politiikka

Vaalirahoituslaista on tulossa kompromissien kompromissi. Jos siihen vielä ympätään rahoituskattoja niin metsään mennään, että rytinä käy.

Kuka tulkitsee onko tilaisuus vaalitapahtuma tai jokin muu symposiumi. Jos esimerkiksi hiihtäjälegenda Juha Mieto käy hakkaamassa halkoja hyvin mainostetussa tapahtumassa, onko kysymyksessä poliittinen tilaisuus vai ei? Mihin sarakkeeseen mainoslaskut kirjataan?  Kuka ratkaisee, perustetaanko erillinen valvontakomissio vai riittääkö etelän kaikkitietävän median mielipide?

Jos kansanedustajaehdokkaan vaalibudjetti on katossa, niin mikä estää panemasta hermokerroksena kokosivun mainosilmoitusta vaikkapa Hesariin ja mainoksen maksajaksi jonkun sovitun kannattajan nimen. Kuka sen selvittää? Kyllä nimiä löytyy, jos rahaa on.

Keskustankin olisi viisasta luopua vaalirahakatoista. Niitä ei voida luotettavasti valvoa. Laki, joka jättää ehdokkaan kokoisia porsaanreikiä on turha. Nyt pitäisi vaalirahoituksessa keskittyä avoimuuden lisäämiseen ja jättää rajoitukset pois. 

Oppositiopuolue SDP on Helsingin Sanomien mukaan viestittänyt puoluetoimistostaan luottamushenkilöilleen kuntiin, että on ajettava jo ensi vuodelle veronkorotuksia hintaan mihin hyvänsä. Näin puheenjohtaja Jutta Urpilainen voisi mekkaloida eduskunnassa, kuinka Vanhasen hallitus on ajanut kuntien talouden kurimukseen.

Outoa ja vastuuta vailla olevaa politiikkaa. Jos nämä tiedot pitävät paikkansa, niin se osoittaa SDP:n heikkouden ja näköalattomuuden. Kyllä Urpilaisen keinot ovat heppoiset. Vanha vastuun kantajapuolue on ajautumassa puheenjohtajansa Urpilaisen johdolla syvään matalaan.

”Pääministeri Matti Vanhasella on suomalaisista kärkipoliitikoista huonoin imago. Keskustan imago oli vielä puheenjohtajaansa kehnompi. Puolueiden sarjassa keskusta oli ylivoimaisesti heikoin 63 prosentin ääniosuudella. Kyselyyn vastasi viime viikon lopuilla 1830 markkinointiviestinnän ammattilaista.” Vaatimattomasti pärjäsivät myös presidentti Tarja Halonen ja oppositiojohtaja Jutta Urpilainen.

Pääministerin ja keskustan heikot tulokset eivät yllätä ketään. Kuukausitolkulla päivästä toiseen ovat mediamyllyt jauhaneet keskustan vaalirahoitusten perään. Etelän media on tehnyt kaikkensa osoittaakseen, että pääministeri ja keskusta  ovat ne todelliset syntisäkit. Kun tämä ei vielä riittänyt, niin nyt tongitaan puolueen puheenjohtajan 13 vuotta vanhoja lautakasoja.

Vaan eipä ole myllytys oikein purrut tähän katajaiseen kansaan. Keskustan kannatus on viimeisten mielipidetiedustelujen mukaan nousussa. Keskustalaiset ovat ryhmittyneet vastarintaan ja haluavat osoittaa, että ei heitä näin vain nujerreta.

Arvoisa etelän media! Keskusta ei heitä pyyhettä kehään. Työ suomalaisten hyväksi jatkuu. 

”Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.” 

Pääministeri Matti Vanhaseen on kohdistunut ennennäkemätön etelän median kuukausia kestänyt hyökkäys. Sen tavoitteena on ollut ja on pääministerin erottaminen. Pitkään vellonut vaalirahakohu ei vielä horjuttanut Vanhasen asemaa tarpeeksi.

Tällä viikolla Ylen kohutoimittaja Ari Korvola heitti raskaan varjon Vanhasen ylle, väittämällä ohjelmassaan pääministerin saaneen arvokkaan tavaraerän omakotitaloonsa sen rakennusvaiheessa. Tilanne on vakava. Jos Vanhasen todetaan syyllistyneen lahjoman ottamiseen, niin hänelle tulee lähtö ja hänen poliittinen uransa on siinä.

