politiikka

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen isännöi viikonloppuna Euroopan konservatiivipuolueitten johtajia Helsingissä. Paikalla oli nimekäs kaarti aina Italian pääministeri Silvio Berlusconia myöden.

SDP:n vaalivankkureita vetävä entinen pääministeri Paavo Lipponen nimitti konservatiivijohtajia ”rangaistuskomppaniaksi” ja Kataista sen puheenjohtajaksi. Katainen kävi vastaiskuun syyttäen, että Lipponen kieltää aina itsensä vaalien alla. Tässä ei ole mitään epätavallista. Kyllä puoluejohtaja voi puolustautua.

Mutta Katainen vertasi Lipposen talousoppeja Kalle Päätalon tuotantoon. ” Sama kuin ostaisi Kalle Päätaloa, pitää vain tietää tuotantokausi.” Tässä Katainen iski kirveensä kiveen. Hän halveksi ja mitätöi suurta suomalaista kirjailijaa ja hänen elämäntyötään. Tosi vaatimattomista lähtökohdista suomalaisten arvostamaksi kirjailijaksi ponnistaneen Päätalon elämäntyötä porvari Katainen on väärä henkilö vähättelemään.  

Jos Katainen kunnioittaisi työllistämistä, itsensä kehittämistä, suomalaisten elinolosuhteitten ja suomalaisen työn kuvaamista, niin noin nuoren miehen pitäisi olla hiljaa. Päätalon harvinaisen arvokas elämäntyö sisältää mm. 39 romaania, monta elokuvaa, televisiosarjan, kunniatohtoruuden ja professorin arvon. Kyllä nämä ansiot pitäisi riittää poroporvarillekin. Paperi- ja metsäteollisuuskin kunnioittivat Päätaloa, sillä hänen kirjojensa painosmäärät olivat niin valtavia. Kaikkiaan Päätalon kirjoja on painettu noin 3,5 miljoonaa kappaletta.

Katainen loukkasi monen mestarikirjailija Päätalon lukijan mieltä.

Demareiden puheenjohtaja Jutta Urpilainen on vielä helisemässä sekä puolueensa että oman kansanedustajaehdokkuutensa kanssa. Jutta ei ole saanut vielä missään vaiheessa puolueettaan hanskaansa.

Mielestäni Urpilainen teki ison virheen, kun hän ei lähtenyt Helsingistä ehdolle. Sieltä hänen läpimenonsa kohtuullisen isolla äänimäärällä olisi ollut selviö. Demareilla toimii etelässä käytännössä paljon puhuttu pitkä lista. Puolueen ykkösehdokkaat menevät takuuvarmasti läpi. Siitä pitää demareiden järjestökenttä huolen.

Vaasan vaalipiiristä Urpilaisen läpimeno ei ole itsestään selvää.  Seinäjoen Harry Wallin pyrkii väellä ja voimalla takaisin eduskuntaan eivätkä vaasalaiset suosiolla jätä nykyistä kansanedustajaansa Miapetra Kumpula-Natria rannalle. Kun näyttää tällä hetkellä, etteivät demarit saa Vaasan vaalipiiristä kuin kaksi kansanedustajaa, niin Jutalla on tosi paljon pelissä jännitettävää.

Myös kansanjohtajan pitää uskaltaa otta pieniä riskejä. Puheenjohtaja Urpilainen ei uskaltanut panna itseänsä etelässä likoon ja se voi koitua hänen lopulliseksi Waterlooksi.

Entinen pääministeri Paavo Lipponen nauttii presidentti Tarja Halosen syvää luottamusta. Kaikki Lipposen tekemiset ja tekemättä jättämiset ovat Lipposen toimivaltaan kuuluvaa ja presidentin hyväksymää. Näin Halonen itse kommentoi medialle viime aikaisia tapahtumia. 

Vielä muutama päivä sitten Halonen sanoi, ettei presidentillä ole sanansaattajia eikä hän sellaisia tarvitse. Mistä Lipponen sai tietonsa välitettäväksi. Siitä presidentti ei puhunut eikä kyseenalaistanut saatikka moittinut. Puoluetoveri Lipponen nauttii Halosen syvää luottamusta.

