urheilu

LEIPÄPAPIT SIVUUN

En tiedä tarkkaan millainen toimenkuva uudella Suomen Urheiluliiton valmennusjohtaja Jorma Kemppaisella on? Mutta luulisin, että kyllä valmennusasioiden pitäisi kuulua myös hänen pöydälleen.

Äsken huippukeihäänheittäjä Ari Mannion Tapio isä sanoi, ettei Kemppainen ole ollut heihin missään yhteyksissä. On se outoa.

Meillä ei ole kansainvälisiä huippuja yleisurheilun alueella monta. Jos valmennuksen johtajalla ei ole mielenkiintoa kuulla miten nämä meidän harvat huiput talvehtivat, niin onhan se kummallista.

Lausuntoja Kemppainen antaa kyllä hanakasti urheilijoiden nousu-ja laskukunnoista. Korvakuulolta.

Tarvitseeko Suomen urheilu tällaisia leipäpappeja? Minusta ei. Johdossa tarvitaan tulisieluisia urheilumiehiä ja naisia. Käsittämätöntä oli, ettei esimerkiksi Arto Bryggare kelvannut näille urheilun harmaille virkamiehille.

Valmennuksen johtaja Kemppainen olisi syytä jättää tulevalta Moskovan kisareissulta kotiin jääväksi varamieheksi.

PETTYMYKSIÄ URHEILURINTAMALLA

Tämä sunnuntai tuotti pari pettymystä, joista kyllä selviää. Ei näiden takia kannata ihokasta repiä.

Leijonat jäivät hyvästä taistelusta huolimatta ilman mitalia. Ihan varmasti merkittävä asia pelitason notkahtamiseen oli kun kotiyleisön täysiltä saleilta piti siirtyä lahden yli puoli tyhjään Globeniin.

Toinen harmillinen tulos oli kun Tottenham jäi lopullisessa sarjataulukossa viidenneksi ja näin ulos mestarien liigan otteluista. Arsenal sai viimeisessä ottelussaan helpon näköisen voiton Newcastlestä.

Olikohan sillä merkitystä kun Newcastlen joukkueessa on yhdeksän ranskalaista pelajaa? Arsenalin päävalmentaja on ranskalainen Arsene Wenger. Lepsusti the Magpies kuitenkin pelasi ja antoi pisteet Arsenalille.Nämä ovat pettyneen kannattajan happamia kommentteja.

Nyt vain leuka vasten rintaa ja kohti uusia elämyksiä. Näinhän se menee!

SUOMEN HIIHTOLIITTO LATUNSA PÄÄSSÄ

”Valheeseen tarvitaan kaksi. Yksi valehtelemaan ja toinen kuuntelemaan.” Homer Simpson.

Joku on sanonut, että valehtelu on aina totuuden vastaista puhetta, mutta totuudenvastainen puhe ei ole aina valehtelua.

Oli miten oli, niin viimeaikaiset tapahtumat Suomen Hiihtoliiton ympärillä ja vähän laajemminkin antavat vahvan todisteen siitä, että kannattaisi puhua totta.

Sananlasku sanoo, että valheella on lyhyet jäljet. Virolaiset sanovat, että valel on lyhikesed jalad. Tämä vanhan kansan viisas sanonta löytyy suurin piirtein joka kielestä. Mutta hiihtoliitossa se on ollut tuntematon käsite. Kun tarpeeksi valehdellaan, niin pöydän putsaaminen on  mahdotonta.

Suomen Hiihtoliiton tilanne on vaikea. Maajoukkuehiihtäjien  kannalta olisi parempi, jos nykyinen organisaatio kuopattaisiin. Pölyn laskeuduttua voisi ryhtyä rakentamaan toppatakkimiehille uudenlaista järjestelmää, jos sellaista enää tarvitaan.

VIIKON URHEILUKYSYMYKSET

Palaan kesätauolta taas urheilukysymysten pariin. Ensi viikon kysymykseksi laitoin keskipohjalaisaiheisen pähkinän. Kenen tunnetun keskipohjalaisen sisaren tytär saavutti tänä kesänä Kajaanin Kalevan kisoissa hopeaa?

KIMMO SASIN EHDOTUS

Kokoomuksen kansanedustaja ja Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Sasi esitti, että suuret urheilutapahtumat- kuten olympialaiset ja MM- ja Euroopan mestaruuskisat – esitettäisiin jatkossa vain maksullisilla TV-kanavilla.

Vaikka Ylen taloudellinen tilanne onkin varmasti tiukka, niin Sasin ehdotus on syytä jäädyttää ja siirtää kuuluisaan mappi Ö:hön. Kyllä suomalaisten perusoikeuksiin kuuluvat suurkilpailujen seuraamisoikeudet.