Ylen antamat todistukset ovat hataria ja tähänastinen näyttö olematon. Jos näin on, niin Yle on toiminut itseänsä vahingoittaen. Kyllä tässä joutuu kysymään Hesarilta, iltapäivälehdiltä ja Yleltä, että eikö tällainen uho ja yhden puolueen ajojahti tee journalismista vastenmielistä ja epäuskottavaa? Yleisradio on nyt harpannut keltaisen lehdistön kanssa samaan sarjaan.

On oikein, että poliittinen valta on käynyt tosi tarkoituksella puolustautumaan. Median rooli demokratian vahtikoirana on tärkeä, mutta ei se voi eikä se saa ottaa poliittista ylivaltaa itselleen.

Jossakin on mentävä kohtuuden raja. Jos näin on miltä nyt näyttää, niin Ylestä täytyy jonkun pään pudota. 

Puhemies Sauli Niinistö on ollut viime vuodet korokkeella, josta hän on mieluusti paimentanut ja opastanut muita poliitikkoja. Hän on esiintynyt mallioppilaana. Hän palautti esimerkkinä muille pikkusumman saamiaan vaalitukeja. Puhemies Niinistö kehoitti jokin aika sitten puoluetoveri Ilkka Kanervaa palauttamaan Nova Groupilta tulleet syntymäpäivälahjat. Näissä toimissa paistoi farisealaisuus.

Tämän päivän lehdissä kerrotaan, että puhtoinen Niinistö on saanut liki 100.000 euroa salattua vaalirahoitusta Nova Groupilta ja suursijoittaja Ahti Vilppulalta. Ahti Vilppulaa on kuulusteltu sisäpiirikaupoista, joiden tutkiminen on vielä kesken. Vilppula on kansainvälinen suursijoittaja.

Puhemies Sauli Niinistö toimi ennen tätä vaalikautta Euroopan Investointipankin (EIB) varapääjohtajana. Mielenkiintoista olisi tietää, mitä suursijoittaja Vilppula haki suurella Niinistölle suunnatulla vaalituella? Tämäkin kytkentä pitäisi selvittää perusteellisesti. Se olisi myös Niinistön kannalta hyväksi. Ei jäisi turhia epäilyksiä.

Kokoomus on tähän asti päässyt vaalirahasotkuista kuin koira veräjästä. Nyt se on mallioppilas Niinistön kera sotkeutunut niihin korviaan myöten.

MTK:n melko tuore puheenjohtaja tohtori Juha Marttila pahoitteli Kokkolan maatalousnäyttelyissä pitämässään puheessa maatalousedustajien katastrofaalisen heikkoa menestymistä viimeisissä EU-vaaleissa. Hän pohti, voisiko MTK ryhtyä tulevissä vaaleissa vaalivankkureiden vetäjäksi? Oman puolueen perustaminen ei ollut puheenjohtaja Marttilan visioissa mukana. Marttila totesi nykyisen tilanteen EU:ssa olevan maatalouden kannalta todella surkean.

Tämä kaikki on varmasti totta. Mutta ihmetyttää tällainen jälkijättöisyys. Käydyissä EU-vaaleissa oli ehdokkaana MTK:n entinen puheenjohtaja Esa Härmälä, joka tuntee suomalaisen maaseudun paremmin kuin omat taskunsa. Lisäksi hän on Brysselissä kuin kala vedessä. Pienen kulkijan mielestä Härmälä olisi ollut paras mahdollinen suomalaisen maatalouden edusmies ja puolustaja Euroopassa ja maailmalla.

Mutta hän ei kelvannut maaseudun ihmisille. Se oli todellinen moka. Ehkä hänen nykyinen toimensa Euroopan lannoiteteollisuuden EFMA:n toimitusjohtajana Brysselissä oli se sokea kohta, johon Kemiran myyntiin suivaantuneet äänestäjät hänet kaatoivat. Oli miten oli, mutta Härmälän jääminen rannalle oli suomalaisen maaseudun kannalta todellinen töppäys.

Näin Kokkolan Farmarissa sunnuntaina keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosen. En käynyt hänen juttusillaan. Korhonen hikoili median piirittämänä.

En voi arvostaa miestä, joka lähtee livohkaan ja jättää muille selvitettäväksi omat sotkunsa. Korhosta voisi verrata isäntään, joka kaataa suuren alueen heinää maahan ja jättää korjuun sateen uhatessa muiden huoleksi.