Entinen pääministeri Jäätteenmäki kertoi taannoin totuuden mukaisesti suomalaisille, missä mennään ja mitä Lipponen oli Irak-gatessa amerikkalaisille luvannut. Jäättenmäki oli isänmaan asialla. Mutta demaripresidentti ei tehnyt elettäkään puolustaakseen Jäätteenmäkeä eikä neuvonantajaansa Martti Mannista. Molemmat saivat lähteä.

Kaiken jälkeen olisi toivottavaa, että Jäätteenmäki ja Manninen kertoisivat suomalaisille miten asiat todella menivät. Tällä hetkellä meillä on ainoastaan Halosen ja Lipposen sosialidemokraattinen kertomus tästä tapahtumasta. Siihen tarinaan ei ainakaan minulla ole syvää luottamusta.

Ulkopoliittisen instituutin johtajana entinen pääministeri Paavo Lipponen jo näytti ulkopoliittisen ajattelunsa suunnan. Hänestä kehittyi avoimesti länsimyönteinen atlantisti. Viime aikaiset WikiLeaksin julkaisemat vuototiedot vain vahvistavat tätä.

On kiusallista, että kahden valtion päämiehen luottamukselliset keskustelut vuotavat. Erityisen harmillista on, että tässä Lipposen tapauksessa suuren itäisen naapurimaan päämiehen henkilökohtaisia ominaisuuksia ja mielentiloja on välitetty Lipposen ihannoimaan länteen. Tällaista toimintaa voisi hyvin kuvata hölösuiseksi.

Jos tähän Lipposen toimintaan presidentti Halonen ei millään tavoin puutu, niin kyllä toveruus on pitkälle vietyä. Eikä presidentti-instituutiosta ole enää kovin paljon jäljellä. Voi perustellusti kysyä, mitä seuraisi jos Lipposen paikalla nyt olisi esimerkiksi joku keskustalainen poliitikko? Valtiopetos syyte olisi häämöttämässä. 

Tärkeätä olisi myös selvittää sosiaalidemokraattien suhmurointi entisen keskustalaisen pääministeri Anneli Jäättenmäen pään menoksi. Siinä pääroolissa oli juuri Paavo Lipponen. Tästä Irak-gatesta ei ole vielä totuutta kuultu.

Jokaisella on muistissa entisen pääministeri Paavo Lipposen tapa toimia. Hän on upottanut kovanaamaisuudellaan niin puoluetoverinsa Arja Alhon kuin entisen pääministeri Anneli Jäättenmäen. Taktiikka on ollut yksinkertainen. Lipposen aseet ovat kovuus ja peräänantamattomuus sekä täysi piittaamattomuus miten vastustajan käy.

Nyt Lipponen on Wikileaksin mukaan vuotanut presidenttien Halosen ja Putinin välisiä keskusteluja jenkeille. Saa nähdä nouseeko Halosella tästä vuodosta maitohapot. Veikkaan ettei nouse. Halonen on kuitenkin niin tiukasti sosialidemokraattien kanssa naimisissa ettei hän tästä provosoidu.  

Lipponen vastasi medialle ylimielisen tuntuisesti so what? Mitä sitten?  Mielenkiinnolla odotan, miten presidentti Halonen asiaa kommentoi.

Irak-gate on ollut ja mennyt mutta kyllä tämä Lipposen häikäilemättömyys tuo vielä siihenkin asiaan uutta näkökulmaa. Millä lihaksilla tämä Lipponen oikein Jäättenmäkeä syytteli?

Pohjoismaiden suurimmalla pankilla Nordealla on ollut viime vuosina useita riitoja asiakkaittensa kanssa.

Kuuluisa suomalainen tanssiopettajapariskunta Åke ja Leena Blomqvist haastoi Nordean säästöhenkivakuutuskiistassaan aina korkeimpaan oikeuteen asti. Blomqvistit hävisivät tämän riidan pankille ja samalla kärsivät reilun miljoonan euron tappiot. Oikeudenkäyntikulut myös Nordean osalta määrättiin tanssiopettajapariskunnan maksettavaksi.   

