politiikka

Piikkipaikka ei ole helppoa raviradalla eikä politiikan sarallakaan. Kokoomus on saanut paistatella päivää ja antaa maailmaa syleileviä lausuntoja. Kaikki ovat ihastelleet gallup-johtajien toimintaa liki kritiikittömästi. Myös media on antanut kokoomukselle siunatun rauhan.

Mutta huipulla on aina tuullut. Sen osoitti taas kerran eduskunnan puhemies, kokoomuksen vanha isäntä Sauli Niinistö, joka ripitti hallitusta ja puoluetoveriaan, kokoomuksen puheenjohtajaa rahaministeri Jyrki Kataista budjetin kellumisesta tyhjän päällä ja mikä vakavinta asioitten salaamisesta. Niinistön piti tietää, että hallitus tuo vielä ennen kesälomia päivitetyt taloustiedot eduskunnalle. Niinistön syyttely taloustietojen pimittämisestä voidaan sijoittaa lapsellisen kunnostautumisen piikkiin.

Sauli Niinistö on kansan keskuudessa tällä hetkellä suosituin politiikko. Hänestä leivotaan seuraavaa presidenttiä. Hän on monelle messias yli muiden. Kaikesta päätellen hän itsekin uskoo tähän. Hänestä on tullut ylimmäinen talousasiantuntija ja lausuntojen antaja.  

Ei ole puheenjohtaja Jyrki Kataisellakaan helppoa. Lisärasitteena ja huolen aiheena on vielä puolueen kannatuksen kasvun pysähtyminen. Eikä puolueen voittokulku jatku, jos tällaisia syytöksiä puheenjohtajaa kohtaan omien joukoista esitetään.

Käydyt EU-vaalit todistivat koruttomasti sosialidemokraattien alamäen. Se on ollut näkyvissä jo jonkun aikaa mutta kriisin syvyys yllätti.

Melkein eläkeikäinen Nato-kannattaja Liisa Jaakonsaari jää ainoaksi suomalaiseksi demarimepiksi. Pappi Mitro Repoa harva pitää poliitikkona. Hän on enempi lystikäs ja julkisuudessa briljeeraava mieshenkilö, jonka poliittiset näkemykset ovat vain arvailtavissa.

Demarit ovat ajautumassa niin valtakunnallisesti kuin täällä Kokkolanseudullakin iltaruskon puolueeksi. Tulevaisuus on hakusessa. Ei ammattiyhdistysliikkeestä enää ole pelastajaksi. Eivät kaikki duunarit ole demareita. Kokkolanseudulla demarit pyörivät yhden sukukunnan välittömässä ohjauksessa. Uusille tulokkaille ei elintilaa juuri liikene.

Puheenjohtaja Jutta Urpilaista ei voi yksin syyttää. Demarit ovat nyt tosi pahassa pinteessä. Merkittävää kannatuksen kasvua ei ole näköpiirissä. Sosialidemokraatit uhkaavat tippua nykyjunan kyydistä. Tuskin puoluejohdon henkilövaihdoksillakaan saadaan merkittävää lisäarvoa.

Demarien on löydettävä uutta sanomaa, uudenlaista poliittista sytykettä suomalaisille, jos mieli menestyä tulevissa vaaleissa.

Äsken käydyt EU-vaalit olivat niin jännittävät kuin etukäteen saattoi povata. Niin puolueitten välillä kuin puolueitten sisällä käytiin kova kilpailu.

Kokoomus säilyi suurimpana puolueena mutta sai vain kolme edustajaansa Brysseliin. Voidaan sanoa, että kokoomuksen voittokulku pysähtyi.

Keskusta sai myös kolme edustajaansa EU-parlamenttiin. Anneli Jäätteenmäki sai taas vahvan valtakirjan. Uutena kirkkaana tähtenä nousi politiikan kartalle varkautelainen Riikka Manner. Hänellä on laaja koulutus ja kielitaito. Hän on ollut myös SM-tason estejuoksija. Riikasta kuullaan vielä.

Vaalit antavat Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhaselle työrauhan. Vaalin tulos oli keskustalle kaikista ennakkoon povatuista kauhukuvista johtuen kuitenkin siedettävä. Puolueen alaspäin meno on taittunut ja tästä eteenpäin mennään hitaasti mutta varmasti ylöspäin.

Koko vasemmistolle käydyt vaalit olivat murheelliset. Vasemmistoliitto menetti ainoan edustajansa. Heidän on pakko pikaisesti ryhtyä henkilövaihdoksiin puolueensa johdossa.

Sosialidemokraatit kärsivät masentavan vaalitappion. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen sai uuden kaartinsa kanssa hommattua ainoastaan yhden sosialistin Euroopan eduskuntaan. Sitoutumattoman pappi Mitro Revon polittisista ajatuksista ei ole saanut mitään selvää. Hän on kuin Juice Leskisen maitolaituri –kallellaan vähän joka suuntaan. On siinä perusdemareilla ihmettelemistä. Sitoutumaton ortodoksipappi puolueen ykköstykki.