Korhonen on toiminut kuten eräs Suslov isossa naapurissa aikoinaan. Korhonen jakoi ja suositteli omien mieltymyksiensä mukaan kansanedustaehdokkaille vaalirahaa. Toiset saivat ja toiset eivät. Puoluesihteerin toimenkuvaan tällainen toiminta ei kuulu.

Enkä ymmärrä miten Korhonen voi monopolisoida kentän äänen ja tuen. Mielestäni kansanedustajat edustavat keskustan kenttää. Heidät on valittu eduskuntaan asioitamme ajamaan monta sataa kertaa suuremmalla äänimäärällä mitä puoluekokouksen valitsema puoluesihteeri. Kansanvaltakirja on painavampi kuin puolueen vastaava.

Miten puoluesihteeri Korhonen voi hoitaa enää puolueemme varainhankintaa? Vastaan häikäilemättömästi: EI MITENKÄÄN.

Taloustutkimuksen Yle uutisille tekemä tänään julkistettu mielipidetiedustelu osoitti, että Hesarin käynnistämä vaalirahamyllytys ei ole sekoittanut suomalaisten mieliä. Yhtenä esimerkkinä hyökkäyksen voimasta oli se, että Hesari kävi keskustan kimppuun yhden päivän lehdessään kymmenen toimittajan voimin. Turha päätoimittaja Janne Virkkusen on antaa lausuntoja puolueitten tasapuolisesta kohtelusta. Onneksi suomalaiset tietävät missä mennään. Tähän jatkuvaan median vaalirahojen vellomiseen on kyllästytty.

Oikein ja kohtuullista vain olisi, että herhiläänä tässä asiassa toimineen demarikansanedustaja Jukka Gustafssonin puolueen taustavoimat ja tukijat tuotaisiin kaiken kansan ihmeteltäväksi. Mutta siihen ei puolueeton Virkkusen Hesari taida ryhtyä. Hesarilla alkaa olla Suomessa enempi tiedotusvaltaa kuin suomalaisten inhoamalla mogulipääministeri Silvio Berlusconilla Italiassa. Kun otetaan mittasuhteet huomioon, niin enempikin.

Se on huolestuttavaa.

Jo kolmannen kerran puoluesihteeri Jarmo Korhonen lähtee tavoittamattomiin ja jättää muut selittelemään sotkujansa. Se on vastuuntunnotonta käyttäytymistä. 

Puoluehallituksen pitää ottaa ohjat käsiinsä ja lopettaa tällainen luikuilu. Miten puoluesihteeri Korhonen voi hoitaa puolueemme taloutta? Vanhojen tukijoiden kanssa sillat on poltettu eikä uusia tukijoita ole helppoa saada. Jarmo Korhosen on vaikea suorastaan mahdoton päästä edes yritysjohtajien pakeille saatikka neuvottelemaan heidän kanssaan.

Annan yhden neuvon Korhoselle.  Eroa puolueen edun nimissä.   

Elämme kauneinta kesän aikaa. Suomi valmistautuu loman viettoon. Valtakunta pannaan heinäkuussa periaatteessa kiinni.

Mutta politiikassa on menossa kova jahti. Valtakunnan media johtotähtenään Hesari yrittää sinnikkäästi pistää pääministeri, keskustan puheenjohtaja Matti Vanhasen rautoihin ja pois viralta vaalirahoitusten takia.

Se olisi kyllä oikea silmänkääntö temppu. Toistamiseen on keskustalainen pääministeri median jahdittamana  vaikeuksissa. Onko tämä sitten oikeudenmukaista ja tasapuolista kohtelua? Eipä tietenkään.

Demarit ja kokoomus ovat saaneet olla rauhassa, vaikka samat ovat olleet heillä menetelmät vaalirahan saannissa. Tässä usean vaalin viidakossa ei mikään puolue ole saanut rahoitettua vaalikustannuksiaan omasta pussistaan.

Tämä keskustaan kohdistuva ajojahti on saanut noitavainon piirteitä. Näistä median jahtaamista vaalirahoista se itse on ahminut suurimman osan omaan pohjattomaan kitaansa.

Miksi media ei juokse ammattiyhdistysliikkeen myöntämien vaalitukien perässä? Näiltä on lähtenyt monien yhdistysten kautta ja myötävaikutuksella vasemmistopuolueille euro poikineen. Niitä tuotiin takavuosina ammattiyhdistyspamppujen palttojen taskuissa ulkomailta asti.