Nyt suomalainen rakennusyhtiö Palkkiyhtymä vaatii Nordealta kokonaisuudessaan menettämäänsä 20 miljoonan euron pääomapottia, joka oli sijoitettu Nordean tytäryhtiön Kalmarin liikkeelle laskemaan lainaan. Sinne haihtui Palkkiyhtymän sijoitus kuin tuhka tuuleen. Tämäkin asiaa etenee oikeuteen.

Nämä Nordean toimet eivät Blomqvistin tapausta lukuunottamatta ole kiinnostaneet mediaa. Tällaiset huijaukset julkinen sana painaa villaisella eikä niistä paljon hiiskuta. Keskusrikospoliisi ei vaivaudu niitä tutkimaan. Nämä pannaan kylmästi asiakkaitten tyhmyyden piikkiin.

Näitä taustoja vasten tuntuu käsittämättömältä, että Nuorisosäätiön tapauksesta on saatu aikaiseksi 6500 sivua tutkimusmateriaalia ja viikosta toiseen sivukaupalla tekstiä. Tuntuu, että tällaisessa valtavassa panostuksessa on selkeä Keskusta lisä. Kieltämättä tässä tapauksessa nimeltä mainitut keskustapoliitikot ovat olleet varomattomia ja toimineet hyväuskoisesti väärin. Mutta ei kysymyksessä ole kavallus eivätkä nämä kovan onnen soturit ole kenellekään yksityiselle kansalaiselle tai yritykselle vahinkoa tuottaneet kuten Nordean sijoitusmyyjät. Kuvaan kuuluu, että tätä Nuorisosäätiön syyteharkintaa vatvotaan yli vaalien.

Tämän päivän Hesarista löysin suurennuslasia apuna käyttäen seuraavanlaisen jutun: SDP-taustaisen Urheiluopistosäätiön varoja epäillään käytetyn sen sääntöjen vastaiseen tarkoitukseen. Nimike on luottamusaseman väärinkäyttö. Esitutkinta käynnissä. Pikku uutisesta kävi myös ilmi, että asiaan palataan vaalien jälkeen.

Ovatko kaikki yhdenvertaisia lain edessä? Sen verran olen kansalaismielipidettä kartoittanut, että monet vastaavat: Eivät ole.

Nyt meillä Suomessa on puolustusministerinä ihka aito sotapäällikkö. Jyrki Häkämies toivoi illan uutisissa hyvin aseistetulle ja varustulle joukolleen lisää tosihommia. Häkämiehen mukaan on veronmaksajien kannalta tuhlausta, jos joukot makaavat toimettomina.

Mitä jos kuntien palopäällikötkin toivoisivat lisää torjuntatehtäviä. Kuntien palotoimeen on myös sijoitettu paljon yhteiskunnan rahaa, joka makaa laiskana pääomana paloasemilla.

Kokoomuslainen puolustusministeri jatkaa outojen lausuntojen sarjaa.

Olen samaa mieltä Kari Urpilaisen kanssa siitä, ettei Irlanninkaan kriisissä ongelmana ollut euro, vaan pankkien virheet, joita voidaan tehdä millä valuutalla tahansa.

Karin kirjoitus Irlannin tukipaketista sisälsi aikaisempaan kirjoitukseeni vastauksen. Demarit eivät ota vastuuta suomalaisista työpaikoista, yrittäjien asemasta eikä suomalaisesta kilpailukyvystä. Näistä asioista Karin pitkässä kirjoituksessa ei ollut sanaakaan.   Hän totesi vain:” Hallitus syököön omia keitoksiaan.”

Pankkien taakse piiloutuminen on myös vastuutonta. Kyllä demareittenkin pitäisi tietää, että jos eurooppalainen rahajärjestelmä murtuu, niin se tällaisessa viennistä elävässä maassa kuten Suomi tekee tuhansia ja taas tuhansia uusia työttömiä.   

