JUOKSUN RIEMUA

Viime lauantaina järjestettiin Kälviän Ruotsalossa Keski-Pohjanmaan maastojuoksun piirinmestaruuskilpailut. Kilpailukeskuksena toimi kylän koulu. Kilpailurata oli koulun välittömässä läheisyydessä. Puitteet oli tehty erinomaisiksi.

Kilpailut vietiin läpi aurinkoisessa säässä. Järjestelyt onnistuivat perinteiseen kälviäläiseen tapaan onnistuneesti. Aikataulussa pysyttiin ja tulokset saatiin nopeasti.

Kuuluttajina toimivat kiitettävällä ammattitaidolla kuulut urheilumiehet Timo-Jaakko Virkkala ja Jouni Kykyri. Mukaansa tempaavaa, asiantuntevaa ja innostavaa kuulutusta.

Juoksun riemua nähtiin vaativalla radalla. Nuorten sarjoissa oli runsaasti osanottajia. Niissä käytiin todellista taistelua palkintosijoista. Kälviäläisittäin on mukava todeta, että juoksuharrastus on tällä hetkellä runsasta ja innostunutta. Siitä oli jo osoituksena vappuna Kaustisella juostu Keski-Pohjanmaan maantieviesti, jossa Tarmo otti kaksoisvoiton.

Kälviällä on Juho Pirkolan, Petri Kykyrin ja Jorma Hietalan vanavedessä  monta lupaavaa juoksijanalkua kasvamassa ja kehittymässä. Kaikesta päätellen on tulossa hyvä ja tuloksekas juoksukesä. Ensi viikonlopun SM-maastoista Vammalasta on taas lupa odotella hyviä tuloksia juoksijoiltamme.

LEIVINJAUHETTA

TV Nelonen on kevään kuluessa ahdistellut Hiihtoliittoa dopingväitteillään. Nelonen uutisoi huhtikuussa nimettömään lähteeseen vedoten, että dopingia käytettiin ja salailtiin Hiihtoliitossa järjestelmällisesti 1990-luvulla. Nelosen uutisten mukaan esimerkiksi silloinen Hiihtoliiton valmennusjohtaja Pekka Vähäsöyrinki tiedusteli naishiihtäjiltämme valmiutta dopingin käyttöön.

Näistä uutisista hermostui kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin ja pyysi Hiihtoliitolta aiheellisesti selvitystä asioiden todenperäisyydestä.

Selvityksen opetusministerille antoi toukokuun alussa Hiihtoliiton sen aikainen maastohiihdon lajipäällikkö, nykyinen toimitusjohtaja Jari Piirainen. Hänen selvityksessään ei ole löytynyt mitään tukea Nelosen väitteille. Johtaja Piirainen kertoo olleensa selvitystä tehdessään yhteydessä maastohiihdon silloiseen ydinporukkaan Antti Leppävuoreen, Pirkka Mäkelään ja Pekka Vähäsöyrinkiin. Entistä päävalmentajaa Kari-Pekka Kyröä Piirainen ei ollut tavoittanut.

Toimitusjohtaja Piiraisen mukaan kyse on ollut bikarbonaatin eli käytännössä leivinjauheen käyttämisestä torjumaan maitohapon muodostumista elimistössä. Suomalaishiihtäjien salainen ase Albertvillen olympialaisissa 1992 oli Piiraisen mukaan leivinjauhe. Hiihtojohtaja Piirainen vakuutti omantuntonsa olevan puhtaan. Oli miten oli, niin totuus on, että johtaja Piirainen alkaa olla rasite Suomen Hiihtoliitolle. Hänen uskottavuusindeksinsä ei ole kovin korkealla.

Hiihdon ystävänä toivoisi, että joku puhdistaisi pöydän. Ihmettelen, ettei esimerkiksi Kaisa Varis kerro totuutta. Tiettävästi jumppamaikaksi opiskeleva Varis on nykyisellään melko outo lintu. Luulisi Kaisan edun mukaista olevan, että dopingasiat hänen kohdallaan selvitetään juurta jaksain.

Ketä tai keitä hän suojelee?

KÄRPÄT

Ei saatu tälläkään päättyneellä pelikaudella nyljettyä näitä vikkelästi liikkuvia pienikokoisia näätäeläimiä. Vaikka metsästäjinä olivat Suomen parhaat pelimiehet ja huippuvalmentajat oveline taktiikkakuvioineen. Nämä portimoiksikin kutsutut turkiseläimet liikkuivat niin vikkelästi siksakkia, että niiden pyydystäminen oli melkein mahdotonta. Lisäksi ne olivat kärppinä aina oikeaan aikaan oikeilla paikoilla.