Jutta Urpilainen on menettämässä polittisen uskottavuutensa. Se on valitettavasti sanottava. Hänen esiintymisensä television vaalitenteissä olivat heikkoja. Päälle puhumista ja äänen kohoamista tiukoissa tilanteissa melkein falsettiin. Jutan pitäisi kiireesti mennä esiintymiskursseille. Eikä haittaisi vaikka puheenjohtajalla olisi myös uskottavaa asiaa kerrottavana äänestäjille.

Perussuomalaiset johtajansa Timo Soinin ansiosta saivat kiistattoman vaalivoiton. Heidän sanomansa upposi kuin voihin. Ei voi muuta kuin ihmetellä. Populistiset ja rasismia hipovat kannanotot nostattavat hiuksia pystyyn. Ei ole ihme vaikka edesmenneen legendaarisen Veikko Vennamon perikunta sanoutui irti moisesta menosta.

Maaseudun Tulevaisuuden puolitodellinen kysely näytti keskustalle hälyttäviä lukemia. Saisimme sen tiedustelun mukaan vain 12 % äänistä ja sillä äänimäärällä saisi sisään tasan kaksi edustajaa.

Toivottavasti tämä säväyttää oman väen liikkeelle. Sunnuntaina on varsinainen äänestyspäivä. Viimeinen virallinen mielipidetiedustelu näytti keskustalle yli prosenttiyksikön nousua eli noin 20 %.

Sunnuntai-iltana ollaan viisaampia. Minun veikkaukseni on, että keskusta saa läpi kolme edustajaa. Pieni mahdollisuus parempaankin on olemassa. Kova ehdokkaitten keskinäinen kilpailu voi siivittää keskustan yllättävänkin hyvään tulokseen. Tosiasiahan on, että meillä on todella tasokkaat kandidaatit pyrkimässä Euroopan eduskuntaan.

Pörssiyhtiöistä kuuluu tänä päivänä samanlainen viesti. Mikään ei riitä. Ahneus ja vallanhalu ajavat kaiken edelle. Nuoret toinen toistaan seuraavat toimitusjohtajat on istutettu ja pantu saneeraamaan yhtiöiden asiat tuloskuntoon. Yrityksiin pitää saada nuorekas ”dream team” joukko tulosta tekemään. Vanhat ja vähän huonompi saattoiset ovat riippa, joka nykyoppien mukaan tulee heittää pellolle.

Pörssiyhtiöiden on tuotettava pikavoittoja osakkeenomistajille. Ei riitä hyvä tulos vaan pitää täyttää vielä neljännesvuosittain odotusarvot. Inhimillisyys ja vastuuntunto työntekijöistä, ympäristöstä ja muusta yhteiskunnasta on nykyajan pörssikapitalismille lisärasite ja sivuseikka. Pelataan venäläistä rulettia, jossa aseen on panostanut suurpääoma. Riskit jäävät tavallisille yrittäjille ja sijoittajille. Tälle amerikkalaiselle äkkirikastumisen unelmalle suomalainen kokoomus on myynyt sielunsa.

Paluuta ei ole tietenkään enää entisen Yhtyneitten Paperitehtaitten karismaattisen patruunan Juuso Walldeniin aikoihin. Legenda kertoo, että Juusolla oli tapana Valkeakoskella aina sunnuntaisin samaan aikaan tehdä kaupungilla kävelykierros. Tehtaan työntekijät ja muutkin kaupunkilaiset saivat purkaa hätäänsä Juusolle, joka yleensä aina auttoi tavalla tai toisella.

Keskustan pitää sanoutua irti tästä itsekkäästä ja palloamme tuhoavasta riistomenosta ja antaa kokoomuksen hoitaa ryöstökapitalisminsa. Meidän keskustalaisten pitää huolehtia paremmin ihmisistä ja ottaa humaanimpi ote yhteisiin asioihin. Rehellisestä työstä, työntekijöistä ja yrittäjistä on pidettävä parempaa huolta. On siirryttävä entistä pontevammin kestävän kehityksen tielle. Sitä viestiä pitää viedä Eurooppaan.

Mielestäni Anneli Jäättenmäellä on kykyä ja taitoa olla kestävän kehityksen edistäjä. Hänellä on kokemusta ja uskallusta ajaa suomalaisten asioita joka foorumilla. Siksi tuen Annelin uudelleen valintaa Euroopan parlamenttiin.

Kyllä nyt pitäisi katsoa itse kunkin peiliin ja viheltää tämä surkuhupaisa meno poikki. Kokkolan kaupunki pitää saada raiteilleen eikä se onnistu yhden puolueen voimin. Pitää löytää yhteisrintama jolla käydään päin tulevia haasteita. 

Keski-Pohjanmaan liitossa on samanlainen meno päällä kuin aikoinaan Vaasan Seutukaavaliitossa. Silloin tällöin joku ryhmä marssi kokouksesta ulos. No kyseinen seutukaavaliitto on kuopattu jo vuosia sitten. Samoin käy maakuntamme liitolle ellei laajempaa yhteistä näkemystä löydy.