Elämme kovassa kansainvälisessä kilpailuasetelmassa. Esimerkkinä Nokia, joka on vähentämässä Suomesta liki tuhat työpaikkaa. Ei Suomen hallitus voi jäädä tällaisessa tilanteessa tuleen makaamaan ja tutkiskelemaan vain kannatuskäyriään kuten sosiaalidemokraatit tekevät. Hallitus ”syököön omia keitoksiaan”, sanoo Kari, pitkäaikainen valtiopäivämies. Se on outo lausunto tilanteessa, jossa pahimmillaan massatyöttömyys vaanii suomalaisia.

Jokin aika sitten oli TV I:n lauantai-aamussa entinen SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen, joka on pyrkimässä tulevissa vaaleissa Uudeltamaalta eduskuntaan. Tässä haastattelussa oli samaa piittaamattomuutta suomalaisista työpaikoista ja kilpailukyvystä kuin Karin kirjoituksessa. Ihalainen esiintyi ponnekkaana työmarkkinajohtajana. Ei voinut välttyä ajatukselta, että  taitaa hänen vaalikampanjansa tulla suomalaisille kalliiksi. 

Olin viime viikolla Lapissa. Siellä yrittäjät olivat raivoissaan meneillään olevasta lentoemäntien lakosta. Tämän vuoden joulumyynnille on tullut jo nyt mittavat tappiot. Kolmas perättäinen lentoliikenteeseen kohdistuva lakko on kohtuutonta. Nämä hyväpalkkaisten itsekkyyden ja ahneuden sävyttämät lakot vaikuttavat monella tapaa haitallisesti Suomen maineeseen. 

Ei hallituksen talouspolitiikalle näytä ainakaan demareilta tulevan rakentavia ehdotuksia. Tämän todistivat Karin kirjoitus ja Ihalaisen TV-esiintyminen.

Silloin tällöin Kälviälläkin kuuluu kritiikkiä tehtyä kuntaliitospäätöstä vastaan. On totta, etä osa kritiikistä on aiheellista. Jotkut asiat mutkistuivat Kokkolan kaupungin muutaman turhan tärkeän ja itsevaltaisen byrokraatin takia. Tällaisiin epäkohtiin on päättäjien puututtava ja pantava virkamieskunta palvelemaan kaupunkilaisia.

Mutta itse päätös oli oikea. Ellei kuntaliitossopimusta (Kälviän kunnanvaltuusto oli yksimielinen) olisi tehty, niin kunnastamme olisi tullut muutamassa vuodessa ajopuu. Olisimme olleet poikkikelona ajan virrassa ja monenlaisten tuulien riepoteltavana.

Kälviällä olisi myös alkanut oma suuntautumiskeskustelu. Osa päättäjistä haihatteli neliapilayhteistyötä ja olisi mielellään liittänyt ympärillä olevat maalaiskunnat yhteen. Kokkola ruotsinkielineen oli monille johtaville päättäjille uhka eikä mahdollisuus.

Onneksi kuntaliitospäätös saatiin aikaiseksi eikä Kälviää jätetty sellaisten voimien armoille, jotka eivät ole koskaan ymmärtäneet kompassin päälle.

Presidentti Tarja Halonen antoi lausunnon Tukholman terrori-iskun jälkeen, että on vain ajan kysymys milloin Suomessa tapahtuu myös tällainen joukkotuhoon tähtäävä terroriteko.

Presidentti Halosen lausunto oli ikäänkuin tilaus. Toki kaikki on mahdollista muttei se varmaa ole. Halosen monia lausuntoja voi pitää ääneen ajatteluna. Se on omaehtoista presidentti-instituution alasajoa.

Halonen on kunnostautunut lähinnä miesten kravatin oikojana ja latistavien sekä puolivillaisten lausuntojen antajana. Kansanjohtajana ja tien näyttäjänä hän on epämääräinen.

Toki arvostan nykyistä presidenttiämme siitä, ettei hän ole repsahtanut Naton syliin kuten kotoiset porvarimme.