Kärpät olivat taas alkuperäisen nimensä veroisia. Suomen jääkiekkomestaruus tuli pohjoisen pojille ansaitusti. Oulussa on tehty monet vuodet jääkiekon hyväksi pitkäjänteistä ja tuloksellista työtä. Kävin tällä pelikaudella katsomassa yhden ottelun ja erätauolla seurueellamme oli mielenkiintoinen mahdollisuus kysellä Kärppien toimitusjohtaja Juha Junnolta kaikkea seuran toimintaan liittyvää.

Kärpät on suurella ammattitaidolla johdettu vakavarainen yritys, jolla on erinomaiset mahdollisuudet menestyä myös tulevina vuosina. Mutta ei pelkkä talous tietenkään takaa jatkossa menestystä, vaan on löydettävä hyvät valmentajat ja oikea pelaajarinki. On mukava todeta, että mestari Kärpissä pelasi kuluneella kaudella kaksi keskipohjalaista lahjakasta nuorta jääkiekkoilijaa.

Suuri mielenkiinto kohdistuu Kärppien seuraavan päävalmentajan nimeen. Spekulaatioita on esitetty muttei nimeä ole vielä virallisesti julkistettu. Varmaa on, että päävalmentajaksi valitaan kovan luokan osaaja. Paikka on enempi kuin haasteellinen.

VILKAS URHEILUVIIKONLOPPU

Viime viikonloppu oli penkkiurheilijan toiveiden täyttymys. Urheilua tuli tuutin täydeltä.
Jos aikoi katsoa kaiken, niin piti välillä laittaa tallentava digi-sovitin töihin, että sai päällekkäiset lähetykset poimittua.

Saksan Oberstdorfissa järjestettiin lentomäen mm-kisat. Siellä suomalaiset Janne Ahosen johdolla menestyivät hyvin. Tuliaisina mäkijoukkuellamme oli Ahosen henkilökohtainen pronssimitali ja joukkuemäen hopea. Kilpailut saatiin käydä erinomaisissa olosuhteissa ja järjestelyt toimivat hyvin. Suomen mäenlaskun taso on edelleen maailman ehdotonta huippua.

Puolan Zakopanessa kilpailtiin yhdistetyn maailmancup. Siellä järjestelyt ontuivat.
Ladut olivat tv-kuvasta päätellen sellaista jauhoa, ettei edes teoriassa Hannu Mannisella ollut mahdollista menestyä. On ihme, että kansainvälinen lajiliitto ei valvo paremmin suorituspaikkojen kuntoa ja järjestelyjen tasoa.

Joensuussa urheiltiin yleisurheilun SM-hallikisat. Tulostaso jäi vaatimattomaksi. Ilahduttavaa oli Jukka Keskisalon juoksu. Siinä oli menemisen riemua ja kepeyttä.
Hän oli kuin kesäpääsky muiden rinnalla. Myös Petteri Laxin pituustulos oli mainitsemisen arvoinen.

Legendaarisessa Falunissa hiihdettiin maailmancupin kisat. Siellä suksi suihki norjasti. Norjalaiset kermoivat parhaat sijat. Se ei ole yllätys. Useana vuonna joulukuun alkupuolella olen seurannut Ylläsjärvellä norjalaisten hiihtokoulutoimintaa. Noin 50 nuoren ryhmä 12-15 ikäisiä tyttöjä ja poikia on innolla valmentajiensa ja kouluttajiensa johdolla paneutunut hiihdon salaisuuksiin. Filmiltä on opiskeltu tekniikkaa ja ladulla käytäntöä.

Myös voitelun opettamiseen panostettiin. Kaikesta näki, että innostus sekä leirikoulun vetäjillä että nuorilla hiihtäjien aluilla oli kova. Näkemäni perusteella voin todeta, ettei Norjan hiihdon erinomainen taso ole sattuman satoa vaan pitkäjännitteisen ja tavoitteellisen työn tulosta. Hiihtokoulutoiminnan ansiosta Norjan hiihdossa on laaja taso ja uusia kykyjä syntyy melkein kuin sieniä sateella. He saavat vielä pitkään laulaa: ”seiern er vår“.

Norjalaiselle hiihtokulttuurille tuli sulka hattuun, kun entinen hiihtäjäsuuruus Vegard Ulvang otti aidosti huolestuneena kantaa Mika Myllylän elämäntilanteeseen. Hän tietää tasan tarkkaan, ettei Mika ole ollut sen suurempi syntinen kuin muutkaan sen aikaiset hiihtäjät. Suomalainen urheilujohto näyttää suhtautuvan entisiin huippu-urheilijoihin siten, että jos heistä ei enää ole hyötyä, niin antaa heidän olla oman onnensa nojassa.

Yhteenvetona voisi urheilun ystävänä sanoa näidenkin urheilusessioiden jälkeen, että kaikista vastoinkäymisistä ja kolhuista huolimatta urheilu on edelleen huippuviihdettä.
On myös ilo todeta, että monet lajiensa valiot ovat erinomaisia maansa ja alueensa lähettiläitä. He ovat kielitaitoisia, esiintymiskykyisiä ja esimerkiksi kelpaavia terveitä esikuvia.