Kansanedustaja Mika Lintilä Sasin edeltäjä Ylen luottamusmiesjohdossa teki vastavetona esityksen, että osa Tampereen Tohlopin toiminnoista tulisi siirtää Pasilaan Ison Pajan tiloihin. Se oli Lintilältä hyvä vastaesitys, jos kerran Sasi vakavissaan on lopettamassa urheilun arvokilpailujen kansanlähetykset.

Jos urheilulähetykset Yleltä lopetetaan, niin se on sille tuhon tie.

SAKSALAISTA TUOMAROINTIA

Viime sunnuntain yhdistetyn maailman-cupin osakilpailussa Klingenthalissa Saksassa oli talven kilpailuja hallinneen Anssi Koivurannan kilpailu-ura ja terveys vaarassa. Hänen annettiin hypätä liian kovalla vauhdilla. Loistavana mäkimiehenä Anssi tuli melkein tasaiselle  kaaatuen ja satuttaen kylkeänsä ja olkavarttansa. Suomalaisella sisulla hän kuitenkin suoritti vielä hiihto-osuutensakin kunnialla loppuun.

Suomen valmennusjohto oli viiteen kertaan kilpailun kuluessa käynyt varoittamassa kilpailun johtoa liian kovista vauhdeista mutta tuloksetta.

Sunnuntaisen kilpailun johtaja entinen lajin huippumies Ulrich Wehling antoi lausunnon: ” on jokaisen oma päätös hyppääkö vai ei.”  Se oli vastuuntunnoton kannanotto asiaan. Tällaiset tuomarit pitäisi hyllyttää joksikin aikaa tehtävistään.

Tulee saksalaisesta tuomarityöskentelystä mieleen yhdistetyn mäkiosuus Sarajevon olympialaisissa 1984. Siellä oli yhtenä ennakkosuosikkina saksalainen Hermann Weinbuch, jonka isä Helmut kuului kilpailun juryyn. Ensimmäisellä kierroksella poika Weinbuch epäonnistui kun taas aivan kierroksen häntäpäässä hypännyt Suomen Rauno Miettinen onnistui erinomaisesti. Jury pani kierroksen uusiksi ja Miettisen unelmahyppy mitätöitiin. 

Legendaarinen keihäsmies Seppo Räty sanoi Stuttgartin 1993 MM-kisojen epäonnistumisensa jälkeen: ” Saksa on paska maa.” Anssi Koivurannan kohdalla näin oli lähellä olla.

MAAOTTELUSSA

Usean vuoden tauon jälkeen kävin viime viikonloppuna katsomassa omalla olympiastadionillamme Suomi-Ruotsi yleisurheilumaaottelun. Maaottelu kiinnostaa edelleen suomalaisia. Lippuja oli myyty yhteensä yli 60.000 kpl. Se on paljon. Perjantai-illan hytisevän kylmässä säässä oli noin 25.000 katsojaa ja lauantaina huomattavasti lämpimämmässä illassa noin 36.000.

Tunnelma oli hyvä. Varsinaisia huipputuloksia ei tehty mutta tiukkaa taistelua pisteistä käytiin. Monta lupaavaa nuorta suomalaista urheilijaa esiintyi edukseen. Toivottavasti kehitys jatkuu myönteisenä.

Suomalainen valmennustietous ja osaaminen jonkin verran epäilyttää, sillä liian monen urheilijamme kehitys on mennyt väärään suuntaan tai sitten paikat eivät kestä kovaa harjoitusta. Väittäisin, että suomalaisten kimmoisuusosaaminen on hukassa.

Taisi voimisteluopettaja, huippuvalmentaja Viljo Nousiainen Patrik Sjöbergin isäpuoli viedä nämä urheilijalle tärkeät tiedot hautaan. Nousiainen oli rytmin, kimmoisuuden ja koordinaation erikoisosaaja. Hän hallitsi  valmennuksen muutkin osa-alueet ja oli hyppääjien mestarivirittäjä.

Suomen Urheiluliitto voi olla tyytyväinen. Ruotsi ottelu takaa taas kerran talouden vankan pohjan. Siitä on hyvä ponnistaa.

TULOSSA KUUMA KEIHÄSKESÄ

Sunnuntainen suomalaisen keihäskesän avaus Kuortaneella näytti, että Pekingin olympiakoneeseen on nousemassa sekä kolme nais- että kolme mieskeihäänheittäjää. Taso on nyt tosi kova.

