varoittamassa kilpailun johtoa liian kovista vauhdeista mutta tuloksetta.
Sunnuntaisen kilpailun johtaja entinen lajin huippumies Ulrich Wehling antoi lausunnon: ” on jokaisen oma päätös hyppääkö vai ei.” Se oli vastuuntunnoton kannanotto asiaan. Tällaiset tuomarit pitäisi hyllyttää joksikin aikaa tehtävistään.
Tulee saksalaisesta tuomarityöskentelystä mieleen yhdistetyn mäkiosuus Sarajevon olympialaisissa 1984. Siellä oli yhtenä ennakkosuosikkina saksalainen Hermann Weinbuch, jonka isä Helmut kuului kilpailun juryyn. Ensimmäisellä kierroksella poika Weinbuch epäonnistui kun taas aivan kierroksen häntäpäässä hypännyt Suomen Rauno Miettinen onnistui erinomaisesti. Jury pani kierroksen uusiksi ja Miettisen unelmahyppy mitätöitiin.
Legendaarinen keihäsmies Seppo Räty sanoi Stuttgartin 1993 MM-kisojen epäonnistumisensa jälkeen: ” Saksa on paska maa.” Anssi Koivurannan kohdalla näin oli lähellä olla.