Kun Kokkola saadaan oikealle raiteelle niin kyllä ne vaunut tulevat kolistellen perässä. Näin se on. Tämä pitäisi jo hitaimpienkin uskoa.

Yritysmaailmassa johto antaa tulosvaroituksen, jos bisnes alkaa menemään huonosti. Politiikassa kansalaiset antavat tulosvaroituksen, jos luottamus lähtee menemään vikasuuntaan. Viimeiset gallupit ovat Keskustalle selvä tulosvaroitus.

Kesäkuun alun EU:n parlamenttivaalit ovat Keskustan terävimmälle johdolle kohtalon kysymys. On vaikea ajatella koko puoluejohdon jatkavan niin kuin ei mitään, jos vaalien tulos on heikko. Kolme keskustalaista läpimenijää on vähimmäisvaatimus. Keskustan ehdokasasettelu kokonaisuudessaan on kyllä kattava. Toimittaja Johanna Korhosen mukaantulo tuo puolueelle henkistä lisäarvoa. Aivan viimeiseksi nimetyt olisivat voineet olla paremmin mietittyjä.

Keskusta oli viime viikonloppuna aateristeilyllä. Mielestäni emme päässeet mediassa kovinkaan hyvin esille. Se on perinteisesti ollut vahva lajimme. Mutta nyt puhemies Sauli Niinistö vei pääuutisen spekuloimalla tulevaa hallitusta. Medianäkyvyyttä ei Keskusta lisää sillä, että puoluesihteeri Korhonen haukkuu etelän lehdet ja toimittajat sinipunaisiksi. Ison puolueen johdolla pitäisi olla tällaisilla reissuilla aina takataskussaan muutama asia, joka herättää valtakunnallisen median ja yltää ykkösuutiseksi.

Jarmo Korhosen pitää muistaa se kylmä tosiasia, että Keskustan pitää olla yksi vaihtoehto, kun ruuhkasuomalainen valitsee puoluettaan. Ellei näin ole, niin tulosvaroitus muuttuu pysyväluonteiseksi. 

Kuluneella viikolla Keskustan ministeri Mauri Pekkarinen rankattiin hyvin onnistuneeksi ministeriksi. On oikein ja kohtuullista, että osavuus ja ahkeruus saavat tunnustusta.

Ministeri Pekkarisella on mittava ura suomalaisessa politiikassa. Edelleen hänellä riittää potkua ja virtaa hoitaa yhteisiä asioita taidolla ja tarmolla.

Elinkeinoministeri Pekkarinen esitti Ylen ykkösaamussa, että kaikkien hyvätuloisimpien pitäisi osallistua nykyistä enemmän lamatalkoisiin. Ökyrikkaiden tuloveroa tai pääomaveroa pitäisi kiristää. Näin on tehty Pekkarisen mukaan monissa Länsi-Euroopan maissa. 

Pekkarisen ajatuksiin on helppo yhtyä.  Rikkaiden veronkiristys kaikkien optiomelskeitten jälkeen olisi oikein.

Melkein Lapin Kansan päätoimittajaksi päässyt toimittaja Johanna Korhonen on viimeisin nimi Keskustan ehdokkaaksi Euroopan parlamentin vaaleihin.

Se oli hyvä uutinen. Keskustaa jotkut pitävät patavanhoillisena ja suvaitsemattomana  puolueena. Se on virheellinen käsitys. Keskustalle ovat tasa-arvo, ihmisoikeudet ja sananvapaus tärkeitä asioita eivät pelkästään symboleita.

On hienoa, että Keskustan majatalosta löytyi tilaa toimittaja Johanna Korhoselle. Ei meitä kaikkia voi pakata yhteen muottiin. Minäkin suuntaudun erilailla kuin enemmistö keskustalaisista eli pidän Kokkolan kannalta katsottuna etelää parempana vaihtoehtona kuin pohjoista. 

Keskustassa täytyy olla tilaa erilaisille mielipiteille. Eurovaaliehdokas Johanna Korhonen on rohkea ja kielitaitoinen. Hän ei jää varmastikaan pelkäksi seinän koristukseksi.

Hyvä Keskusta. 

ovat ne kansanedustajat, jotka istuvat yritysten hallintoneuvostoissa ja valittavat julkisuuteen ettei heillä ole avaimia vaikuttaa. Viimeksi Fortumin hallintoneuvoston puheenjohtaja Markku Laukkanen tilitti asemansa heikkoutta.

En ymmärrä tätä ruinaamista. Kansanedustajat muodostavat eduskunnan, joka on ylimmäinen lainlaatija Suomessa. Arvoisat kansanedustajat laatikaa sellaiset toimintamuodot, että pystytte asioihin puuttumaan, jos on tarvis.

Jos teillä ei ole voimaa puuttua räikeisiin epäkohtiin kuten Fortumin luottonsa menettäneen toimitusjohtaja Liliuksen tapauksessa, niin kansa ottaa asiat omiin käsiinsä. He pystyivät siirtämään ahneuden keulakuvaksi nousseen toimitusjohtajan sivuun.