Naisten puolella on viisi potentiaalista ehdokasta taistelemassa edustuspaikoista. Tähän joukkoon nousi mukavasti yllättäen nuori urheilulukiolainen, 19-vuotias Soinin Sisua edustava Jelena Jaakkola. Edellisvuosita tutut Mikaela Ingberg, Kirsi Ahonen ja Taina Kolkkala sekä vauvalomalta palaava Paula Tarvainen takaavat, että Kiinan matkasta tulee todellinen taistelu.

Miehet kävivät Kuortaneella kansainvälisestikin kovatasoisen kilpailun. Pielaveden Antti Ruuskanen voitti itsensä Tero Pitkämäen huipputuloksella 87.88. Kisa osoitti, että myös Tero Järvenpää ja Toholammin Teemu Wirkkala ovat oivassa iskussa. Tällä hetkellä on neljä suomalaista miestä keihäänheiton maailmantilaston kärkikymmenikössä.

Keihäskauden avaus nosti suomalaistoiveet korkealle. Toivottavasti heittäjämme pysyvät terveinä ja kunnon ajoitus osuu Pekingiä ajatellen kohdalleen. Nyt näyttää todella hyvältä.

VAMMALASTA KAKSI MITALIA KÄLVIÄLLE

Viime viikonlopun SM-maastojuoksut Vammalassa menivät kälviäläisittäin erinomaisesti. Tarmon juoksijat toivat tuliaisinaan kaksi joukkuekilpailun kolmatta sijaa.

Miesten pitemmällä 12 kilometrin matkalla juoksijamme Juho Pirkola, Petri Kykyri ja Pasi Hautamäki juoksivat joukkuekilpailun pronssimitalin. Pirkola oli komeasti viidentenä, Petri Kykyri 19:s ja Pasi Hautamäki 26:s. Tavoittena pojilla oli mitali, joten kaikki meni suunnitelmien mukaan.

Tarmon alle 17-vuotiaat pojat Jorma Hietala, Niko Jylhä ja Tero Järvinen toivat myös mukanaan joukkuekisan pronssia. Poikien kolmas tila oli positiivinen suoritus. Kilpailu oli tiukka. Meidän poikien pronssi ratkesi siihen, että Kälviän kolmannen juoksijan sijoitus oli parempi kuin Joensuun juoksijan.

On aihetta onnitella Tarmon juoksijoita hyvistä suorituksista. Myös valmentaja Jouni Kykyriä on syytä kiittää erinomaisesta työstä valmennuksessa ja nuorten innostamisessa. Nuorten parissa työskentely ja heidän urheiluharrastustensa edistäminen on arvokasta toimintaa.

Hyvä Tarmon pojat, hyvä Jouni Kykyri.

PRONSSI ON HYVÄ SAAVUTUS

Työnsä päättänyt Leijonien kanadalainen päävalmentaja Doug Shedden sai kokea vuoden mittaisen päävalmentajapestinsä aikana muutaman suomalaisen kollegansa ja fanaattisen urheilutoimittaja Sihvosen aliarviointia ja perusteetonta kritiikkiä. Shedden suhtautui näihin vähättelijöihinsä herrasmiehen tavoin. Hän ei lähtenyt ottelemaan höyrypäitten kanssa.

Sheddenin vastaista mielialaa lietsoivat TV-kommentaattorit Alpo Suhonen ja erityisesti Juhani Tamminen. Kyllähän Suhosella ja Tammisella monenlaisia kannuksia riittää. He eivät kuitenkaan lukeudu niiden suomalaisen jääkiekon huippuvalmentajien joukkoon, jotka ovat johdattaneet seurojaan menestykseen vuodesta toiseen. Tammisella ei ole ainuttakaan mestaruutta valmentajana, Suhosella on toki kaksi Sveitsin mestaruutta.

Päävalmentaja Doug Shedden aloitti Leijonissa aiheellisen ja asteettaisen sukupolvenvaihdoksen. Tästä on tulevan päävalmentaja Jukka Jalosen hyvä jatkaa. Uskon, että mennyt vuosi oli hyvää sisäänajovaihetta apuvalmentajana toimineelle Jaloselle.

Sheddenin ei tarvitse hävetä päävalmentajakauttaan Suomen Leijonissa. Pronssi maailmanmestaruuskisoista on hyvä saavutus ja kun se vielä voitettiin sisukkaalla taistelulla, niin siihen on syytä olla tyytyväinen. Ruotsin kukistuminen päätösottelussa jätti mieliimme Sheddenin Leijonista yhtenäisen ja hyvinviritetyn joukkueen kuvan.